Suomalaiset laittavat säästöön kuukausittain varsin vähän rahaa silloinkin, kun heillä olisi siihen varaa, sanovat Danske Bankin laina- ja sijoituspalveluiden johtaja Ville Orava ja senioristrategi Kaisa Kivipelto.
Suomalainen käyttää säästämiseen ja sijoittamiseen tyypillisimmin 100-199 euroa kuussa, oli hän sitten mediaanituloinen (nettotulot Tilastokeskuksen mukaan 2470 e/kk) tai akavalaisten keskipalkkaa saava (netto 2940 e/kk).
Kivipelto huomauttaa, että nyrkkisääntönä voi pitää, että nettotuloista saisi säästöön kymmenen prosenttia kuukaudessa, vaikka tämä voikin vaihdella esimerkiksi asumismenoista riippuen. Siihen nähden alle kaksi sataa euroa kuussa on keskituloisen säästöiksi vähän.
Kivipellon mukaan ensin kannattaa säästää puskuri, eli noin neljän kuukauden nettotulot niin sanotun pahan päivän varalle.
– Eli mediaanipalkkaisella tämä voisi tarkoittaa noin 8500 euroa, hän kertoo.
Puskurin jälkeen kannattaisi alkaa kerryttää omaa varallisuutta.
Danske Bankin kyselyn mukaan joka kolmannella suomalaisella on säästössä alle tuhat euroa. Keskituloisista 40 prosentilla on säästöjä tai sijoituksia alle 5000 euroa.
Kaksi viidestä suomalaisesta ei ole myöskään säästänyt tai sijoittanut puolen vuoden sisällä mihinkään. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa rahastosäästäminen on niin tavallista, että sitä tekee kahdeksan kymmenestä.
Syy suomalaisten vähäiseen säästämisintoon voi löytyä arvioista, joita suomalaiset antavat vaurastumisen mahdollisuuksistaan.
Peräti 37 prosenttia kyselyyn vastanneista ei näe itsellään mitään mahdollisuuksia vaurastua missään kohti elämäänsä. Pienissä määrin vaurastumisen mahdollisuuteen uskoo reilu neljännes. Kohtalaisiin tai suuriin mahdollisuuksiin uskoo niin ikään neljännes. Kolme sadasta kertoo olevansa jo nyt vauraita.
Kivipelto myöntää, että pienituloiselle säästäminen voi olla vaikeaa, kun kaikki tulot menevät elämiseen.
– Suomessa on kuitenkin myös suuri työssäkäyvä väestö, jolla olisi mahdollisuus säästää, Kivipelto jatkaa.
Monella suomalaisella tärkein ja usein ainoa omaisuus on omistusasunto, mutta Orava ja Kivipelto haluaisivat murtaa tätä ajattelua.
– Sijoittamisen pitäisi olla samanlaista kuin vakuutusten maksun, Kivipelto kuvailee ja toteaa, että pörssikursseja ei ole pakko ryhtyä seuraamaan, ellei halua.
Keskituloisen nettotulojen kymmenesosalla, eli 290 eurolla kuussa, kerryttäisi vuosien mittaan rahastoissa jo ihan mukavan potin, ilmenee Dansken suuntaa antavasta laskemasta.
Kuukausisijoitus 290 eurolla tarkoittaisi pitkällä aikajänteellä sitä, että koossa olisi 40 vuoden jälkeen noin 765000 euroa, kun tuotto on laskettu keskimääräisen 7 prosentin tuotto-odotuksen mukaan. Yhteenlaskettua tuottoa ja pääomaa olisi 28 vuoden kohdalla kertynyt puolestaan reilut 300000 euroa, laskelma kertoo. Sijoitustuotto on pääomatuloveron alaista.
Paljonko tavallisen pulliaisen pitäisi sitten olla valmis riskeeraamaan? Sijoittamisessa riskiä kaihtavat etenkin naiset, vaikka he ovat tutkimusten mukaan jopa miehiä taitavampia sijoittamisessa.
– Jos sijoitusaika on kymmenen vuotta ja yli, niin on epätodennäköistä, että sijoitukset olisivat silloin enää tappiolla. Sellaisia ajanjaksoja ei historiassa juuri ole ollut, sanoo Kaisa Kivipelto.
Esimerkiksi 2000-luvun alun it-kupla ja sitä seurannut finanssikriisi menevät Kivipellon mukaan siihen haarukkaan, että jos sijoitti kuplan huipulla, saattoi vielä 10 vuoden kohdalla olla ”aika nollissa”.
– Aika tasoittaa arvonvaihtelua ja se, että on sijoitettu hajautetusti useaan kohteeseen.
Puskuri on tärkeä juuri siksi, että yllättävien menojen vuoksi sijoituksiin laitettua rahaa ei tarvitse nostaa suhdannealhossa tappiolla.
Oravan ja Kivipellon mukaan sijoituksiin kannattaa sitoutua useaksi vuodeksi. Mitä kauemmin sijoittaa, sitä todennäköisemmin saavuttaa kyseisen omaisuusluokan pitkän aikavälin tuottotason.
– Sopiva minimisijoitusaika vaihtelee sijoituskohteen mukaan, lyhyen koron sijoituksissa se voi olla vuoden ja osakerahastoissa esimerkiksi viisi vuotta, he toteavat.
Osakkeissa kannattaa satsata myös maantieteelliseen hajauttamiseen. Esimerkiksi Helsingin pörssi ei ole pärjännyt enää ulkomaiden tahdissa, minkä vuoksi monen sijoittajan katse onkin nyt esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Entä jos asuntolainaa on vielä reilusti, kannattaako palkasta säästöön jäävä raha käyttää lainan ylimääräisiin lyhennyksiin vai esimerkiksi rahastosijoittamiseen?
– Tämä tietysti vaihtelee yksilöllisesti, mutta itse ajattelen, että kannattaa hajauttaa omaisuuttaan useampiin omaisuusluokkiin. Oma kotikin on toki sijoitus, vaikka sitä ei sellaisena usein nähdä, mutta on hyvä että on puskuri ja muutakin varallisuutta kuin asunto. Seiniä on vaikeampi syödä esimerkiksi eläkkeellä, Orava vastaa.