”Pari piirua vasemmalle” on sosiaalidemokraattien entisen puheenjohtajan Rafael Paasion noin 60 vuotta vanha lausahdus SDP:n linjan tarkistuksesta. Sillä hän teki eroa puolueensa asevelisosialisteihin ja avasi ovia Moskovaan ja presidentti Urho Kekkosen isännöimään Tamminiemeen.
Paasion kurssinmuutos oli suuri. Kaksi kompassipiirua on yhteensä 22,5 astetta.
On makuasia tulkita piiruissa, kuinka paljon uuden puheenjohtajan Antti Lindtmanin kipparoima SDP muuttaa politiikkaansa. Pelkästään henkilövaihdokset puolueessa antavat perusteita olettamukselle, että käännös on jopa kaksi piirua oikealle.
Kotimaan politiikan pölyjä kengistään karisteleva edellinen puheenjohtaja Sanna Marin teki SDP:stä vasemmistopuolueen. Tästä näkyvin merkki oli kielteinen kanta kokoomusyhteistyöhön.
Marinilla oli vain yksi hallitusvaihtoehto. Hänen asennettaan sopimuksiin ja poliittisiin myönnytyksiin kuvaa hyvin toukokuussa New Yorkin yliopiston juhlassa pidetty puhe.
”Jokaisen on valittava puolensa, sillä keskitietä ei ole”, Marin sanoi.
Puheenjohtaja Antti Lindtman sijoitetaan puolueensa keskustaan. Hän on usein puhunut Väinö Tannerista, taloudesta ja vältellyt rakenteellista vastakkainasettelua kilpailijoihinsa.
Lindtmanin valinta päätti SDP:n vasemmistokauden, jolle tunnusomaista oli välirikko kokoomukseen. Sinipunan yöpakkaset olivat osin myös kokoomuksen vika.
Sosiaalidemokraattien siirtyminen lähemmäksi keskustaa näkyi myös eduskuntaryhmän puheenjohtajan valinnassa. Uusi ryhmäjohtaja Tytti Tuppurainen on oikeistodemari.
Tuppuraisen valinnassa on huomionarvoista se, kenet hän päihitti kilpailussa Lindtmanin tyhjäksi jättämästä paikasta. Marinin ja entisen puheenjohtajan Antti Rinteen tukijoihin kuulunut Krista Kiuru vetäytyi kisasta Tuppuraisen ylivoiman edessä.
Tuppuraisen voitto kelpasi mainiosti uudelle puoluejohtajalle. Kiuru vaikutti 2019 ratkaisevasti siihen, että Marin voitti Lindtmanin SDP:n sisäisessä pääministerivaalissa.
Kiuru on ollut vahva pelintekijä useissa SDP:n kahinoissa. Innokkuus ja jääräpäinen asenne ovat tehneet hänestä ristiriitaisen henkilön.
Vuosia Kiuru menestyi mainiosti. Viime aikoina luottamus on heikentynyt, ja lento on kääntynyt laskuun.
Kolme viimeistä kamppailuaan Kiuru on hävinnyt. Hän jäi toiseksi ensin Porin kaupunginjohtajavaalissa ja sitten puolueen puheenjohtajakamppailussa. Viimeisin tappio tuli kisassa ryhmäjohtajan tehtävästä.
Sosiaalidemokraattien muutos näkyy myös puolueen eduskuntaryhmän kokoonpanossa. Vuosikymmeniä puolueessa vaikuttanut pitkäaikaisin ulkoministeri Erkki Tuomioja ei pyrkinyt nykyiseen eduskuntaan. Entinen puheenjohtaja Antti Rinne putosi huhtikuun vaaleissa.
Marin lopetti käytännössä puoluejohtajan työn vaali-iltana. Torstaina hän ilmoitti hakevansa eroa kansanedustajan tehtävästä siirtyäkseen Britannian entisen pääministerin Tony Blairin mukaan nimetyn ajatushautomon palvelukseen.
Puheenjohtaja Lindtman on korostanut, että SDP:n linja ei muutu. Henkilöillä on kuitenkin merkitystä silloin, kun puolue tekee politiikkaa ajassa, valitsee yhteistyökumppaneita, asettaa kynnyskysymyksiä tai suostuu myönnytyksiin.
SDP on suurin oppositiopuolue, joka haastaa pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen kummankin leipälajissa talouspolitiikassa. Sen lisäksi SDP ryhtyy ammattiyhdistysliikkeen kanssa vastustamaan useita hallituksen aikeita muuttaa työelämän säädöksiä.
Sosiaalidemokraattien kurssi kääntyi vasempaan 2014, kun Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen puoluejohtajan paikalta. Lindtmanin SDP:n tuunauksen seuraava vaihe on Urpilaisen valinta presidenttiehdokkaaksi.
