Suomen kesä on niin lyhyt ja vähäluminen, että sitä ei sovi hukata TV:n katseluun. Tämän johdosta urani ensimmäinen ”elokuva-arvio” koskee elokuvaa, jota ei missään nimessä kannata katsoa. Johdonmukaisena kriitikkona aion noudattaa omaa ohjettani: En siis ole nähnyt enkä aio katsoa Netflix-dokumenttia Poliisivoima, joka käsittelee Yhdysvaltain poliisin toimintaa rasismin näkökulmasta. On nimittäin katsomattakin selvää, että kyseessä on ideologisesti yksipuolinen ja faktuaalisesti harhaanjohtava propagandatuote.
Helsingin Sanomien kriitikko Harri Römpötti katsoi tämän elokuvan alusta loppuun. Römpötin mukaan Poliisivoima paljastaa todellisuuden, jonka mukaan ”osalle Yhdysvaltain kansasta poliisi on uhkakuva eikä turvallisuuden tunteen levittäjä”. Oletan, että kriitikko viittaa USA:n mustaan vähemmistöön, koska ”dokumentti tarjoaa hätkähdyttävän kuvan rasismista Yhdysvaltain poliisissa”.
Jos tämä luonnehdinta pitää paikkansa, miksi Yhdysvaltojen mustat kuitenkin vastustavat poliisivoimien supistamista enemmän kuin valkoiset? Oletan, että tätä kiusallista faktaa ei dokumentissa mainita. Kun Minneapolisin kaupunginvaltuusto lupasi lakata rahoittamasta poliisin toimintaa George Floydin kuolemaa seuranneen protestiliikehdinnän vanavedessä, kaupungin mustat asukkaat vastustivat tätä (lyhytkestoista) päätöstä enemmän kuin valkoiset. Tuoreen tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain mustat tukevat poliisivoimia vankemmin kuin mikään muu väestöryhmä.
Oletan, että mustat arvottavat poliisivoimia, koska heidän todennäköisyytensä päätyä rikoksen uhriksi on ällistyttävän suuri. Vuonna 2020 selvä enemmistö (61 prosenttia) aseellisen henkirikollisuuden uhreista Yhdysvalloissa oli mustia. Tämä on valtava luku ottaen huomioon, että mustien osuus väestöstä on 14 prosenttia. Tietyillä mustien asuinalueilla nuorten miesten riski kuolla aseellisen väkivallan uhrina on kolme kertaa suurempi kuin sotilailla, jotka taistelivat Afghanistanissa ja Irakissa.
Römpötin mukaan dokumentissa väitetään, että USA:n ”vankilat pursuavat enimmäkseen mustia vankeja ja kaduilla poliisin luoteihin kuolee suhteettoman monia mustia.” Miten on? Vuonna 2017 mustien osuus vankiväestöstä oli tasan kolmannes, mikä tarkoittaa, että selvä enemmistö vankiloissa olevista kuuluu johonkin toiseen väestöryhmään. Väite on siis pöyristyttävän virheellinen.
Poliisin luodista kuolee Yhdysvalloissa vuosittain noin tuhat henkilöä, joista mustien osuus on alle kolmannes. On syytä korostaa, että alle 5 prosenttia poliisin uhreista oli aseettomia ampumatilanteessa. Poliisin alttius ampua heijastaa siis aseellisten rikollisten suurta määrää Yhdysvalloissa. Vuonna 2020 poliisin luodista kuoli 57 aseetonta uhria, joista 18 oli mustia. Kriminologisen kirjallisuuden valossa on virheellistä väittää, että mustilla olisi muita ryhmiä suurempi riski menehtyä poliisin luodista kun huomioidaan väestöryhmien väliset erot väkivaltarikollisuudessa ja muut asiaan vaikuttavat tekijät.
Arvionsa lopussa HS:n kriitikko kertoo, että dokumentissa haastateltiin vain yhtä poliisia, komisario Adamsia Minneapolisin poliisilaitokselta. Tämä musta poliisi kertoi, että ”rasismi on syvällä Yhdysvaltain poliisikoneiston rakenteissa”. Komisarion mielipide on sopusoinnussa Presidentti Joe Bidenin linjausten kanssa. Liittovaltion oikeusministeriö on puuttunut ahkerasti paikallisten poliisilaitosten toimintaan rasististen käytäntöjen kitkemiseksi. Viime vuonna Minneapolisin kaupungin poliisivoimat asetettiin oikeusministeriön erityisvalvontaan, koska ministeriön laatiman raportin valossa on ”syytä epäillä”, että poliisilaitoksen toiminta syrjii mustia kansalaisia.
Koska olen kriminologian professori, perehdyin huolellisesti kyseiseen raporttiin, joka on vapaasti saatavilla USA:n oikeusministeriön verkkosivuilta. Halusin tietää millä keinoin raportissa kyettiin osoittamaan rasistinen syrjintä. Tämä on menetelmällisesti vaativa haaste. Kävi ilmi, että raportin tulokset eivät tarjoa tieteellisesti uskottavaa evidenssiä mustien eriarvoisesta kohtelusta, pikemminkin päinvastoin.
Raportin silmiinpistävin piirre on se, että siinä ei lainkaan käsitellä ryhmien välisiä eroja rikollisessa käyttäytymisessä. Raportissa mainitaan muun muassa, että mustien keskitulo on 44 prosenttia valkoisten kotitalouksien ansioista. Sen sijaan oikeusministeriön asiantuntijat jättivät mainitsematta että mustien osuus henkirikosten tekijöistä on peräti 88 prosenttia. (Mustien osuus Minneapolisin asukkaista on 18 prosenttia). Minneapolisin musta väestö syyllistyy kaikenlaisiin väkivaltaisiin rikoksiin 27 kertaa enemmän kuin kaupungin valkoiset asukkaat. Näiden väestöryhmien välinen ero poliisin kontrollitoimenpiteissä on korkeintaan yhdeksänkertainen toimenpiteen luonteesta riippuen.
Kyseessä on siis poliisin toimintaa arvioiva virallinen selvitys, jossa ei kiinnitetty mitään huomiota alueen rikosongelmaan. Ikään kuin rikollisuudella ei olisi mitään vaikutusta poliisin työsarkaan. On skandaali, että tämän ala-arvoisen raportin perusteella tiedotusvälineet ovat leimanneet Minneapolisin poliisilaitoksen rasistiseksi organisaatioksi.
Presidentti Joe Bidenin poliittiset linjaukset perustuvat myyttiin, jonka mukaan Yhdysvallat on rasistinen yhteiskunta, jossa mustien on oltava ”kymmenen kertaa muita parempia” pärjätäkseen, ja jossa poliisin väkivaltaisuus on heille merkittävä uhka. Suurin osa Yhdysvaltain kansalaisista tietää, että tämä viesti on virheellinen ja poliittisesti kyyninen. Strategian kehnoudesta kielii se, että Biden on menettänyt kannatustaan eniten juuri mustan vähemmistön keskuudessa. He, jos ketkä, tietävät, että totuus on jotain aivan muuta.
Jos demokraatit jatkavat samalla linjalla, he vieraannuttavat maltilliset ja poliittisesti sitoutumattomat äänestäjät ja siten varmistavat Donald Trumpin voiton seuraavissa presidentinvaaleissa.
