Omalääkärimalliin siirtyminen ja perusterveydenhuollon vahvistaminen auttaisivat moneen ongelmaan, arvioi Lääkäriliiton terveyspolitiikan asiantuntija, yleislääketieteen erikoislääkäri Soila Karreinen.
Suuri osa suomalaislääkäreistä kannattaa omalääkärimallia ratkaisuna pidempiin hoitosuhteisiin ja hoidon vaikuttavuuteen.
Lääkäriliitto on jo aiemmin asettanut tavoitteekseen, että jokaisella suomalaisella on omalääkäri vuoteen 2030 mennessä, ja toimeenpano on aloitettava heti.
– Hoidon jatkuvuus tukee sen vaikuttavuutta, perustelee Karreinen.
Omalääkärin kanssa potilaankaan ei tarvitse aloittaa joka kerran alusta sairauskertomustaan.
Perusterveydenhuoltoa pitää vahvistaa
Vastaanotolle pääseminen voi olla hankalaa julkisella puolella, ja järjestelmäämme kritisoidaan epätasa-arvoiseksi. Miten lääkärit parantaisivat hoidon saatavuutta?
– Perusterveydenhuoltoa pitäisi ihan oikeasti vahvistaa. Tästä on puhuttu pitkään, mutta teot ja riittävä, ennakoitava rahoitus puuttuvat. Tuore päätös hoitotakuun pidentämisestä ei ainakaan paranna hoidon saatavuutta, Karreinen sanoo.
Hyvinvointialueiden kestävä rahoitusmalli mahdollistaisi hänen mukaansa pitkän tähtäimen suunnittelun. Suomessa terveydenhuoltoon jyvitetään EU:n keskiarvoa vähemmän rahaa bruttokansantuotteesta. Osuus on meillä 10,3 prosenttia, kun EU:n keskiarvo on 11 prosenttia. Pohjoismaiden tarkastelussa Suomi ja Islanti ovat hännänhuippuja.
Hukkajahti olisi tarpeen
Erikoissairaanhoito on Suomessa perusterveydenhuoltoa paremmin resurssoitua, ja säästöt on pitkään kohdistettu perustasolle. Molemmissa hyödyttäisiin Karreisen mukaan hukkatyön poistamisesta.
– Palveluvalikoimasta pitäisi karsia ne asiat pois, jotka eivät tuota terveyshyötyä, kuten monet todistukset.
Sote-uudistus on ollut voimassa kaksi vuotta, ja se on Karreisen mielestä liian lyhyt aika arvioida, oliko uudistus onnistunut.
– On tehty vasta rakenteellinen uudistus, ja hyvinvointialueilla mietitään parhaillaan palveluita läpi.
Sote-uudistuksessa jätettiin koskematta työterveyshuoltoon, ja kokonaisuutta olisi Karreisen mukaan hyvä arvioida. Työterveyshuollossa hoitoon pääsee usein melko helposti, mutta julkisella puolella esimerkiksi ikäihmisten vaikeiden pitkäaikaissairauksien seuranta voi olla puutteellista. Hoito on Suomessa tutkitusti ajoittain ja paikoittain erittäin epätasa-arvoista. (juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Miten hoito kohdennetaan tasa-arvoisesti?
Hoidon kohdentamisessa auttaisi Karreisen mukaan se, että tehtäisiin tietoinen päätös, mihin tai kenelle lääkärien ja hoitajien työtä kohdennetaan enemmän.
– Meillä ei tällä hetkellä ole sellaista päätöstä. Mahdollisimman toimiva terveydenhuolto on myös lääkärikunnan etu, Karreinen sanoo.
Lain mukaan jokaiselle on turvattava oikeus riittäviin ja hänen tarvitsemiinsa palveluihin. Olisi aika tehdä tarkempi määrittely, mitä tämä tarkoittaa. Rahat ja resurssit eivät riitä kaikkeen, kun väestö vanhenee ja kehitetään myös uusia hyödyllisiä, mutta kalliita hoitoja.
Epätasa-arvo ilmenee myös siinä, että julkiset päivystykset ruuhkautuvat toistuvasti.
– Perustason palvelujen vahvistaminen olisi ratkaisu myös päivystysten ongelmiin. Pitäisi käydä keskustelua, miten hoitohenkilöstö toimii, kun iäkkään vointi huononee. Hoitosuunnitelmien laatiminen vaatii aikaa ja osaamista. Ikäihmisille päivystys on harvoin oikea paikka, Karreinen sanoo.
Kotihoidon piirissä on nykyään myös ikäihmisiä, jotka eivät ole oikeasti enää kotikuntoisia.
Priorisointi on tulossa lakiin
Sosiaali- ja terveysministeriössä puidaan parhaillaan terveydenhuollon priorisoinnin kysymyksiä. Asia on tärkeä, sillä priorisointia tapahtuu jatkuvasti – vaikka silloin, kun hoitaja vastaa puhelimeen ja päättää, saako soittaja terveyskeskuksesta lääkäriajan vai ei.
– Lääkärikuntaa tuskastuttaa se, että priorisointi on usein yksittäisen ammattilaisen pöydällä. Nyt tarvitaan selkeämpiä linjauksia: mitä tulisi laittaa etusijalle? Millaiset palvelut nähdään tärkeiksi? Tulisiko julkisessa palvelussa suosia esimerkiksi monisairaita tai potilaita, jotka eivät pysty hankkimaan palveluita muualta? Karreinen kysyy.
Kaikki halukkaat on kutsuttu kertomaan asiasta mielipiteensä STM:n kyselyssä.
Priorisointityön pitäisi olla vuonna 2027 lainsäädäntövaiheessa, jos hyvin käy. Asiat eivät ole yksiselitteisiä, ja lakihankkeet ovat usein pitkiä.
– Olen iloinen, jos vuonna 2030 on olemassa selkeämpi visio siitä, mitä lupaamme terveydenhuollon palveluissa, Karreinen toteaa.
Kansalaiskysely: STM, Palveluvalikoimasta päättämisen periaatteet
