Venäjän diktaattori Vladimir Putinin taivuttaminen rauhaan Ukrainassa vaatisi arvostetun Venäjä-asiantuntijan mukaan todennäköisesti suuria ja kipeitä myönnytyksiä Ukrainalta ja sitä tukevilta länsimailta. Seuraukset saattaisivat olla varsin vaarallisia.
Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on käynnistänyt jälleen keskustelun Ukraina-neuvotteluista.
Johns Hopkins Universityn kansainvälisten suhteiden professori ja Venäjä-tietokirjailija Sergei Radtshenko listaa X:n ketjussaan, miten Moskova Ukrainan sodan lopettamista lähestyy ja millaisia kompromisseja Venäjän kynnyskysymyksistä saattaa vielä syntyä.
Kremlin ensimmäinen vaatimus on hänen mukaansa Ukrainan pysyvä puolueeton status ja pysyminen ydinasesuojan ulkopuolella.
– Sen lupaaminen, että Ukrainaa ei otettaisi Natoon merkitsisi pakittamista Naton omista viime aikojen julistuksista (esimerkiksi ”Ukrainan tulevaisuus on Natossa”). Tämä olisi suuri symbolinen voitto Putinille. Tosin kyse ei olisi suuresta käytännön myönnytyksestä, koska Ukrainan mahdollisuus päästä Natoon meidän elinaikanamme on julistuksista huolimatta lähellä nollaa, Sergei Radtshenko sanoo.
Tässä skenaariossa Yhdysvallat voisi toimia yhtenä Ukrainan neutraliteettisopimuksen takaajana. Suostuminen tähän rooliin olisi professorin mukaan tärkeä valttikortti.
Toinen Vladimir Putinin keskeinen vaatimus liittyy mitä todennäköisimmin alueisiin. Sergei Radtshenko arvioi, että Vladimir Putin haluaa länsimaiden tunnustavan Krimin lisäksi kaikki muutkin Venäjän alueeseen laittomasti liitetyt enemmän tai vähemmän miehitetyt Ukrainan osat.
– Hallinta on toki hienoa, mutta legitiimi hallinta on paljon, paljon hienompaa, ja läntinen tunnustus tekisi tässä tapauksessa tosiasiallisesta hallinnasta laillista, Radtshenko avaa Kremlin ajattelua.
Hän varoittaa, että tämä avaisi ”valtavan matopurkin”. Läntinen tunnustus tällaisille aluekaappauksille olisi professorin mukaan ennakkotapaus myös tulevien valloitusten legitimoinnille. Hän toteaakin näkevänsä tässä ”Münchenin haamuja”. Tällä Radtshenko viittaa vuoden 1938 Münchenin sopimukseen, jossa Britannia, Ranska ja Italia sopivat Tshekkoslovakian niin kutsuttujen sudeettialueiden luovuttamisesta natsi-Saksalle. Hän muistuttaa myös, ettei Venäjä edes hallitse täysin kaikkia alueita, jotka se on paperilla Ukrainalta ottanut.
Välimallin ratkaisuna vaatimuksiin voisi Radtshenkon mukaan olla ”implisiittinen tunnustus, jossa joitain alueita suljettaisiin turvatakuiden ulkopuolelle”.
– Suhtautuisin äärimmäisen vastahakoisesti tämän kortin pelaamiseen. Yhdysvalloilla on valtavasti vipuvartta, mutta uskottavuuden menetys olisi niin ikään valtaisa.
Kolmas kysymys liittyy pakotteisiin ja jäädytettyihin venäläisvaroihin ulkomailla. Sergei Radtshenkon mukaan asia on erittäin tärkeä Moskovalle. Hän huomauttaa, että Venäjän talous ei ole läheskään niin hyvässä kunnossa kuin Vladimir Putin haluaisi lännen uskovan.
Pakotteiden purku olisi professorin mukaan tärkeä symbolinen voitto Putinille. Pakettiin voisi kuulua Venäjän osallistuminen Ukrainan jälleenrakennukseen muuallakin kuin sen miehittämillä alueilla. Toinen symbolinen kysymys liittyy kansainvälisen rikostuomioistuimen Vladimir Putinista antaman pidätysmääräyksen poistamiseen.
Neljäntenä ja viidentenä Venäjälle tärkeänä asiana Radtshenko nostaa esiin Ukrainan lainsäädännön ja asevoimien koon.
Vaikka julkisuudessa ei olekaan kiinnitetty juuri huomiota asiaan, on Ukrainan historiaan ja kieleen liittyviin lakeihin puuttuminen ollut tähän mennessä käydyissä neuvotteluissa yllättävän isosti Kremlin agendalla.
Sergei Radtshenko puhuu Moskovan suorastaan kummallisesta fiksaatiosta näihin asioihin Istanbulin keskusteluissa yli kaksi vuotta sitten.
– Tämä oli ukrainalaisille eräs vaikeimmista asioista hyväksyä, koska se edusti röyhkeää ja nöyryyttävää puuttumista Ukrainan sisäisiin asioihin. Tästä voisi kuitenkin tulla osa rauhansopimusta sillä edellytyksellä, että kyse on vain yhdestä osasta laajempaa kokonaisuutta.
Venäjän vaatimuksia Ukrainan asevoimien koosta Radtshenko pitää epärealistisina. Kreml on viestinyt aiemmin julkisissa rauhanehdotuksissaan Ukrainan asevoimien totaalista lakkauttamista.
– Valtava ero tämän hetken ja vuoden 2022 välillä on se, että Ukraina on todistanut voimansa ja kestävyytensä sotatantereella. Jos olisi Putin, olisin itse asiassa todella huolissani rauhansopimuksesta, jossa Ukrainalle jäisi elinkelpoiset ja modernit asevoimat, jotka pystyisivät vastustamaan tehokkaasti Venäjää tai mahdollisesti yrittämään vallata takaisin menetettyjä alueita.
Sergei Radtshenko muistuttaa, ettei Istanbulissa päästy koskaan minkäänlaiseen sopuun numeroista. Asejärjestelmistä ja muusta kalustosta sopiminen olisi nyt vielä vaikeampaa. Professorin mukaan Vladimir Putinkin tietää, että vahvat asevoimat ovat Ukrainan kansakunnan selviämisen paras tae.
Moskovan jättipotti
Donald Trump on antanut kampanjansa aikana ymmärtää olevansa varsin halukas sorvaamaan jonkinlaisen sodan päättävän sopimuksen Moskovan kanssa. Sitä, miten ja millä ehdoilla Trumpin Valkoinen talo asiaa lähestyisi ja miten Ukraina tähän saataisiin mukaan, ei ole pahemmin avattu. Monet Nato-maat Suomi mukaan lukien ovat painottaneet Yhdysvaltain vaalin jälkeen, että mitään neuvotteluja ei voida käydä Ukrainan pään yli ja että mahdollisesta rauhasta olisi sovittava Ukrainan ehdoilla.
Mitä kortteja Yhdysvalloilla sitten on pelattavanaan?
Sergei Radtshenko luonnehtii edellä mainittuja asioita kuten Ukrainan puolueettomuutta, pakotteiden lieventämistä ja miehitettyjen alueiden tunnustamista ”porkkanoiksi”. Pelissä on kuitenkin myös keppejä.
– Merkittävä Yhdysvaltain Ukraina-tuen kasvattaminen mukaan lukien oikeus iskeä syvälle Venäjän alueelle [amerikkalaisilla aseilla], pakotteiden säilyttäminen tai kiristäminen, hän listaa.
Professori muistuttaa, että Kiovalla on omat näkemyksensä tästä kaikesta, mikä tekee sovinnon hakemisesta vielä entistä vaikeampaa.
Viimeisenä on pohdittava, mitä Vladimir Putin todella tahtoo. Suunnitelma voi olla kylmäävä.
– Jos olisit Putin, saattaisit hyvinkin laskea, että nyt on itse asiassa hyvä aika taistella, Radtshenko varoittaa.
– Voit jopa suostua neuvottelemaan (näyttääksesi ”rauhaa rakastavalta), mutta todellisuudessa tiedostat, että voit saada jättipotin Yhdysvaltojen ollessa muutoksen keskellä ja Euroopan jatkuvassa sekaannuksessaan, hän jatkaa.
Sergei Radtshenkon mukaan Putinille ”jättipotti” tarkoittaisi koko Ukrainan valloitusta tai ainakin Venäjän hallitsemien alueiden ulottamista Kiovaan asti. Nämä ovat Putinin mielessä todennäköisesti tärkeitä hänen kotimaisen legitimiteettinsä ja ”historiallisen perintönsä” takia.
Näin toimimalla Vladimir Putin ilmoittaisi professori Radtshenkon mukaan lännelle, ettei suostu mukaan peliin vaan potkaisee koko pelilaudan ympäri. Tätä seuraisi kuitenkin taas halu neuvotella.
– Sotilaallisen voiton jälkeen katsottaisiin sitten, mitä muuta voidaan saada legitimiteetin, pakotteiden helpottamisen ja muun vastaavan saralla vastineeksi siitä, että luvataan käyttäytyä paremmin tulevaisuudessa, Radtshenko summaa Putinin ajattelua.
As the incoming Trump administration considers options on Ukraine, the big question will be this: can Putin be enticed or coerced into a peace deal, and at what price. Let's consider some of the ingredients. (A thread of five points).
— Sergey Radchenko (@DrRadchenko) November 7, 2024