Polttomoottoriautoilta kiellettyjä ympäristövyöhykkeitä on ehdotettu Helsinkiin ja asiaa koskevissa selvityksissä on tarkasteltu myös muiden Euroopan kaupunkien kokemuksia.
Ympäristövyöhykkeitä vastaavia järjestelmiä on Euroopassa muun muassa Milanossa, Lissabonissa, Pariisissa, Lontoossa, Amsterdamissa, Brysselissä ja Madridissa.
Ympäristövyöhykkeiden myötä autoilijoiden pitää keskustassa liikkuessaan joko vaihtaa vähemmän saastuttavaan ajoneuvoon, siirtyä toisiin kulkuvälineisiin, jättää matka keskustaan väliin tai maksaa alueella ajamisesta. Valvonta toteutetaan usein kameravalvonnalla.
Järjestelmän reiluutta asukkaille pyritään tyypillisesti lisäämään ohjaamalla sen tuotto julkisen ja kevyen liikenteen investointeihin.
Lontoon ympäristövyöhykejärjestelmässä todettiin, että suurituloiset maksavat kyllä suurimman osan järjestelmän tuottamista tuloista, mutta pienituloisten matkat alueelle vähenivät eniten. Siirtymää julkiseen liikenteeseen ei siis tapahtunut toivotusti.
Rotterdam ensin otti käyttöön ja vuosien jälkeen perui ympäristövyöhykkeet sosiaalisen ja poliittisen vastustuksen takia.
Rotterdamin lakkautettuja ympäristövyöhykkeitä tarkastelevassa tutkimuksessa havaittiin, että ympäristövyöhykkeillä ei ollut merkittävää vaikutusta ajoneuvojen määrään tai julkisen liikenteen matkojen määrään. Liikenteen sujuvoituminen nostaa autoilun kysyntää, jolloin ympäristövyöhykkeet eivät vähennä liikennesuoritteen kokonaismäärää: autoilu vain yleistyy niillä, joilla on varaa maksaa siitä.
Toisaalta vanhojen ajoneuvojen määrät vähenivät Rotterdamissa ja vähenemä säilyi ympäristövyöhykkeiden poistamisen jälkeen. Ajoneuvokanta siis uudistui nopeammin ympäristövyöhykkeiden vaikutuksesta.
Vaikka yleisesti ilmanlaadun parantuminen nostetaan esiin ympäristövyöhykkeiden keskeisenä vaikutuksena, ei tutkimustieto aiheesta ole yksiselitteistä, kaupungin laatima selvitys toteaa.
Lontooseen keskittyvässä tutkimuksessa ympäristövyöhykkeiden ei havaittu parantavan lasten keuhkojen terveyttä, vaikka päästöt olivatkin vähentyneet.
Tutkimus tehtiin mittaamalla lasten keuhkoterveyttä ja yhdistämällä tätä dataan tutkittujen lasten kotialueiden ilmanlaadusta. Tutkimuksessa arveltiin, että vaikutuksen toteamiseksi alueelle tarvittaisiin suurempia autoilua rajoittavia toimia. Kaikki ilmanlaatua heikentävät päästöt eivät myöskään aiheudu polttomoottoreista, vaan niitä syntyy esimerkiksi autojen renkaiden vaikutuksesta.
Lisäksi ympäristövyöhykkeet voivat pidentää automatkoja ja lisätä päästöjä, jos vyöhyke pyritään kiertämään. Mikäli vanhempaa autokantaa siirtyy vyöhykkeen rajojen ulkopuolelle, haitat vaihtavat vain paikkaa.
Helsingin teettämien selvitysten mukaan päästörajoitusalue olisi yksi kaupungin päätösvallassa olevista tehokkaimmista keinoista vähentää liikenteen päästöjä. Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Selvitys suosittaa, että mikäli rajoitusalueeseen päädytään, päätös kannattaisi tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta autoilevilla kaupunkilaisilla on aikaa varautua päätöksen vaikutuksiin, esimerkiksi hankkimalla sähköauto tai muuttamalla muualle.
Kokoomuksen pormestariehdokas ja Helsingin apulaispormestari Daniel Sazonov tyrmäsi polttomoottoriautojen kieltoalueet Helsingin Sanomissa. Hänen mukaansa ajatus ei ole ”tästä maailmasta” ja se jakaisi helsinkiläiset kahteen kastiin.
Nykyisin noin 55 prosenttia helsinkiläisistä asuu autollisissa kotitalouksissa ja arvion mukaan vuonna 2030 edelleen 30 prosenttia helsinkiläisistä asuisi kotitalouksissa, joissa päästötöntä autoa ei ole käytössä.
LUE MYÖS:
Atte Harjanne: Päästörajoitusalue olisi fiksuinta toteuttaa ruuhkamaksujen kanssa
Daniel Sazonov HS:lle: Vihreät ujuttaa ideologista autojen kieltoa
