Venäjä on käyttänyt P-800 Oniks -meritorjuntaohjuksia Etelä-Ukrainan kaupunkien, kuten Odessan, pommituksissa. Näitä lähes yhdeksänmetrisiä ohjuksia laukaistaan muun muassa rannikkopuolustuspatterien Bastion-laukaisujärjestelmistä, joita Venäjällä on miehittämällään Krimillä. Ne saavuttavat noin kaksinkertaisen äänennopeuden, ja niissä on 200 kilogramman taistelukärki.
Oniksille voidaan määritellä erilaisia lentoratoja. Se voi laukaisun jälkeen nousta 14–15 kilometrin korkeuteen ja laskeutua sieltä maalia lähestyessään viiden seitsemän metrin korkeuteen maan pinnasta. Tällöin sen kantama on jopa 300 kilometriä. Jos ohjus laukaistaan heti matalalle lentoradalle, kantama putoaa 120 kilometriin. Päivitetyn Oniks-M-version ilmoitettu kantama on jopa 800 kilometriä, mutta sen sarjatuotannosta ei ole tietoa.
Ohjus on laukaise ja unohda -tyyppinen eli se hakeutuu maaliinsa tutkahakupään avulla, mutta kiinteitä maaleja vastaan sille voidaan antaa valmiit koordinaatit. Perinteisistä meritorjuntaohjuksista Oniks eroaa vain niihin verrattuna yli kaksinkertaisen nopeutensa ansiosta. Esimerkiksi Ukrainan S-300PT-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän 25 metrin korkeuteen nostettu tutka pystyy näkemään Oniksin vasta 21 kilometrin etäisyydeltä, jonka matkan ohjus taittaa 31 sekunnissa.
Ukraina on ilmoittanut Oniksin olevan ilmatorjunnalleen äärimmäisen vaikea maali, minkä vuoksi se asetettiin elokuussa 2022 samaan kategoriaan kuin H-22- ja H-31-yliääniristeilyohjukset ja ballistiset, lyhyen kantaman Iskander-ohjukset. Viime maaliskuussa Ukraina asetti Oniksin siihen ohjusluokkaan, joka voidaan pudottaa vain Patriot- ja SAMP/T-järjestelmillä.
Silti Ukraina torjuu Onikseja muillakin tavoin kuin ampumalla alas. Ohjuksen tutkahakeutumista voidaan häiritä elektronisen sodankäynnin järjestelmillä, minkä ansiosta osa niistä ei ole osunut maaleihinsa.
Laukaisualustojen tuhoaminen on myös mahdollinen, mutta vaikeampi tapa torjua ohjuksia, vaikka niiden lähtöalue olisi tiedossa. Kaksiputkiset Bastionit on integroitu kahdeksanpyöräisiin ajoneuvoihin, jotka voidaan saattaa laukaisuvalmiiksi viidessä minuutissa ja purkaa yhtä nopeasti, joten tuhoamisaika niiden ollessa paikoillaan on hyvin rajallinen. Paras paikka laukaisualustojen tuhoamiselle onkin niiden huolto- ja aseistuspaikat ja tukikohdat, mutta silloin tuhoaminen vaatii laajan operaation, jossa tiedustelu ja kaukovaikutteisten täsmäaseiden käyttäjät tekevät yhteistyötä reaaliajassa.
