Osana keskustelua mahdollisista rauhanneuvotteluissa Ukrainassa on noussut esiin myös pohdinta siitä, kuinka lännen joukot, erityisesti Euroopasta, voisivat olla turvaamassa tulitaukoa. Kiova on vihjannut halukkuudestaan päästä neuvottelutulokseen, mikäli sen liittolaiset takaavat Ukrainan turvallisuudet.
Ukrainan Presidentti Volodymyr Zelenskyi on sanonut, että jos Eurooppa on tosissaan, tarvittaisiin 200000 hengen joukot. The Financial Times -lehti toteaa, ettei luku ole missään määrin realistinen.
Ukrainalaisten virkamieslähteiden mukaan toteutettavissa voisivat olla 40000-50000 hengen vahvuiset kansainväliset joukot, jotka auttaisivat turvaamaan tuhannen kilometrin rajaa Venäjän kanssa. FT:n mukaan Britannian pääministerin Keir Starmerin ja Naton pääsihteerin Mark Rutten ennakoidaan keskustelevan aiheesta EU:n isännöimässä tapaamisessa 3. helmikuuta.
Aiemmin väläytellyt mahdollisuudet tuoda länsijoukkoja Ukrainaan aktiivisen sodan aikana on haudattu ja presidentti Donald Trumpin uudelleenvalinnan jälkeen fokus on nyt siinä, miten eurooppalaisia joukkoja voisi käyttää rauhanturvaajajoukkoina. Tällä vakuutettaisi Ukraina lännen tuesta, estettäisiin Venäjää hyökkäämästä uudelleen sekä osoitettaisiin Yhdysvalloille, että Eurooppa on sitoutunut turvaamaan Ukrainaa.
Lisäksi joukkojen sijoittaminen Ukrainaan voisi olla maille helpompi tie kuin miljardien eurojen maksaminen sotilaallisena apuna.
Joukkojen pitäisi olla riittävän jykevät siihen, ettei Venäjä pyri välittömästi testaamaan niitä heikkona kohtana, sekä riittävän suuria, jotta niitä ei heti tarvitse lisätä eikä Naton sitoutumista kyseenalaisteta, luonnehtii ECFR-ajatuspajan Camille Grand, joka on entinen Naton vanhempi virkamies.
Määrä voisi Grandin arvion mukaan olla 40000 sotilasta, joka saataisiin aikaan tilapäisellä Britannian, Ranskan ja Alankomaiden koalitiolla sekä Baltian ja Pohjoismaiden osallisuudella.
Naton rooli pidettäisiin tietoisesti pienenä, jotta Venäjän kanssa ei riskeerata eskalaatiota. Siltikin Grandin mukaan Berlin plus -sopimuksen alla EU voisi käyttää Naton strategista suunnittelua apuna rauhanturvaoperaatioissa, kuten Bosnia ja Hertsegovinassa. Myös Britannian mukanaolo on sallittua.
Eurooppalaisjoukot olisivat enemmän ”vakauttamisjoukot” tai ”pidäkejoukot”, kuin neutraalit rauhanturvajoukot, sillä ne olisivat Ukrainan puolella. Joukot eivät kuitenkaan taistelisi etulinjassa. Yksi esimerkki on Etelä-Korea, jossa on Yhdysvalloilla on huomattava sotilaallinen läsnäolo, vaikka taistelutoimia tekevät eteläkorealaiset.
Toinen esimerkki on Nato-johtoinen KFOR-rauhanturvaoperaatio Kosovossa. Vaikka operaation alun jälkeen 1999 KFOR koki miehistötappiota Serbian takia, se ei kuitenkaan merkinnyt, että Nato olisi ollut ”sodassa” Serbian kanssa. FT:n analyysin mukaan samanlainen logiikka toimisi Ukrainan ”vakauttamisjoukoissa”, mikäli ne joutuisivat kohtaamaan Venäjän hyökkäyksen.
Tällä hetkellä ajatus joukkojen siirrosta Ukrainaan on kuitenkin kaukainen, koska sellaista sopimusta ei ole, missä Ukraina säilyttäisi suvereniteettinsa ja alueidensa hallinnan, saisi pitää asevoimansa ja pysyisi demokratiana.
Venäjä ei välttämättä tule suostumaan tällaiseen sopimukseen. Lisäksi Moskova voi rikkoa minkä tahansa hyväksymänsä sopimuksen, kuten Krimin valtauksen ja Minskin sopimusten jälkeen kävi.
Lännessä vakuutetaan edelleen vankkaa tukea Ukrainalle, mutta Eurooppa voi olla haluton lähettämään joukkoja keskelle sotaa eskalaation pelossa, ja Yhdysvallat voi kieltäytyä tukemasta operaatiota.
Toimettomuus saattaa kuitenkin muodostua suuremmaksi riskiksi.
– Kyse ei ole vain Ukrainan itsenäisyydestä. Jos Venäjä menestyy aggressiossaan, se tulee vaikuttamaan meihin kaikkiin hyvin pitkän aikaa, Keir Starmer totesi äskeisellä Kiovan-vierailullaan.
