Ukrainan ulkomaiset kumppanit ovat etsineet keinoa rajoittaa Venäjän asetuotantoa asettamalla vuodesta 2014 alkaen pakotteita siihen liittyviä henkilöitä ja oikeushenkilöitä vastaan sekä aseisiin liittyvien komponenttien hankintaa vastaan ulkomailta. Nämä ponnistukset lisääntyivät Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen 24. helmikuuta 2022.
Huomattavista hallinnollisista ponnistuksista huolimatta näillä pakotteilla ei Royal United Services Institute -tutkimuslaitoksen tutkijoiden julkaiseman raportin mukaan ole ollut mainittavaa vaikutusta.
Näin ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan tarvitse olla. Venäjän aseteollisuus on hyvin riippuvainen ulkomailta toimitetuista raaka-aineista, työstökoneista ja komponenteista, joista useimpia se hankkii Naton jäsenmaista. Epäonnistuminen Venäjän pääsyssä käsiksi näihin kriittisiin, ulkomaisiin materiaaleihin, koneisiin ja komponentteihin on raportin mukaan johtunut kolmesta pääsyystä:
* Hallitukset ovat toimineet Venäjän hankintaverkoston häirinnässä reagoivasti sen sijaan, että olisivat toimineet ennakoivasti. Siksi ponnistukset ovat olleet jatkuvasti liian hitaita.
* Hallitusten työ on tehty liian korkealla salausluokituksella, jolloin mahdollisuus skaalata toimia Venäjän hankintoja vastaan on kaatunut olennaisen tiedon jakamisen myöhästymisiin lakeja valvoville viranomaisille sekä yksityiselle sektorille, joiden toimintaan pakotteiden täytäntöönpano kuitenkin nojaa.
* Hallitukset ovat myös olleet hitaita myöntämään lupia sellaisiin väliintuloihin, joilla olisi ollut merkitystä, koska monilla viranomaisilla ja lainsäätäjillä on ollut epärealistiset odotukset vaikutusten mittaamisesta. Sen sijaan että yritetään estää aseita päätymästä rintamalle, toimilla voidaan vähentää niihin tulevien järjestelmien luotettavuutta tai niiden tuotantomääriä tai nostaa niiden hintaa, millä on vaikutusta pitemmällä ajanjaksolla.
Syihin puuttuminen vaatii yhteistyötä pakotteisiin osallistuvilta mailta. Niiden pitäisi tutkijoiden mukaan muodostaa tiedustelutiedon yhdistämiskeskus, jonka tarkoitus olisi muodostaa Venäjän aseteollisuudesta yhteinen kuva, joka perustuisi salaamattomaan ja salauksesta poistettuun materiaaliin. Tämä muodostaisi perustan tärkeimpien pullonkaulojen ja häirintämahdollisuuksien tunnistamiselle, näistä mahdollisuuksista tiedottamiselle yksityiselle sektorille sekä valvontaviranomaisten toiminnan synkronoimiselle ja jaksottamiselle, millä maksimoitaisiin häirintävaikutus Venäjän aseteollisuudelle.
Osallistuvien virallisten tahojen toiminnan suurempi näkyvyys antaisi sitä tarkkaileville maille mahdollisuuden omien salaisten toimiensa synkronoimiseksi ja niiden myötä vaikutusten laajentumiseksi ulottumaan sellaisiin osiin Venäjän aseteollisuuden prosesseja, joita julkisilla menetelmillä ei tavoiteta. Tunnistetun yhteisen kohdekuvan ja synkronoinnin pitäisi tutkijoiden mukaan myös vähentää ristiriitoja Ukrainan kumppanien toimien välillä.
Tämän ponnistuksen menetelmiin pitäisi kuulua Venäjän aseiden tärkeimpien luokkien sekä niiden alihankinnan, tuotannon ja toimitusten portaiden tunnistaminen ja niiden kaikkien maalittaminen. Kartoitettaviin ja arvioitaviin maalikategorioihin kuuluvat yleisellä tasolla ihmiset (hankinta-agentit, kuriirit, rahoittajat, asianajajat, insinöörit ja teknikot), työkoneet (työstökoneet, varaosat ja ohjelmistot), komponentit (mikro- ja kuituelektroniikka), materiaalit (nitroselluloosa, metallit ja polttoaineet) sekä mahdollistajat (liikevoitot, laivat, yhtiörakenteet, vakuutusmekanismit ja varastointi).
