Viimeisen kahden hallituksen aikana on ollut tapana julistaa työllisyystavoite. Juha Sipilän hallitukselle se oli tavoitella 72 prosentin työllisyysastetta, mistä Rinteen/Marinin hallitus otti kopin tavoitellen 75 prosentin työllisyyttä. Monien yllätykseksi ja ehkä harmiksikin pääministeri Sanna Marinin hallituksen työllisyystavoite näyttää koronakriisistä huolimatta toteutuvan.
Edellisen hallituksen aikana käytiin vilkas keskustelu siitä, kuinka suuri osa työllisyyden kasvusta on hallituksen ansiota ja kuinka suuri osa muista tekijöistä johtuvaa. Jostain syystä tämä keskustelu on ollut hiljaista istuvan hallituksen toimien osalta. Seuraavassa on makrotason kuvailevaa pohdintaa asian tiimoilta.
Työllisyyden kehitys Suomessa
Sipilän hallitus vuonna 2015 lähti matalalta työllisyyden tasolta, noin 68 prosentista. Hallitustaival oli monella tavalla raskas ja riitaisa, mutta tuloksiakin näytti tulevan. Muiden muassa ETLA on arvioinut, että noin puolet työllisyyden noususta olisi hallituksen politiikkatoimien ansiota.
Rinteen ja sittemmin Marinin hallitus lähti liikkeelle noin 72 prosentin työllisyysasteesta. Yleensä tavoitteen saavuttaminen on vaikeampaa, mitä paremmalta lähtötasolta ponnistetaan. Tällä kertaa se ei ole näyttänyt vaikuttaneen ja työllisyysaste on noussut korona- ja energiakriisiä huolimatta hieman alle 75 prosenttiin (2022/Q2).
Työllisyyskehityksen ajureita on monia eikä ole ollenkaan selvää, että suotuisa kehitys olisi kaikki tyyni kulloinkin istuvan hallituksen ansiota. Monet politiikkatoimet vaikuttavat viipeellä, jolloin istuva hallitus saattaa hyötyä edeltäjiensä työstä. Lisäksi Suomen kaltaisessa vientivetoisessa kansantaloudessa myös maailmantalouden tilanne vaikutta. Pieni Suomi on kuin kaarnavene maailmantalouden aallokossa.
Työllisyyskehitys verrattuna muihin Pohjoismaihin
Verrataan seuraavaksi viimeisen kahden hallituksen aikaista työllisyyskehitystä muihin Pohjoismaihin (kuvio 2). Kuvion perusteella on mahdollista tehdä muutamia nostoja. Ensinnäkin Sipilän hallituksen aikana työllisyyskehitys oli verrokkimaita nopeampaa, erityisesti vuodesta 2017 lähtien, jolloin Suomen työllisyysaste lähti jyrkkään nousuun.
Toiseksi jokaisessa Pohjoismaassa työllisyysaste niiasi vuonna 2020 koronasta johtuen. Vähän määrittelystä riippuen työllisyysasteen tiputus oli 1-2 prosenttiyksikön luokkaa. Kiinnostavasti Suomessa työllisyysaste lähti elpymään muita maita nopeammin. Suomalaisella lomautusjärjestelmällä oli varmasti osuutensa asiaan sekä hyvässä että pahassa. Mutta aivan varmasti se tarjosi tärkeää joustoa yrityksille vuoden 2020 vaikeassa tilanteessa ja monin paikoin irtisanomisilta vältyttiin.
Kolmanneksi Marinin hallituksen aikana Suomen työllisyysaste on noussut kohisten, mutta niin se on tehnyt muissakin Pohjoismaissa. Todennäköisesti tämä viittaa maailmantalouden suotuisaan kehitykseen vuonna 2021. Tärkeä yksityiskohta on kuitenkin se, että viime aikoina muiden Pohjoismaiden työllisyyden kasvuvauhti on jo hieman hyytynyt, kun Suomen työllisyysaste edelleen nousee. On vielä liian varhaista vetää lopullisia johtopäätöksiä, mutta ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että myös Marinin hallituksen aikana työllisyysaste on kasvanut verrokkimaita nopeammin – joskaan ei läheskään yhtä voimakkaasti kuin Sipilän kaudella.
Yksi tilastojen tulkintaa vaikeuttava tekijä on se, että Suomen vienti reagoi maailmantalouden myllerryksiin tyypillisesti muita maita hitaammin. Täten onkin mahdollista, että Suomen työmarkkinatkin reagoivat verrokkimaita hitaammin maailmantalouden kylmenemiseen. Toivottavasti näin ei olisi, mutta pidän sitä kuitenkin mahdollisena. Aikaisemman, vaikkakin karkean analyysin perusteella täysimääräinen negatiivinen vaikutus Suomen vientiin näkyy arviolta 4-6 neljänneksen viiveellä.
Lyhyt yhteenveto ja johtopäätöksiä
Edellä esitetyn kuvailevan analyysin perusteella näyttää siitä, että sekä Sipilän että Marinin hallituksien aikana työllisyysaste on kasvanut verrokkimaita ripeämmin. Sipilän kaudella kulmakerroin oli vielä asteen verran jyrkempi. Analyysistä tehtäviä johtopäätöksiä monimutkaistaa se, ettei pelkän työllisyysasteen kehityksen perusteella ole mahdollista sanoa mikä osa on hallituksen ansiota ja mikä johtuu muista, hallituksesta riippumattomista syistä. Tämä tieto olisi olennainen talouspolitiikan vaikuttavuutta arvioitaessa..
Seuraavan hallituksen pääministerinä olisin varovainen työllisyysastetavoitteen asettamisessa – en ole lainkaan varma onko se tarpeellinen. Sen sijaan sitoisin työllisyystavoitteen konkreettisiin toimiin, joita valtiovarainministeriö, talouspolitiikan arviointineuvosto tai riippumaton tutkijavetoinen työryhmä voisi arvioida.
Suomen työllisyysaste on tällä hetkellä hyvällä tasolla. Toisaalta työttömyysaste on edelleen korkeahko, mikä heijastaa suomalaisen työmarkkinat ominaispiirteitä. Vaikka edessä on taantuma, on seuraavalla hallituksella hyvät edellytykset lähteä nostamaan ”rakenteellista” työllisyysastetta. Kahden edellisen hallituksen tahtiin tulee kuitenkin olemaan vaikea päästä.
