Ydinvoima on tekemässä paluuta geopolitiikan kovaan ytimeen, sanoo puolalaistutkija Maciej Bukowski. Taustalla ei ole vain pyrkimys hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, vaan kyse on hänen mukaansa myös strategisen edun tavoittelusta uudella suurvaltakilpailun aikakaudella.
Tilannetta kuvastaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa ja Casimir Pulaski -säätiössä työskentelevän Bukowskin mukaan se, että Yhdysvallat haluaa nyt kumota vuodesta 1959 voimassa olleen linjauksen, jonka mukaan Maailmanpankki ei myönnä lainoja ydinvoimaloiden rakentamiseen. Samaan aikaan myös Eurooppa, jonka monessa keskeisessä valtiossa ydinenergian tuotantoa on ajettu alas, on tarkistamassa kantaansa.
Tällä hetkellä kolmannes kaikista maailman rakenteilla olevista ydinreaktoreista sijaitsee Bukowskin mukaan Kiinassa, ja maa aikoo yli kolminkertaistaa kapasiteettinsa 200 gigawattiin vuoteen 2035 mennessä. Kiinan tavoitteena on myös myydä vähintään 30 reaktoria ulkomaille tällä vuosikymmenellä.
Jos tavoite toteutuu, Pakistan, Argentiina, Egypti ja useat muut maat ovat joutumassa jopa vuosikymmeniä kestävään riippuvuussuhteeseen Pekingistä. Myös Venäjä on edelleen tärkeä toimija. Kremlin kontrolloimalla energiayhtiö Rosatomilla on pakotteista huolimatta yli 200 miljardin dollarin arvosta vientihankkeita 40 eri maahan.
Yhdysvallat tarvitsee hänen mukaansa Maailmanpankkia vähentääkseen läntisten ydinvoimahankkeiden riskiä ja houkutellakseen yksityistä pääomaa. USA:n kongressi on vastikään äänestänyt ydinvoimahankkeiden rahoituksen helpottamisen puolesta, ja maa on elvyttämässä uraanin rikastuskapasiteettiaan, jotta ostot Venäjältä voidaan lopettaa.
Euroopassa Saksan tuleva liittokansleri Friedrich Merz on kertonut kannattavansa maan suljettujen ydinvoimaloiden uudelleen avaamista ja Ranskan haluaisi nostaa ydinvoiman maanosan teollisen jälleenrakennuksen ja strategisen autonomian ytimeen. Valmisteilla on myös laaja Ranskan ja Puolan välinen turvallisuussopimus, jonka puitteissa Puolaan on määrä rakentaa uutta ydinvoimaa.
– Myös Ukraina on kaksinkertaistamassa ydinvoiman käytön. Sodasta huolimatta Kiova on jatkanut uusien yksiköiden rakentamista ja pitää ydinvoimaa kestävänä ja suvereenina energialähteenä, Bukowski sanoo.
– Globaalissa ydinvoimapolitiikassa ei ole enää kyse yksinomaan elektroneista. Kiina ja Venäjä käyttävät ydinvoimakumppanuuksia vaikutusvaltansa laajentamiseen. Sopimuksissa ei ole kyse vain wateista, vaan siitä, kenen standardit, sopimukset, polttoaineet ja liittolaissuhteet määrittelevät 2000-luvun. Tänään tehdyt päätökset eivät vaikuta vain päästöihin. Ne määrittelevät liittoumia vuosikymmeniksi eteenpäin, hän toteaa.
Uusimpaan teknologiaan perustuvat pienet ydinreaktorit ovat hänen mielestään eräänlainen villi kortti, sillä ne ovat skaalautuvia, edullisia ja soveltuvat hiilivoiman korvaamiseen optimaalisen hyvin.
