Yhdysvaltojen presidentinvaalien ehdokasasettelu ratkesi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin: suurten puolueiden esivaalit ovat jo nyt voittaneet Donald Trump ja Joe Biden. Kumpikin ehdokas on poikkeuksellisen epäsuosittu. Tämä on saanut monet pohtimaan, voisiko vielä tapahtua jotain, mikä estäisi jommankumman ehdokkuuden.
Trumpin kohdalla moni miettii, mitä hänen ehdokkuudelleen tapahtuisi, jos hän saisi ennen vaaleja tuomion rikoksesta ja joutuisi kaltereiden taa. Yhdysvaltojen perustuslaki ei estä vankia olemasta ehdolla tai astumasta presidentin virkaan, mutta periaatteessa puolueen saattaisi silti olla mahdollista hankkiutua vankilaan joutuneesta ehdokkaasta eroon julistamalla hänet kykenemättömäksi hoitamaan presidentin virkaa.
Käytännössä on kuitenkin varmaa, että Trump saisi jatkaa puolueensa ehdokkaana vaikka vankilasta käsin. Huomattava osa republikaanien kannattajista nimittäin uskoo Trumpin toisteleman tarinan, jonka mukaan oikeusjutuissa on kyse poliittisesta ajojahdista. Jos puolue kääntäisi vankilassa viruvalle Trumpille selkänsä, oletettavaa on, että varsin moni äänestäjä sanoutuisi puolueesta irti kokonaan. Tämän vuoksi jopa vankilassa istuva Trump olisi puolueelle parempi vaihtoehto kuin hänen korvaamisensa jollakulla toisella.
Niin Trump kuin Bidenkin voisi vielä poistua näyttämöltä siinä tapauksessa, että itse haluaisi tehdä niin – vaikkapa siksi, että laskisi puolueen voitonmahdollisuuksien paranevan pääehdokasta vaihtamalla. On kuitenkin mahdotonta uskoa, että kumpikaan heistä päätyisi tällaiseen ratkaisuun. Niinpä ainoa kuviteltavissa oleva asia, joka saisi jommankumman poistumaan pelistä, olisi erittäin vakava sairastuminen tai kuolema.
Niin Trumpin kuin Bideninkin ikä pyöristyy kahdeksaankymmeneen, joten äkillinen vakavan sairauden riski on heillä tilastollisesti suurempi kuin vaikkapa keski-ikäisillä. Näissä vaaleissa äänestäjät miettivätkin poikkeuksellisen paljon sitä, pysyvätkö ehdokkaat vaalien ja tulevan nelivuotisen presidenttikauden ajan tarpeeksi terveinä ja toimintakykyisinä hoitamaan yhtä maailman vaikutusvaltaisimmista ja stressaavimmista työtehtävistä. Moni miettii myös, mitä tapahtuisi, jos jompikumpi ehdokas joutuisi terveyssyistä luopumaan kilvasta.
Jos näin kävisi, valta korvaavan ehdokkaan valinnasta siirtyisi puolueen käsiin. Jos ehdokasta jouduttaisiin vaihtamaan ennen kesällä järjestettäviä puoluekokouksia, joissa Trump ja Biden on määrä julistaa virallisesti puolueittensa ehdokkaiksi, ehdokas valittaisiin puoluekokouksessa. Kaikesta esivaaleihin liittyvästä jännityksestä ja mediahuomiosta huolimatta puolueilla ei ole minkäänlaista lakisääteistä velvoitetta kuunnella äänestäjiä ehdokasta valitessaan, ja jos esivaalien voittaja ei olisikaan käytettävissä, puolueet voisivat tulkita tai muuttaa sääntöjään niin, että suurin osa valitsijamiehistä olisi vapaita äänestämään ehdokkaaksi ketä hyvänsä. Jos taas ehdokkaan vaihtaminen tulisi eteen puoluekokouksen jälkeen, puolueiden säännöt sanelevat, että puoluekomiteat valitsisivat uuden ehdokkaan.
Joe Bidenin varapresidenttiehdokas Kamala Harris tai Republikaanien esivaaleissa toiseksi sijoittunut Nikki Haley eivät kumpikaan olisi itseoikeutettuja korvaajia riippumatta siitä, missä vaiheessa vaalikamppailua korvaajaa tarvittaisiin. Joidenkin arvioiden mukaan Harris saattaisi kuitenkin olla vahvoilla Bidenin tilalle. Bidenin terveydentilan dramaattinen heikkeneminen tekisi Harrisista istuvan presidentin ja syöksisi maan kriisiin, jonka keskellä puolueaktiivien voi olettaa pyrkivän vakauttamaan tilannetta korostamalla jatkuvuutta.
Jos Donald Trumpille etsittäisiin korvaajaa jo ennen puoluekokousta, Nikki Haley hyötyisi jonkin verran siitä, että hän on ehtinyt kerryttää taakseen joukon omia valitsijamiehiä. Se tuskin kuitenkaan riittäisi voittoon, sillä huomattava osa republikaanien aktiiveista kannattaa paitsi Trumpia myös laajemminkin puolueen trumpistista suuntaa eikä haikaile Trumpin aikaa edeltäneen republikaanipuolueen arvomaailman perään, jota Haley edustaa. Puoluekokouksen jälkeen Trumpin tilalle valituksi saattaisi tulla varapresidenttiehdokas, mikäli hän olisi ehtinyt tällaisen jo nimittää.
Oma erikoisuutensa olisi tilanne, jossa äänestysliput olisi jo ehditty painaa ennen ehdokkaan vaihtumista. Tällaiseen hankalaan tilanteeseen joutunut puolue tekisi oletettavasti kaikkensa viestiäkseen äänestäjille, kenelle heidän äänensä tosiasiassa menisi, jos he äänestäisivät kuvioista poistunutta ehdokasta. Silti tilanne olisi monen äänestäjän kannalta epäselvä ja kaoottinen, ja sillä voisi olla vaikutusta äänestysprosenttiin ja vaalien lopputulokseen.
Vielä vaalipäivän jälkeenkään voittajaehdokkaan varapresidenttiehdokas ei ole automaattisesti voittajaehdokkaan korvaaja, mikäli vaalivoittaja joutuu äkillisesti väistymään.
Koska Yhdysvaltojen presidentti valitaan epäsuoralla valitsijamiesvaalilla, valta on vaalien jälkeen valitsijamiehillä, jotka ovat yleensä puolueaktiiveja. Valitsijamiehet kokoontuvat vasta joulukuun jälkipuoliskolla eli useita viikkoja marraskuun alussa järjestettävien vaalien jälkeen. Osa osavaltioista velvoittaa lailla valitsijamiehet äänestämään osavaltion vaalien voittajaa, mutta lakeja olisi tarvittaessa mahdollista muuttaa varsin nopealla aikataululla sellaisiksi, ettei heidän tarvitsisi äänestää kuollutta tai vakavasti sairasta ehdokasta. Jos kuitenkin vasta valittu presidentti poistuisi pelistä valitsijamiesten annettua äänensä, voitokkaasta varapresidenttiehdokkaasta tulisi automaattisesti seuraava presidentti.
Kaikissa tapauksissa presidenttiehdokkaan äkillinen vakava sairastuminen tai kuolema olisivat Yhdysvaltojen poliittiselle järjestelmälle kova koettelemus, joka muuttaisi vaalien asetelmia. Vaikka kumpikin ehdokas onkin huomattavan epäsuosittu, on aika varmasti silti kummankin puolueen etujen mukaista, että esivaalit voittanut ehdokas pysyisi terveenä ja toimintakykyisenä, eikä hänelle tarvittaisi korvaajaa.
