Kaartin jääkärirykmentissä palveleva kapteeni Lauri J. Mattila ei säästele sanojaan Suomen asevelvollisuusjärjestelmän nykytilasta ja tulevaisuuden uhista.
– Mielestäni ihanteellisessa asevelvollisuusjärjestelmässä ei-niin-maanpuolustustahtoisten ei pitäisi pystyä erinäisiin tekosyihin vedoten ulkoistamaan muille vastuutaan puolustaa yhteiskuntamme haavoittuvimmassa asemassa olevia. Tällöin normaaliolojen vaivannäkö ja poikkeusolojen riskit jakautuisivat reilummin. Onhan pohjimmiltaan järjestelmässä kyse siitä, että joidenkin kansalaisten on kuoltava vapaina, jotta enemmistö ei joudu elämään vapautensa menettäneinä, Mattila kirjoittaa Sotilasaikakauslehdessä.
Uudenmaan aluetoimistolla maanpuolustustyön ja kutsuntojen parissa työskennellyt upseeri sanoo järjestelmän lipuneen kuitenkin jo pitkään siihen ”suuntaan, jossa velvollisuutensa suorittaneet voivat perustellusti nähdä yksien hyötyvän toisten uhrivalmiudesta”.
Kirjoituksesta uutisoi ensin Iltalehti.
Mattilan teksti edustaa hänen omia näkemyksiään. Kirjoituksessa listataan erilaisia laillisia väyliä välttää asepalvelus tai erota reservistä. Hänen mukaansa osaa niistä myös hyväksikäytetään. Mattila huomauttaa myös, millainen vaikutus joidenkin asevelvollisuuden välttelyllä on jäljelle jäävien maanpuolustustahtoon.
Kapteeni siteeraa esimerkiksi Aseistakieltäytyjäliittoa, joka toteaa verkkosivuillaan, että tällä hetkellä jo ”noin kolmasosa asevelvollisuusikään tulevista juridisista miehistä ei enää käy armeijaa ja noin neljäsosa ei suorita mitään palvelusta”. Liitto arvioikin, että hyvällä syyllä voidaan kysyä, onko Suomella enää yleistä miehiä koskevaa asevelvollisuutta.
Suomalaisten korkeaa maanpuolustustahtoa on totuttu suitsuttamaan tämän tästä. Lauri J. Mattila luonnehtii liiton toteamusta kuitenkin kiusalliseksi, koska se kyseenalaistaa asevelvollisuusjärjestelmän perustana pidetyn maanpuolustustahdon.
– Tuskinpa kukaan nimittäin uskoo, että noin suuri osuus olisi täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen palvelukseen isänmaamme hyväksi, Mattila kirjoittaa.
”Valan rikkojat”
Kirjoituksessa muistutetaan, että pahimman koittaessa reservistä muodostetaan ne joukot, jotka suojaisivat siviilejä esimerkiksi Ukrainassa nähdyn kaltaisilta raakuuksilta.
– Puolustaessaan yhteistä isänmaata velvollisuudentuntoiset suojelisivat hengellään myös heitä, jotka eivät kyvykkyydestään huolimatta haluaisi puolustaa aseellisesti edes lapsia, raskaana olevia taikka vanhuksia, siis kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia, Lauri J. Mattila kirjoittaa.
Tekstissä listataan erilaisia asevelvollisuusjärjestelmän pehmeitä kohtia.
Esimerkiksi siviilipalvelukseen voi hakeutua vakaumuksellisista syistä. Vaatimus on kuitenkin Mattilan mukaan nykyisin enää kuollut kirjain ja siviilipalvelukseen hakeudutaan ja päästään myös käytännöllisistä syistä.
Reservistä eroajien kohdalla kapteeni puhuu ”sotilasvalan rikkojista”.
– Reservistä voi erota omalla ilmoituksella, eikä hakeutumiselle tarvitse olla perustetta. Esimerkiksi epämieluisaan ajankohtaan osunut kertausharjoitus voi yksilötasolla laukaista päätöksen erota reservistä. Täydennyspalvelus kestää jatkossa vain kolme päivää, minkä myötä reserviläinen siirtyy siviilipalvelusvelvolliseksi. Tällöin hän ei enää ole käytettävissä poikkeusoloissa sotilaalliseen maanpuolustukseen, upseeri päivittelee.
Hänen mukaansa järjestely ei ole sodankestävä Suomen valmiusorganisaation kannalta. Hän varoittaa siitä, mitä tosipaikassa voisi käydä.
– Miksi kukaan täysjärkinen ei etsisi keinoa välttää tunnistamattomaksi silpoutumista tykistökeskityksessä, kun toiset kyvykkäät jättävät omalla ilmoituksellaan joukkonsa, johon kuuluvat sekä paikkansa siinä? Se siitä sotilasvalasta.
Esiin nostetaan myös mahdollisuus välttää palvelus juridista sukupuolta omalla ilmoituksella vaihtamalla.
– Miksi yhteiskunta mahdollistaa asevelvollisuuden välttämisen yksinkertaisella hallinnollisjuridisella tempulla? Totaalikieltäytyminen ilman rangaistuksen pelkoa on nyt helppoa, Mattila kirjoittaa.
Osansa saavat myös lääketieteellisillä tekosyillä palveluksen välttävät.
– Uskon, että poikkeusolojen uusintatarkastuksissa yksilön terveydellistä tilannetta tarkasteltaisiin huomattavasti kriittisemmällä otteella kuin nyt. Miksi kuitenkin liikekannallepanon alkuvaiheessa rehellinen perheenisä tai -äiti määrättäisiin sotaväkeen todennäköisemmin kuin valehtelija tai huumeiden ”bilekäyttäjä”?, Lauri J. Mattila kysyy.
Ulkomaalaistaustaisten maanpuolustustahto
Kapteeni Lauri J. Mattila kertoo pitävänsä omien havaintojensa perusteella ilmiselvänä, että ulkomaalaistaustaiset suomalaiset suorittavat varusmiespalveluksen huomattavasti harvemmin kuin kantaväestön edustajat.
Hän arvioi yksinkertaisimman selityksen olevan todennäköisin.
– Uskon ulkomaalaistaustaisten omaavan keskivertoa alhaisemman maanpuolustustahdon. Väitettäni tukee erityisesti hoitamattomien asevelvollisuusasioiden tarkastelu: vieraskieliset eli useimmiten ulkomaalaistaustaiset eivät esimerkiksi noudata yhtä säntillisesti asevelvollisuuslain mukaista läsnäolovelvollisuutta kutsunnoissa kuin kansalliskieliset.
Hänen mukaansa asiaa olisi syytä selvittää perusteellisesti, koska ulkomaalaistaustaisten suhteellinen osuus nuorissa ikäluokissa kasvaa.
– Ulkomaalaistaustaisten osuus tulevissa kutsuntaikäluokissa tulee siis pitkällä aikavälillä nousemaan radikaalisti. Siksi ilmiö vaatii tarkastelua ja ennen kaikkea pikaisia toimenpiteitä. On pidettävä huolta siitä, että kaikki väestöryhmät ovat sitoutuneet yhteisen isänmaan puolustukseen niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.
Upseeri näkee tilanteessa myös oikeudenmukaisuuskysymyksen.
– Köyhän Suomen maailman onnellisimmaksi maaksi rakentaneilla sukupolvilla on perusteet odottaa, että etenkin turvapaikkamenettelyn kautta Suomen kansalaisuuden saaneilla olisi vahva halu puolustaa uutta turvallista kotimaatansa.
Kun yhtälöön lisää vaikka vuoden 2023 miespuolisen ikäluokan ≈22000 asevelvollista, niin vuonna 2042 varusmiespalveluksen jälkeen reserviin siirtyy alle 10000 koulutettua soturia. Sen vaikutuksia voi kukin miettiä. https://t.co/wDhKux8eA1
— Antti Koskela (@koskela_antti) September 6, 2024
