Venäjän hyökkäyssodan alettua Pohjois-Euroopasta on tullut yhä merkittävämpi alue euroatlanttisen turvallisuuden kannalta. Vakaa ja turvallinen Pohjois-Eurooppa on keskeinen edellytys koko euroatlanttisen alueen vakaudelle ja turvallisuudelle, todetaan Ulkopoliittisen instituutin FIIA Briefing Paperissa.
– Naton tulisi suhtautua Pohjois-Eurooppaan strategisena kokonaisuutena, vaikka sen eri osa-alueiden turvallisuusolosuhteet ja haasteet myös poikkeavat toisistaan, kirjoittaa johtava tutkija Matti Pesu.
Alue koostuu useista osa-alueista, kuten Itämerestä, Euroopan arktisesta alueesta ja Pohjanmerestä, joille on ominaista omalaatuinen turvallisuusdynamiikka.
– Pohjois-Euroopan turvallisuusympäristö tulee kuitenkin nähdä yhä enemmän yhtenä kokonaisuutena Naton ja Venäjän vastakkainasettelussa. Suomen Nato-jäsenyys ja Ruotsin tuleva liittyminen korostavat tätä todellisuutta, Pesu toteaa.
– Liittokunta vahvistaa parhaillaan pelote- ja puolustusvalmiuttaan. Samalla se on siirtymässä sotilasstrategiassaan puhtaasti vahvistuksiin perustuvan pelotteen mallista (deterrence by reinforcement) kiistämiseen perustuvan pelotteen malliin (deterrence by denial).
Nato sijoitti monikansallisia eFP-taisteluosastoja Baltian maihin ja Puolaan vuonna 2017. Taisteluosastot ovat toimineet niin sanottuna ansalankana (tripwire), jonka tarkoituksena on käynnistää liittolaisten sotilaalliset toimet Venäjän mahdollista hyökkäystä vastaan.
Naton vahvistuksiin perustuvan pelotteen malli Itämeren alueella on tukeutunut voimakkaasti vahvistusten lähettämiseen aggressiivisen miehittäjän karkottamiseksi liittokunnan alueelta.
Moskovan täysimittainen hyökkäys Ukrainaa vastaan on kyseenalaistanut tämän rajalliseen läsnäoloon perustuvan lähestymistavan. Venäjän raa’at sotarikokset Ukrainan miehitetyillä alueilla ovat osoittaneet, että miehityksellä on kohtuuton poliittinen ja inhimillinen hinta ja että Moskovaa on ehdottomasti estettävä ottamasta liittolaisten alueita haltuunsa.
Vuonna 2022 pidetyssä Madridin huippukokouksessa Nato otti ensimmäiset askeleet kohti kiistämiseen perustuvan pelotteen mallia – lähestymistapa, jossa liittokunnalla olisi kyky kiistää liittolaisten alueet Venäjän hyökkäykseltä ja puolustaa ”liittokunnan alueen jokaista tuumaa”. Liittolaiset sopivat laajentavansa eFP-taisteluosastoja tarpeen vaatiessa prikaatin kokoisiksi yksiköiksi, joita nopeasti saatavilla olevat vahvistukset tukevat. Asiasta päätettiin uudelleen Vilnan huippukokouksessa heinäkuussa 2023.
– Suomen liittyminen Natoon tukee liittokunnan strategian muutosta, sillä sen oma puolustusmalli rakentuu kiistämiseen perustuvaan pelotteeseen.
Työnjako
Pesun mukaan Naton kehittyvää asemaa ja strategiaa Pohjois-Euroopassa tulisi tukea aiempaa selkeämmällä työnjaolla.
– Alueen liittolaiset ja sidostoimijat voidaan jakaa neljään kategoriaan sen mukaan, minkälainen rooli niillä on alueellisessa turvallisuudessa: etulinjan valtiot (frontline nations), solmukohdat (hubs), turvallisuuden tarjoajat (security providers) sekä lopullinen turvallisuuden takaaja (security guarantor).
– Alueellisiin etulinjan maihin lukeutuvat Baltian maat, Suomi ja Puola. Puola voidaan määritellä myös solmukohdaksi tai jopa turvallisuuden tarjoajaksi yhdessä Iso-Britannian ja Saksan kanssa. Tanska, Ruotsi ja Norja puolestaan ovat ensisijaisesti solmukohtia. Alueen turvallisuuden takaaja on edelleen Yhdysvallat.
Pesun mielestä Naton paluu yhteiseen puolustukseen ja sen vahvistamiseen vaatii aluekohtaisia ratkaisuja.
– Ja itse asiassa uusien operatiivisten suunnitelmien hyväksyminen viittaa siihen, että allianssi näkee euroatlanttisen tilan yhä enemmän alueellisesti.
