Hoitoalan palkat ovat olleet ymmärrettävästi yksi viime viikkojen kuumimpia aiheita. Hämmennystä on herättänyt, mitä alalla oikeasti tienataan. Julkisuudessa esitetään hoitajien palkoista myös erilaisia vakiintuneita ja virheellisiäkin väitteitä. Käyn niitä läpi tässä blogissani, mutta katsotaanpa vielä kertaalleen palkkatilastoja.
Tilastokeskuksen viimeisimmät palkkatilastot ovat vuodelta 2020. Niiden mukaan lähihoitajan keskiansio oli tuolloin 2 690−2 900 euroa kuukaudessa ja sairaanhoitajan 2 950−3 310 euroa kuukaudessa. Nämä ovat siis kokoaikatyöntekijöiden keskiarvoja koko sote-alalta, jossa ovat mukana sekä julkinen sektori että yksityiset työnantajat, joita me Hyvinvointiala HALI ry:ssä edustamme.
Kaikkien kokoaikatyössä olevien suomalaisten kokonaiskeskiansio vuonna 2020 oli 3 650 euroa kuukaudessa. Keskiansio on aina jonkin verran mediaaniansiota suurempi, koska erittäin suurituloiset nostavat keskiansiota. Siksi luonteva vertailukohta on kaikkien suomalaisten kokoaikatyön mediaaniansio, joka oli 3 228 euroa. Puolet suomalaisista siis tienasivat alle tuon summan ja puolet yli.
Sairaanhoitajien keskiansio on hyvin lähellä keskivertosuomalaisen ansiotasoa, lähihoitajilla vähän sen alle.
Ovatko hoitajat sitten palkkakuopassa suhteessa miesvaltaisiin aloihin, kuten väitetään? Hoitajaliitot mielellään vertaavat palkkojaan insinöörien palkkoihin. Tämä on heille tietysti herkullinen vertaus.
Lisäksi hoitajaliitot vaativat, että heidän kohdallaan täytyy puhua peruspalkasta, ei keski- tai mediaanipalkasta. Vaatimuksen taustalla on se, että kaikki hoitajat eivät tee niin sanottua epämukavaa työtä, josta saa erilaisia lisiä, esimerkiksi yövuoroja. Keski- ja mediaaniansioihin on laskettu mukaan myös nämä lisät.
Kaikkein paras vertailukohde hoitajien palkkoihin ei ole insinöörien vaan poliisien ja palomiesten/pelastajien palkat. Näin on siksi, että ne ovat miesvaltaisia aloja, jotka työskentelevät sairaanhoitajien tavoin pääsääntöisesti julkisella sektorilla – toisin kuin insinöörit tyypillisesti. Sairaanhoitajien tavoin poliisin työhön tarvitaan AMK-tutkinto. Palomiehellä/pelastajalla on lähihoitajien tavoin ammatillinen tutkinto. Lisäksi myös poliisien ja pelastajien keskiansioissa on huomioitu epämukavuustekijät, kuten vuorotyö.
Nuorempi konstaapeli tienasi vuonna 2020 keskimäärin 2 700 euroa, vanhempi konstaapeli 3 700 euroa ja palomies/pelastaja 3 320 euroa. Tämän loogisimman vertailun perusteella hoitajat eivät ole valtavan syvässä palkkakuopassa.
Palkat eivät yksinään pelasta hoitoalaa
Hoitajaliittojen väite on, että täysin kriisiytynyt hoitajapula ratkeaa oikeastaan vain palkkojen reiluilla korotuksilla. Tähän väitteeseen liittyy vähintäänkin avoimia kysymyksiä. Jos ajatus on se, että isommalla palkalla houkuteltaisiin takaisin töihin heitä, jotka ovat lähteneet sote-alalta muualle, tulos ei olisi kummoinen.
Suomessa on alle 12 000 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa, jotka eivät tee tällä hetkellä oman alansa töitä. Heistäkin valtaosalla on jo työpaikka muualla. Sote-alalle tarvittaisiin vuoteen 2035 mennessä yli 200 000 uutta työntekijää, kun iso eläkepoistumakin pitää korvata. Onkohan hoivaliittojen työvoimalääkkeessä kyse haamuhoitajista, joita ei oikeasti ole odottamassa parempipalkkaisia hoitotöitä?
Valitettavasti hoitajapula on niin suuri, että palkankorotukset eivät riitä ratkaisemaan sitä. Tarvittavaa määrää hoitajia ei yksinkertaisesti saada mistään. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että sote-alan viranomaisten toteuttamaa aiheetonta ylisääntelyä järkevöitetään. Hoiva-avustajat ovat olemassa oleva hoitoalan ammattiryhmä, jota meillä yksityissektorilla ei saa sääntelyn takia juurikaan saa hyödyntää. Lisäksi kaikki teknologiset ja digitaaliset keinot on otettava heti hyötykäyttöön ja kansainvälistä rekrytointia on saatava sujuvammaksi.
Tietenkin hoitoalalle on myös houkuteltava ihmisiä heistä, jotka miettivät, mihin työhön kannattaisi kouluttautua. Mutta onko palkka se tekijä, joka tämän kysymyksen heillä ratkaisee? Entä työn merkitys ja varmuus koulutusta vastaavasta työstä?
