”Rohkeutta olla sinun puolellasi”. Näin julistaa SDP vaalilauseessaan. Pääministeripuolue julkaisi vaaliohjelmansa lauantaina. Tutustuminen sen talousosioon herättää väkisin kysymyksen siitä, kenen puolella sosialidemokraatit oikeasti ovat. Ohjelma on nimittäin pullollaan äänestäjää hämäävää uuskieltä ja populistista viholliskuvien rakentelua, joka saisi perussuomalaisenkin punastumaan.
SDP:n linjaukset verotuksesta löytyvät tämän linkin takaa. Puolueen mukaan Suomen kokonaisveroaste ei ole pohjoismaisessa vertailussa korkea. Seuraavalla vaalikaudella tarvitaankin demarien mukaan ”veropohjan tiivistämistä”, ”taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä” ja verotuksen uudistamista kokonaisuutena ”nykyistä progressiivisemmaksi”.
Ohjelma vilisee myyviä sanoja kuten ”suurituloiset”, ”varakkaimmat” ja ”suuret perinnöt”. Niitä kaikkia verotetaan puolueen mielestä liian kevyesti. Lisää verotuloja kerättäisiin puolueen mukaan erityisesti ”omistamisen verotuksesta”.
Verotusta kuvataankin ”välttämättömäksi työkaluksi, jotta taloudellista eriarvoisuutta voidaan vähentää nykyisestä”.
Paholainen piilee yksityiskohdissa. Tässä vaiheessa allekirjoittanut suosittelee lompakon suojaamista.
Demarille sinäkin olet suurituloinen
SDP:n ohjelmassa ei luonnollisestikaan esitetä lukuja siitä, mitä puolue yllä mainituilla käsitteillä tarkoittaa – siis kuka olisi se maksajaksi joutuva suurituloinen, kuinka suuri olisi suuri perintö, ketä meidän tulisi pitää varakkaana ja onko taloudellinen eriarvoisuus todella juuri nyt se keskeinen ongelma Suomessa?
Tarkastellaanpa hieman numeroita.
SDP:n ohjelmassa perustellaan veronkorotusten tarpeita muun muassa sillä, että verotus uhkaa laskea ja että hyvinvointivaltion pyöritys vaatii lisää verotuloja. Ohjelmassa viitataan muiden Pohjoismaiden veroasteisiin. Kertomatta jätetään, miltä suomalaisten varallisuus näyttää naapureihin verrattuna.
Suomalaiset ovat viiteryhmässään suorastaan häkellyttävän köyhää kansaa. Tämä on yksi julkisen talouden ongelmiemme juurisyistä. Kuten valtiovarainministeriöstäkin hiljattain huomautettiin: Suomi on jo pitkään tarjonnut kansalaisille pohjoismaiset julkiset palvelut ja etuudet, vaikka taloutemme suorituskyky on verrokkeja heikompi.
Credit Suissen varallisuusvertailussa Suomi jää selvästi pohjoismaisista verrokeista. Suomalaisen keskivarallisuus on hieman yli 186 000 euroa. Norjassa luku on 334 000 euroa Ruotsissa 382 000 euroa ja Tanskassa peräti 426 000 euroa. Dollarimiljonäärejä Suomessa on raportin mukaan noin satatuhatta. Ruotsissa määrä on kuusinkertainen.
Niitä kuuluisia vuorineuvoksia ei siis tästä maasta löydy tarpeeksi verotettavaksi. Pääomien puute on meillä pikemminkin suoranainen kasvun este. Kun demari siis puhuu varakkaasta, saattaa hän hyvinkin tarkoittaa sinua, vaikka et itse itseäsi keskiluokkaista kummoisempana pidäkään.
Entäpä sitten ne suurituloiset. Suomalaisten tulotilastot ovat lähes yhtä masentavaa katsottavaa kuin varallisuusluvut. Kahteen ylimpään tuloluokkaan siis maan kovatuloisimpaan viidennekseen pääsee noin 45 000 euron veronalaisilla tuloilla. Ylimpään desiiliin yltää vähän yli 60 000 euron verotettavilla vuosituloilla.
Taaskin voi miettiä, mihin tulodesiiliin veronkorotuksia on ulotettava, että niillä olisi riittävä merkitys valtiontaloudelle. Tämä lienee syy siihen, miksei puolue halua linjata, ketä se verottaisi nykyistä kovemmin. Sanoo demari mitä sanoo, maksajat löytyisivät taas keskiluokasta.
Tarkastellaanpa sitten ohjelmassa mainittuja suuria perintöjä. Niidenkään kohdalla määritelmää ei anneta. Jotain voi toki päätellä jo varallisuustilastoista.
Valtaosa perinnöistä jää meillä alle 20 000 euroon. Niistä ei siis makseta veroa lainkaan. Yli 200 000 euron perintöjä sai vuonna 2019 vain kolme prosenttia perinnönsaajista. Yli miljoonan euron perinnön taas sai vain 0,2 prosenttia perinnönsaajista. Suomessa ei siis juurikaan ole näitä demarien verolle himoitsemia suurperintöjä.
Verotuksella on kuitenkin ohjelman mukaan myös jalo tavoite: taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen.
Ei liene yllätys, ettei tätäkään kohtaa perustella luvuilla.
Suomessa tasataan jo nyt tuloja verotuksella ja tulonsiirroilla eniten koko maailmassa. Ero seuraavina tuleviin Irlantiin, Ranskaan ja Belgiaan on lisäksi vain kasvanut aiemmasta vertailusta.
Suomi ei nouse verottamalla
Numerot tuppaavat murtamaan vastakkainasettelun, jolla SDP:n puheenjohtaja Sanna Marinin kaltaiset vasemmistopopulistit politiikkaansa perustelevat. Heille Suomen tilanne on varsin hankala. Meillä kun ei oikein ole varallisuuden itselleen kahminutta riistäjäluokkaa tai aliverotettuja suurituloisia. Päinvastoin Suomessa on liian vähän varakkaita ihmisiä ja kovapalkkaisia työpaikkoja. Suomessa tasataan tuloja enemmän kuin missään muualla ja verotetaan kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta kansainvälisesti vertaillen varsin ankarasti.
Tämä tiedetään toki demareissakin. Jos talouden ongelmat olisi voitu korjata verottamalla, olisi se jo tässä hallituksessa tehty. Voi myös perustellusti kysyä, kannustaisiko tällainen veropolitiikka ihmisiä oikeaan suuntaan – ulkomaalaisten huippuosaajien houkuttelusta puhumattakaan.
Nykyhallituksen resepti on ollut tekohengittää elinkelvotonta järjestelmää velkarahalla. Se tie on nyt kuljettu loppuun, kun nousevat korkomenot estävät velkajuhlien jatkamisen. Vuotuiset korkomenot voivat tällä vauhdilla kivuta jopa seitsemään miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Suomen puolustusbudjetti on vähän yli kuusi miljardia euroa.
Suomen oikeista ongelmista kiinnostuneen kannattaa perehtyä tästä löytyvään esitykseen. Siinä on summattu kansliapäälliköiden näkemykset 2020-luvun avainkysymyksistä ja siitä, miten niitä pitäisi ratkaista.
Madonluvut ovat rankat. Talouskasvu on sukeltanut pitkään ja ainoa 1990-luvun laman ja nykyhetken valopilkku on Nokialla selitetty lyhyt parempi jakso 2000-luvun alussa. Verrokkimaat kuten Ruotsi ja Tanska ovat menneet menojaan. Suomen väestö myös ikääntyy vauhdilla ja huoltosuhde alkaa käydä sietämättömäksi.
Näistä taudeista ei suomalaisten lompakolla käymällä selvitä.
