Kannabis on edelleen yleisimmin käytetty huumausaine niin Suomessa kuin Euroopan unionissa, Euroopan tämän vuoden huumeraportin mukaan. Kannabiksen käytön yleisyys on noin viisinkertainen seuraavaksi yleisimpään aineeseen verrattuna unionin alueella.
– Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisista 15–69-vuotiaista naisista kannabista on kokeillut 13 prosenttia ja miehistä joka viides. Kokeilut painottuvat nuoriin aikuisiin: 25–34-vuotiaista kannabista on kokeillut 36 prosenttia, listaa Diakonissalaitoksen konsernin lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen.
Kantonen on eräs Suomen johtavista huumetilanteen asiantuntijoista.
Suurimmalta osaltaan suomalainen kannabiksen käyttö on suhteellisen harvakseltaan tapahtuvaa satunnaista käyttöä tai kokeilua. Lähes puolet viimeisen vuoden aikana käyttäneistä kertoi käyttävänsä 1–2 kertaa ja noin neljäsosa 3–10 kertaa vuodessa, huumeraportti kertoo. Päivittäiskäyttäjiä on pieni vähemmistö, väestötasolla arvioiden noin 5 000–6 000 henkilöä.
– Yhteiskunnassa yleisenä trendinä vaikuttaa olevan liberaalimpi suhtautuminen kannabikseen ”kevyenä huumeena” ja käytön arvioidaan olevan nousussa, Kantonen sanoo
Kroonisen käytön lisäriskit
– Kannabiksen käyttöön liittyy useita fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, ja sen varhaisen aloittamisen, säännöllisen ja pitkäaikaisen käytön sekä suurten annosten käytön uskotaan lisäävän riskejä. Haittoja ovat esimerkiksi äkillinen sekavuus, paniikkireaktio, väsymys, haluttomuus, pelkotilat ja skitsofrenian oirekuva, Jarmo Kantonen avaa.
Käytön lopettamisen jälkeen haitallinen tila voi kestää 6–9 kuukautta. Pitkäaikaiseen käyttöön liittyy vielä lisäriskejä.
– Mahdollisia krooniseen käyttöön liittyviä haittoja ovat keuhkotulehdukset ja keuhkolaajentuma. Myös suun alueen ja hengityselimistön alueen syöpäriski kasvaa. Voi tulla immuniteetin häiriöitä, heikentynyttä libidoa ja heikentynyttä hedelmällisyyttä, Kantonen avaa.
Hoito omasta tahdosta
Diakonissalaitos ei kannata kannabiksen laillistamista kokonaan niin, että siitä tulisi markkinataloustuote, jota saisi vapaasti viljellä ja myydä lain sallimissa paikoissa.
Pienimuotoisen hallussapidon ja käytön rangaistavuus pitäisi Jarmo Kantosen mukaan poistaa.
– Tilalle tulisi tarjota rangaistusten sijaan pikemminkin laadukasta päihdehoitoa. Näin säästyisi poliisityötä ja samalla annettaisiin käyttäjälle signaali, että vaihtoehtoja käytölle on. Tämä riippuu tietysti omasta tahdosta”, Kantonen sanoo.
Nykykäytännössä käyttörangaistuksesta jää merkintä rikosrekisteriin. Sillä voi Kantosen mukaan olla pulmallisia vaikutuksia koulutukseen ja työhön hakeutumisessa,
Laillistaminen kyseenalaista
– Yhteiskuntamme on valmistautumaton kannabiksen ja muiden huumeiden yhdistelmäkäytön aiheuttamaan ongelmaan, Jarmo Kantonen toteaa.
Hän on kriittinen nykyisen hallitusohjelman linjaa kohtaan.
– Hallitusohjelmasta on kannabis kokonaan unohtunut. Silmiä sulkemalla kannabisongelma ei poistu, Kantonen sanoo.
Hallituksen tulisi Kantosen mukaan signaloida vakavaa suhtautumista päihderiippuvuuksiin. Hallitusohjelmassa tulisi panostaa kaikkien päihteiden saatavuuden rajaamiseen ja priorisoida riippuvuuksien hoitojärjestelmää.
Kantosen mukaan nykytilanteessa hyvää on se, että Suomessa ei ole kannabista eikä muitakaan huumausaineita laillistettu. Suurissa ongelmissa ollaan hänestä jo laillistettujen päihteiden kuten alkoholin ja nikotiinin kanssa.
Riippuvuus sairautena
Diakonissalaitos ja sen omistama yhteiskunnallinen yritys Rinnekodit pyrkivät Jarmo Kantosen mukaan kaikessa toiminnassaan lisäämään yleistä tietoutta päihteistä ja niiden vaikutuksista.
– Päihderiippuvuus on sairaus, ei tahdon asia. Riippuvuuteen löytyy tehokkaita hoitoja ja niitä tulisi olla tarjolla yhtä helposti kuin päihteitä pidetään saatavilla, Kantonen sanoo.
Rinnekodit hoitaa kaikkein haastavimpia ja suurimmassa kuolemanvaarassa olevia opioidiriippuvaisia henkilöitä korvaushoitoyksiköissään. Siellä kannabis näkyy yleisenä oheiskäytettynä huumeena.
Päihdepalveluyksiköissä huumeriippuvaisia henkilöitä pyritään vieroittamaan päihteistä. Keinoina ovat avohoito, laitoshoito ja yhteisölliset ryhmät lääkehoidon rinnalla.
