Hyvinvointialueiden väliset erot väestökehityksessä, palvelutarpeissa ja taloudellisissa toimintaedellytyksissä ovat syventyneet, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tuoreessa valtakunnallisessa arviossaan.
Vaikeimmassa asemassa ovat THL:n mukaan alueet, joilla kustannukset ovat korkeat, alijäämät suuria, rahoituksen kasvu hidasta ja palvelurakenteiden uudistaminen vielä kesken.
Taloudellisten vaikeuksien vuoksi kuusi hyvinvointialuetta on päätynyt valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Itä-Uudenmaan, Keski-Suomen ja Lapin menettelyt käynnistettiin vuonna 2025. Kesäkuussa 2026 mukaan tulivat Etelä-Karjala, Etelä-Pohjanmaa ja Kymenlaakso.
Arviointimenettelyssä valtio ja hyvinvointialue käyvät läpi keinoja talouden tervehdyttämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi. Menettely rajoittaa samalla alueen päätösvaltaa merkittävissä talouteen vaikuttavissa ratkaisuissa.
– Se, että useita hyvinvointialueita on päätynyt valtiovarainministeriön erillismenettelyihin, kertoo tilanteen vakavuudesta. Kyse ei ole yksittäisistä talousluvuista vaan alueiden erilaisista kyvyistä vastata kasvavaan palvelutarpeeseen ja uudistaa palvelujaan, THL johtava asiantuntija Nina Knape sanoo tiedotteessa.
Kokonaistalous kääntyi plussalle
Hyvinvointialueiden yhteenlaskettu talous parani kuitenkin voimakkaasti vuonna 2025. Alueiden yhteenlaskettu tulos oli noin 725 miljoonaa euroa ylijäämäinen, ja vain kuusi aluetta teki alijäämäisen tuloksen.
Aiemmilta vuosilta kertynyttä alijäämää oli silti valtakunnallisesti vielä 1,7 miljardia euroa.
THL:n mukaan myönteinen kokonaiskuva peittää alleen huomattavia alueellisia eroja. Osalla alueista suuret alijäämät, kasvava palvelutarve ja rahoituksen kasvun hidastuminen merkitsevät sitä, että mittavat sopeutustoimet jatkuvat.
Erityisen hankalaksi yhtälö muodostuu väestöään menettävillä alueilla. Palvelujen tarve voi kasvaa samalla, kun rahoituksen kasvu hidastuu ja mahdollisuudet säästää ilman vaikutuksia palveluverkkoon vähenevät.
THL nostaa esiin myös jatkuvien muutosneuvottelujen vaikutukset henkilöstön hyvinvointiin.
– Hyvinvointialueet ovat onnistuneet vakauttamaan talouttaan, hillitsemään kustannusten kasvua ja parantamaan monien palvelujen saatavuutta. Samalla alueiden väliset erot kuitenkin kasvavat, THL:n ylijohtaja Piia Aarnisalo sanoo.
Sairaalaverkkoa pitäisi tarkastella kokonaisuutena
THL näkee paineita myös erikoissairaanhoidon rakenteiden muuttamiseen.
Pitkät hoitojonot ovat lyhentyneet selvästi. Yli 180 vuorokautta kiireetöntä erikoissairaanhoitoa odottaneiden osuus laski vuoden 2025 lopun 12,7 prosentista kuuteen prosenttiin syyskuussa 2026.
Erikoissairaanhoidon kustannuksissa ja käytössä on kuitenkin edelleen suuria alueellisia eroja, joita palvelutarve selittää THL:n mukaan vain osittain.
Laitos katsoo, että erikoissairaanhoidon työnjaossa tarvitaan aiempaa vahvempaa yhteistyötä hyvinvointialueiden rajojen yli. Myös sairaalaverkkoa pitäisi tarkastella kansallisena kokonaisuutena.
THL varoittaa, ettei palvelurakenteita voida keventää nopeasti ilman korvaavia palveluja. Esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivan vähentäminen edellyttää, että kotihoitoa ja sitä tukevia palveluja on tarjolla riittävästi.
Laitoksen mukaan alueiden eriytyminen voi lopulta vaarantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden. Seuraavalla hallituskaudella tarvitaan THL:n mukaan pitkäjänteisiä ratkaisuja, jotta palvelut pystytään turvaamaan koko maassa.
Tarpeetonta byrokratiaa halutaan karsia
Hyvinvointialueuudistusta on arvosteltu myös hallinnon paisumisesta. Aalto-yliopiston professori Arto Lahti esitti aiemmin, että nykyisten hyvinvointialueiden sijaan Suomessa olisi perusteltua olla noin kuusi sote-aluetta.
Lahden mukaan nykyisessä järjestelmässä hallintoyksiköitä on liikaa suhteessa varsinaiseen palvelutuotantoon. Hän katsoo, että hallintoon sitoutuvat rahat ovat pois sairaanhoidosta ja muista palveluista.