Mielenterveyden häiriöt johtavat usein alentuneeseen työkykyyn, mikä hankaloittaa työmarkkinoille sitoutumista ja tulokehitystä. Oulun yliopiston tutkimuksessa vertailtiin työmarkkina-asemaa ja tuloja henkilöillä, joilla on mielenterveyden häiriöiden oire- tai diagnoosihistoria.
Oireisista, mutta diagnosoimattomista mielenterveyden häiriöistä kärsivillä miehillä todettiin kohonnut riski heikkoon työmarkkinoille kiinnittymiseen, mutta naisilla vastaavaa riskiä ei havaittu.
Riski oli kohonnut niillä miehillä ja naisilla, joilla oli oireeton tai oireinen diagnosoitu mielenterveyden häiriö. Oireet ja diagnosoidut mielenterveyden häiriöt olivat yhteydessä matalampiin ansioihin sukupuolesta riippumatta.
Oulun yliopiston Väestöterveyden tutkimusyksikön ja kauppakorkeakoulun yhteisessä tutkimuksessa hyödynnettiin kyselypohjaisia mielenterveyden häiriöiden oire- ja diagnoositietoja, joiden avulla tutkittiin sellaisten henkilöiden työelämäennustetta, joilla on esimerkiksi diagnosoimaton tai lieväoireinen mielenterveyden häiriö tai se on elpymävaiheessa.
Tutkimuksessa verrattiin henkilöiden työmarkkinoille kiinnittymistä ja tuloja keski-ikään asti.
Aineistossa oli mukana henkilöitä, joilla ei ollut mielenterveyden häiriöiden oireita eikä diagnoosia, oireinen mutta diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, oireeton diagnosoitu mielenterveyden häiriö tai oireinen diagnosoitu mielenterveyden häiriö. Analyysit tehtiin erikseen miehille ja naisille.
– Tuloksemme viittaavat siihen, että työelämään kiinnittymistä lisääviä tukitoimia tulisi tarjota jo ennen lääkärin diagnoosia mielenterveyden häiriöiden oireiden perusteella, sillä oireet voivat ennakoida haasteita työuralla. Erityisesti miehet, joilla on diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, ovat alttiita heikkoon työmarkkinoille kiinnittymiseen, mikä heijastaa tarvetta tehokkaammille tukitoimille riittävän avun hakemiseksi ja saamiseksi näille miehille, tutkijatohtori Tuomas Majuri kertoo tiedotteessa.
Tutkimusaineistona käytettiin vuoden 1966 Pohjois-Suomen syntymäkohorttia yhdistettynä tietoihin lukuisista kansallisista rekistereistä ja kohortin seurantakyselyistä. Työmarkkinoille sitoutumista tutkittiin 16–45-ikävuosien välillä ja tuloja 50 vuoden ikään asti.
– Aiemmat mielenterveyden häiriöiden ammatillista ennustetta käsitelleet tutkimukset ovat perustuneet joko oire- tai diagnoositietoihin. Koska meillä oli nämä molemmat, onnistuimme tutkimaan esimerkiksi diagnosoimattomien mielenterveyden häiriöiden ennustetta, mikä ei aiemmin ole ollut mahdollista, Majuri kertoo.
Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä psykiatrian alan International Journal of Social Psychiatry -lehdessä.