Venäjän hyökkäyssota on nimekkään ruotsalaisen taloustieteilijän, emeritusprofessori Lars Calmforsin mukaan pitkittynyt ja muuttunut kulutussodaksi osittain siksi, että lännen sotilaallinen tuki Ukrainalle on ollut riittämätöntä, viivästynyt ja sisältänyt kohtuuttomia rajoitteita ja ehtoja.
– Käynnissä oleva eteneminen Venäjän alueelle viittaa kuitenkin siihen, että jos Ukrainalle vain annetaan riittävät resurssit, se kykenee saavuttamaan menestystä taistelukentällä, Tukholman yliopiston kansainvälisen talouden emeritusprofessori Calmfors sanoo Financial Timesissa.
– Venäjän johto uskoo ajan olevan puolellaan, sillä se otaksuu lännen lopulta väsyvän Ukrainan tukemiseen Venäjän sietäessä sodan kustannuksia paljon pidempään. Tämä on paradoksaalista, koska lännen taloudelliset resurssit ovat tosiasiassa paljon suuremmat kuin Venäjän, hän toteaa.
Vaikka lännen taloudellinen vahvuus ei muutu sotilaalliseksi voimaksi käden käänteessä, pitkäkestoisessa konfliktissa erot taloudellisissa resursseissa muodostuvat hänen mukaansa todennäköisesti ratkaiseviksi.
Koska EU:n, Yhdysvaltojen ja Britannian yhteen laskettu bruttokansantuote on noin yhdeksän kertaa suurempi kuin Venäjän, länsimailla on varaa mobilisoida huomattavia resursseja Ukrainan tukemiseen ilman tuntuvia vaikutuksia maiden omaan elintasoon, hän painottaa.
Marginaalinen uhraus länneltä
Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen mukaan Venäjän sotilasmenot vuonna 2023 olivat 5,9 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun Ukrainalla vastaava osuus oli peräti 37 prosenttia. Tämä tarkoittaisi, että Venäjä käytti sotilasmenoihinsa noin 150 miljardia dollaria enemmän kuin Ukraina.
– Olettakaamme, että länsimaiden olisi panostettava tuo summa, jotta Ukraina voisi pitää asemansa. Se olisi vain 0,26 prosenttia Yhdysvaltojen, EU:n ja Britannian yhteenlasketusta bkt:sta. Jos EU ja Britannia vastaisivat tuesta yksin, se olisi edelleen vain 0,48 prosenttia niiden bkt:sta, Calmfors sanoo.
– Olettakaamme vielä, että Ukraina tarvitsisi 30 prosenttia enemmän resursseja kompensoidakseen pienemmän väestöpohjansa ja saavuttaakseen voiton – siis vallatakseen takaisin merkittävän osan miehitetyistä alueista. Tällöin kyse olisi noin 265 miljardin dollarin tukitarpeesta. Se vastaisi 0,45 prosenttia Yhdysvaltojen, EU:n ja Britannian yhteenlasketusta ja 0,85 prosenttia EU:n ja Britannian bkt:sta, hän toteaa.
Luvut ovat hänen mukaansa viitteellisiä. Yhtäältä, jos Venäjä kasvattaa sotilasmenoja tai Ukraina joutuu vähentämään omiaan, tuen tarve on aliarvioitu. Toisaalta kaikki Venäjän sotilasmenot eivät ohjaudu Ukrainan sotaan, eikä laskelmissa ole otettu huomioon esimerkiksi Kanadan ja Norjan Ukrainalle antamaa tukea.
– Laskelmat havainnollistavat kuitenkin suuruusluokan. Venäjän sotilaallisiin kustannuksiin nähden länsimaiden taloudelliset uhraukset Ukrainan tukemiseksi ovat bruttokansantuotteeseen suhteutettuina pieniä, hän painottaa. Tämä pätee hänen mukaansa myös siinä tapauksessa, että Yhdysvaltojen tuki Ukrainalle loppuisi ja Eurooppa joutuisi vastaamaan sotilasavusta yksin.
– Ukrainan tukeminen on nähtävä investointina, jolla vältetään paljon suuremmat kustannukset tulevaisuudessa – ei vain taloudelliset, vaan mahdollisesti myös inhimilliset, hän kiteyttää.
