Venäjän eliitti suhtautuu venäläisasiantuntija Andrei Pertsevin mukaan yhtä aikaa sekä toiveikkaasti että pelokkaasti niihin laajamittaisiin henkilövaihdoksiin, joita Vladimir Putinin odotetaan maaliskuussa järjestettyjen näennäisten presidentinvaalien jälkeen lähiaikoina toteuttavan.
– Uusi valta-asetelma saattaa lujittaa kuusikymppisten kunnianhimoisten ja suurelta osin tehokkaiden byrokraattien menestystä. Mutta on myös mahdollista, että presidentti Vladimir Putin korvaisi nämä ikääntyvät ammattilaiset nuoremmilla nelikymppisillä byrokraateilla, riippumattomassa verkkolehti Meduzassa työskentelevä Pertsev sanoo ajatushautomo Carnegien artikkelissa.
Riippumatta siitä, kumpaan ratkaisuun Putin päätyy, henkilöstövaihdokset ovat Pertsevin mukaan luomassa eliitin ”kadonneen sukupolven”, jolla ei ole todellisia tulevaisuudennäkymiä niin sanotussa vallan vertikaalissa.
– Tämä piilevä sukupolvien välinen taistelu muodostaa järjestelmään kohdistuvan uhan, jonka Putin on itse virittänyt, Pertsev toteaa.
Venäjän valtaeliitti jakaantuu Pertsevin mukaan kolmeen sukupolveen. Ensimmäinen on noin 70-vuotiaiden ryhmä, jonka jäsenistä useimmat kuuluvat Putinin lähipiiriin, hallitsevat keskeisiä luonnonvaroja ja kontrolloivat turvallisuuspalveluja.
Monet heistä ovat kotoisin Leningradista (nykyisin Pietari) ja tuntevat Putinin viimeistään 1990-luvulta alkaen. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi Kovaltšukin ja Rotenbergin veljekset, turvallisuusneuvoston pääsihteeri Nikolai Patrušev, turvallisuuspalvelu FSB:tä johtava Aleksandr Bortnikov ja puolustusministeri Sergei Šoigu.
– He ymmärtävät, että heidän aikansa on pian ohi, mutta he haluaisivat takertua asemiinsa mahdollisimman pitkään ja siirtää ne sitten perillisilleen, Pertsev sanoo.
Toinen sukupolvikohortti koostuu hänen mukaansa kuusikymppisistä kunnianhimoisista ja pitkälti ammattitaitoisistakin byrokraateista. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa pääministeri Mihail Mišustin, Moskovan pormestari Sergei Sobjanin, presidentinhallinnon kakkosmies Sergei Kirijenko ja varapääministeri Juri Trutnev. Joku heistä saattaa aikanaan nousta Putinin seuraajaksi.
– Kolmannen ja viimeisen sukupolven muodostavat nelikymppiset poliitikot ja virkamiehet, joiden joukossa on vanhimman ryhmän suosijoihinsa nojaavia ”prinssejä” ja kunnianhimoisia byrokraatteja, jotka ovat nyt toissijaisissa tehtävissä, mutta ovat jo saavuttaneet mainetta ja haluavat edetä pitemmälle, Pertsev toteaa.
Tähän nelikymppiset sukupolveen lukeutuvat muun muassa turvallisuusneuvoston pääsihteerin poika, maatalousministeri Dmitri Patrušev, valtapuolue Yhtenäisen Venäjän pääsihteeri Andrei Turtšak, Putinin talousneuvonantaja Maxim Oreškin ja useat aluekuvernöörit.
Ristiriidat kolmen eliittisukupolven välillä ovat Pertsevin mukaan vähitellen kärjistymässä ennen kaikkea siksi, että Putin on pitänyt tulovirrat, luonnonvarat, keskeiset valtionyhtiöt ja turvallisuuskoneiston tiukasti omien ikätoveriensa – siis vanhimman sukupolven – hallinnassa.
– Samaan aikaan suurin osa toisen ja kolmannen sukupolven jäsenistä on pysynyt paikoillaan jo yli vuosikymmenen ajan – nekin, joille oli luvattu korkeampia asemia ja enemmän valtaa, Pertsev sanoo.
Teoriassa eliitin sisäinen kilpailu voisi olla poliittiselle järjestelmälle vain eduksi, mutta Venäjällä niin ei hänen mukaansa tällä hetkellä ole.
– Jotta kilpailu olisi hyödyllistä, sen olisi oltava jatkuvaa ja luonnollista sekä noudatettava selkeitä sääntöjä. Tämä ei Putinin läpinäkymättömällä ja nepotistisella Venäjällä toteudu, vaan kilpailuprosessi saattaa riistäytyä käsistä, kun yksi sukupolvi häviää tai alkaa pelätä häviävänsä, Pertsev toteaa.
– Kremlillä ei ole helppoa vaihtoehtoa. Sukupolvien välinen taistelu, joka voi vaarantaa järjestelmän vakauden ja aiheuttaa eliitin hajaannuksen, on käynyt väistämättömäksi Putinin itsensä viimeisen vuosikymmenen ajan noudattaman ultrakonservatiivisen nimityslinjan vuoksi sekä siksi, että hän kieltäytyi jättämästä tehtäväänsä ja asetti omat etunsa hallinnon etujen edelle.
