Julkisuudessa käytävän Ukraina-keskustelun ja kulisseissa puhutun välillä on valtava ero niin Suomessa kuin muuallakin lännessä. Johtajiemme juhlapuheissa toistuvat samat fraasit. Venäjän on hävittävä ja Ukrainan voitettava. Kun poliitikoilta ja korkeilta virkamiehiltä kysyy, mitä tällä tarkoitetaan, saa kuitenkin vastaukseksi joko latteuksia tai tuskaista käsien heiluttelua riippuen siitä, esittääkö kysymyksen kameroiden edessä vai verhojen takana.
Syykin on selvä. Länneltä puuttuu todellinen strategia Ukrainassa. Sen takia olemme tajuamattamme hitaasti pettämässä sisukkaan puolustajan. Seuraukset voivat olla hirvittäviä.
Armoa on toki annettava. Osa Nato-maistakin uskoi aivan loppuun asti, ettei Venäjän viime vuoden helmikuun suurhyökkäystä tulisi. Kun se lopulta alkoi, odotettiin Kiovan kaatuvan päivissä. Se oli lähempänä kuin yleisesti uskotaan. Ukrainan sankarillinen vastarinta yhdistettynä venäläisten surkeasti epäonnistuneisiin ensi-iskuihin estivät kuitenkin pahimman. Tämän jälkeen länsi aloitti massiivisen tukiohjelman. Se eteni alkuun niin nopeasti, ettei strateginen suunnittelu tai poliittinen päätöksenteko pysynyt perässä. Ukrainan liittolaiset pyrkivät täyttämään puolustajan akuutteja tarpeita, ja yleensä vasta sen jälkeen, kun riittävän monen ukrainalaisen kuolema vahvisti, että jokin kyky tarvitaan. Käytännön järjestelyiden vaativuus etenkin alussa on toki myös myönnettävä.
Viime keväänä tämän pystyi vielä hyväksymään. Nyt tilanne alkaa kuitenkin olla häpeällinen. Länsimailla ei tunnu olevan selkeää ja yhteistä kuvaa siitä, miten sodan halutaan loppuvan. Ainoa strategia näyttääkin perustuvan vaiettuun toiveeseen siitä, että jokin yllättävä musta joutsen ratkaisee konfliktin puolestamme.
Ilman maalia, on vaikea tehdä sen tavoitteluun tähtääviä sotilaallisia ja poliittisia ratkaisuja. Siksi tyydymme lähinnä viime vuoden tapaan syöttämään Ukrainaan aseita ja ampumatarvikkeita, jotka tulevat usein liian myöhään ja liian pieninä määrinä. Sitten kehumme itseämme. Ukrainalaisia sotilaita ja siviilejä kuolee tämän vatvomisen takia joka ikinen päivä.
Pohjautuuko koko Ukraina-apumme todella odotukseen siitä, että diktaattori Vladimir Putin saa jonain aamuna sydänkohtauksen ja että hänen seuraajansa sitten jostain syystä päättää vetää Venäjän joukot Ukrainasta?
Vaihtoehtoja ei ole
Ukrainassa on käyty jo pitkään raakaa kulutussotaa. Ilmavoimien käyttö on kiistetty molemmilla puolilla tehokkaasti ja tykistön rooli on korostunut. Vaikka oppimiskäyrä on ollut jyrkkä etenkin Ukrainassa, sotivat senkin joukot asiantuntijoiden mukaan yhä paikoin vanhoin neuvosto-opein. Ampumatarvikkeiden käyttö on valtavaa ja miestappiot kovia molemmilla puolilla. Ukraina on tuonut taistelukentälle tehokkaita länsimaisia asejärjestelmiä ja osoittanut kekseliäisyyttä, jolla se on pystynyt olemaan kokoaan suurempi. Venäjä on taas pystynyt sopeuttamaan taistelutapaansa alun virheiden jälkeen ja jatkanut suurien kalusto- ja sotilasmäärien syöttämistä lihamyllyyn. Vaikka säröjä ilmaantuu, näyttää venäläinen yhteiskunta toistaiseksi kärsivän hiljaa sodan tappiot ja suurta kumouksellista käännettä on turha odottaa. Samalla länsimaiden laarit tyhjenevät.
Verkkouutisten korkeiden upseerien ja muiden sotilasasiantuntijoiden kanssa viime aikoina käymissä taustakeskusteluissa on toistunut yksi arvio. Kumpikaan osapuoli ei pysty lyömään toista perustavanlaatuisesti taistelukentällä, ellei joko Ukrainan saamassa tuessa tai Venäjän kyvyssä syöttää lisää joukkoja sotaan tapahdu valtavaa käännettä. Sellaisia ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä. Venäjä ei pysty juuri enempään ja länsi on haluton nostamaan Ukrainan auttamista riittävän korkealle tasolle.
Tilanne on huolestuttava.
Useat länsimaiset sotilasasiantuntijat ovat varoitelleet jo jonkin aikaa, että mikäli sota jatkuu tällaisena, loppuu Euroopalta ja jopa Yhdysvalloilta annettava. Eräs keskeinen syy on juurikin sodan luonne. Emme ole varautuneet pitkäkestoiseen kulutussotaan, jossa emme pääse käyttämään ilmavoimiamme ja muita kehittyneimpiä aseitamme. Länsimainen sotateollisuus taas toimii markkinatalouden lainalaisuuksilla. Tuotannon lisääminen on hidasta ja vaatii sitoutumista pitkäaikaisiin hankintoihin. Tätä ei ole vieläkään nähty suuressa mittakaavassa ja siihen Kreml myös luottaa.
Ongelma on viheliäinen. Pelkäämme yhtäältä eskalaatiota ja paikoin myös kansan reaktioita, emmekä siksi ole valmiita lisäämään tukea merkittävästi. Tämä kuitenkin toisaalta pitkittää sotaa entisestään, mikä itsessään tekee poliittisen ja taloudellisen tuen saamisesta aseavulle koko ajan vaikeampaa.
Toisin kuin lännellä, on Venäjällä nimittäin edes ontuva strategia siihen, miten se sodan yrittää voittaa. Tämä on viestitty julkisestikin. Moskova aikoo pitää kulutussotaa yllä niin kauan, että lännen tahto auttaa Ukrainaa murtuu realiteettien edessä. Tämän myöntäminen ääneen on kuitenkin meille vaikeaa, koska sen huolitaan pelaavan Kremlin pussiin.
Kuten tämän sodan aikana jatkuvasti on käynyt, unohtuu keskustelussa myös ukrainalaisten oma ääni. Meillä on yhä toisinaan paha taipumus nähdä Ukraina itsenäisen kansakunnan sijasta jonkinlaisena lännen ja Venäjän pelinappulana. Se on virhearvio, joka saa meidät kuvittelemaan, että voimme sanella ukrainalaisille, miten heidän tulisi toimia. Vaarallinen harha korostuu etenkin amerikkalaisessa keskustelussa.
Ukrainalaisia olisi todellisuudessa käytännössä mahdotonta saada taipumaan rauhaan, jossa Venäjä haluaisi vähintäänkin pitää valtaamansa alueet ja esittäisi lisäksi vaatimuksia Ukrainan tulevaisuuden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta. Mikäli tämä kuitenkin onnistuisi, olisi silti lähes varmaa, että Venäjä vain kokoaisi joukkonsa ja jatkaisi sotaa myöhemmin. Hetkenkin rauha olisikin massiivinen voitto Venäjälle, joka pääsisi piirtämään Euroopan turvallisuusjärjestystä uusiksi tavoittelemallaan tavalla.
Länsimaisen avun lopettaminen tai radikaali vähentäminen pakottaisikin Ukrainan lähes varmasti brutaaliin sissisotaan, jossa etenkin ukrainalaisia siviilejä kuolisi vielä runsaasti nykyistäkin enemmän. HIMARS-heittimien ja Leopard-vaunujen sijasta venäläisvalloittajaa vastustettaisiin viime kädessä kaduilla metsästyskivääreillä ja Molotovin cocktaileilla. Eurooppaa kohtaisi myös ennennäkemätön humanitaarinen kriisi. Tällaisen luovuttamisen inhimillisiä, moraalisia ja turvallisuuspoliittisia kustannuksia ei uskalla edes arvailla.
Ukrainan on murtauduttava ulos kulutussodasta
Arvostetun amerikkalaisen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Andrew Michtan mukaan Ukrainan tulisi päästä pois kulutussodasta, johon Venäjä sen on pakottanut. Tämä onnistuu vain länsimaisella aseavulla.
George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori Michta summasi Twitterissä Vladimir Putinin luottavan siihen, että Venäjän oletettu kyky jatkaa kulutussotaa Ukrainaa pidempään antaa sille lopulta etulyöntiaseman samalla kun länsi väsyy.
– Niin paljon on siksi kiinni Ukrainan odotetusta keväthyökkäyksessä. Kiovalle on annettava aseet, jotka se tarvitsee strategiseen läpimurtoon: suuri määrä taistelupanssarivaunuja sekä pitkän kantaman täsmäaseita ja lentokoneita. Ukrainan on murtauduttava ulos Putinin haluamasta kulutussodasta, Michta paalutti.
Asiantuntijan mukaan sota loppuu sitä nopeammin, mitä nopeammin länsi toimittaa Ukrainalle ne aseet ja ampumatarvikkeet, joita se tarvitsee.
Viivyttely taas maksaa Ukrainan hävityksenä ja karmeana inhimillisenä kärsimyksenä ja nostaa sodan jälkeisen jälleenrakennuksen kustannuksia entisestään.
Andrew Michtan viimeinen viesti on painava ja osuu kipeästi maaliin. Professorin mukaan meidän on lopetettava pidäkkeiden asettaminen itsellemme väittelemällä erilaisista punaisista viivoista ja eskalaation riskeistä.
– Meidän tulisi keskittyä ennen kaikkea Ukrainan auttamiseen. Kyse on järjestelmiä mullistavasta sodasta, joka tulee määrittämään uusiksi eurooppalaisen ja globaalin turvallisuusarkkitehtuurin.
Based on what we have seen since the initial RUS attempt at blitzkrieg suggests that Moscow counts on winning by attrition, where the size of its population and its staying power would give it an advantage. Putin seems to believe the West will tire of supporting #Ukraine. 2/6
— Andrew A. Michta (@andrewmichta) April 21, 2023
That is why so much is riding on the much anticipated Ukrainian spring offensive. Kyiv must be given the weapons it needs for a strategic breakthrough: a large number of MBTs + precision long-range fires and aircraft. UKR has to break out of the war of attrition Putin wants.4/6
— Andrew A. Michta (@andrewmichta) April 21, 2023
We need to stop self-deterring by constantly debating various redlines/risks of vertical or horizontal escalation. We should focus first and foremost on assisting #Ukraine. This is a system-transitioning war that will determine European and global security architecture. 6/End
— Andrew A. Michta (@andrewmichta) April 21, 2023
