Naton on kerrottu muuttaneen operatiivisia suunnitelmiaan liittokunnan itärajalla. Suomen jäsenyys on tässä keskeisessä roolissa.
Asiasta uutisoineen New York Timesin mukaan Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa on kääntänyt Naton suunnittelun takaisin kohti kylmän sodan aikana ylläpidettyä kykyä käydä laajamittaista sotaa ja puolustaa liittolaisten alueita täysimääräisesti.
Siinä missä Naton periaatteena oli aiemmin luoda pidäkettä vastaiskun kyvyn kautta, on tavoitteena tulevaisuudessa pystyä kiistämään liittolaisten alueet heti viholliselta mahdollisessa konfliktissa.
Uutta ajattelua luonnehditaan käytännön tasolla suorastaan vallankumoukselliseksi aiempaan verrattuna. Venäjän rajalle tullaan tuomaan pysyvästi enemmän joukkoja, amerikkalaisten ja muiden liittolaisten suunnittelun integraatiota syvennetään ja puolustusmenoja lisätään jäsenvaltioissa.
Jäsenvaltiot tulevat myös saamaan ensi kertaa sitten kylmän sodan tarkat tiedot siitä, miten Nato aikoo puolustaa niitä, mihin niiden tulee kyetä itse ja miten eri jäsenvaltiot tulevat niiden avuksi.
Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston ylijohtaja Janne Kuuselan mukaan tässä on kyse nimenomaan Naton operatiivisista suunnitelmista. Suomessa asiasta ei puhuta julkisesti.
– Me emme voi kommentoida operatiivisia suunnitelmia julkisuuteen, koska ne ovat salassa pidettävää tietoa sekä kansallisella tasolla että Natossa, hän sanoo Verkkouutisille.
Myös ulkoministeriössä asiasta ymmärrettävästi vaietaan.
– Naton puolustussuunnittelu on mitä suurimmassa määrin turvaluokiteltua asiaa, joten en valitettavasti voi siitä antaa haastatteluita, poliittisen osaston osastopäällikkö Piritta Asunmaa vastaa sähköpostitse.
Naton pisin itäraja
Janne Kuusela kuitenkin korostaa, että Suomella on omia operatiivisia suunnitelmia alueensa puolustamiseksi.
– Nyt Suomi liittyy myös Naton työhön eli siihen, minkälaisilla operatiivisilla suunnitelmilla Nato puolustaa eri alueitaan.
– Tietenkin siinä mielessä Suomella on merkittävä rooli, että meillä on itärajaa enemmän kuin muilla Nato-mailla yhteensä. Ja meillä on merkittävällä tavalla sotilaallisia suorituskykyjä ja joukkoja. Suomi on vahva sotilaallinen toimija. Suomen sijainti ulottuu sekä arktiselle alueelle että Itämerelle, ja siinä välissä on Naton pisin itäraja.
Kuuselan mukaan on tärkeää huomata, että Naton puolustussuunnittelu on eri asia kuin operatiivinen suunnittelu, joka liittyy joukkojen ja suorituskykyjen käyttöön operaatioissa.
Puolustussuunnittelu ei sisällä lainkaan joukkojen toiminnan mahdollistavia operatiivisia suunnitelmia tai päätöstä siitä, aiotaanko joukkoja käyttää.
Naton puolustussuunnittelun päätehtävänä on varmistaa, että puolustusliitolla on tarvittavat joukot ja suorituskyvyt Naton tehtävien toteuttamiseen. Näin jäsenmailta kootaan suorituskykyjä ja joukkoja puolustusliiton yhteiseen käyttöön.
Natolla ei ole olemassa omaa armeijaa, vaan puolustusliiton käytössä olevat joukot ja suorituskyvyt muodostetaan kaikkien jäsenmaiden voimavaroista.
Suorituskykyjen kehittäminen
Julkisuudessa olevien tietojen mukaan Naton suunnanmuutos merkitsee, että puolustusliitto alkaa myös laatia nykyistä yksityiskohtaisempia ohjeita siitä, millaisia joukkoja ja kalustoa eri jäsenvaltioiden on koottava.
Puolustussuunnittelun sotilaalliset tavoitteet ovat jäsenmaita velvoittavia. Vaikka Nato asettaa tavoitteet jäsenmaiden suorituskykyjen kehittämiselle, tehdään varsinainen kehittämistyö aina kansallisella rahoituksella ja kehittämisohjelmissa, joista jäsenmaat ovat itsenäisesti vastuussa.
Suomen integroiminen osaksi Naton puolustussuunnitteluprosessia on aloitettu jo tarkkailijajäsenyyden aikana.
Jäsenmaat vastaavat neljän vuoden välein Naton laajaan suorituskykykyselyyn. Siinä käsitellään valtion puolustuskykyä ja sen kehittämistä. Vastausten perusteella puolustusliitto laatii kullekin jäsenmaalle analyysin kansallisten suorituskykyjen soveltuvuudesta Naton tehtäviin.
Tässä maa-arviossa tunnistettujen suorituskykyjen puutteiden, bruttokansantuotteen ja asevoimien koon perusteella Nato määrittää kullekin jäsenmaalle suorituskykyjen kehittämisohjelman.
Kunkin jäsenmaan ohjelma sisältää tavoitteita seuraavan parinkymmenen vuoden aikajänteelle. Tavoitteet kohdentuvat puolustuspolitiikkaan ja puolustussuunnitteluun, kaikkiin puolustushaaroihin, vakauttamiseen ja jälleenrakennukseen sekä kriisinsietokykyyn eli resilienssiin.
Suomen tavoitepaketti tulee aikanaan olemaan laadullisesti ja määrällisesti linjassa muiden taloudeltaan, asevoimien vahvuudeltaan ja väestömäärältään vertailukelpoisten jäsenmaiden kanssa.
Suomi on tärkeä kumppani Virolle
Virossa Naton uudesta puolustusasennosta on puhuttu paljon avoimemmin kuin Suomessa.
Viron puolustusministeri Hanno Pevkur on vahvistanut (operatiivisten) suunnitelmien muutoksen Viron yleisradion haastattelussa. Hänen mukaansa asiaa on kuitenkin ehkä hieman yksinkertaistettu.
Jos pidäke keskittyi aiemmin Naton kykyyn puolustaa ja tarvittaessa vallata takaisin alueitaan, perustuvat uudet suunnitelmat hänen mukaansa muun muassa siihen, ettei enää ole ”ylellisyyttä” luovuttaa Baltiassa aluetta, jolta puuttuu puolustusta helpottavaa strategista syvyyttä ja luonnon esteitä.
Virolaisten avoimuuden ymmärtää. Viron pääministeri Kaja Kallas aiheutti viime kesänä ennen Naton Madridin huippukokousta pienimuotoisen mylläkän todettuaan, että silloisilla Naton suunnitelmilla Venäjä jyräisi Baltian maat ja tuhoaisi ne ennen kuin niitä ehdittäisiin vapauttamaan. Kallas kertoi, että Nato on varautunut valtaamaan Baltian takaisin vasta 180 päivää hypoteettisen hyökkäyksen jälkeen.
Uudistetut suunnitelmat olisi tarkoitus hyväksyä Naton heinäkuun huippukokouksessa Vilnassa tällä viikolla. Viron puolustusministerin mukaan ne koskevat Suomea ja tulevaisuudessa myös Ruotsia. Virolaisuutisoinnin perusteella voidaan olettaa, että näitä suunnitelmia käydään nyt kuumeisesti läpi Nato-Suomessakin.
Virolle Suomi on Nato-jäsenyyden myötä erityisen tärkeä kumppani.
– Suomen – ja toivottavasti mahdollisimman pian myös Ruotsin – liittyminen Natoon on Viron näkökulmasta erittäin myönteinen ja tervetullut asia. Se merkitsee todellista turvallisuustilanteen ja paradigman muutosta Itämeren alueella, Hanno Pevkur sanoi Verkkouutisille Tallinnassa toukokuussa.
Suomen merkittävä rooli
Ruotsalainen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Robert Dalsjö korostaa Pevkurin tavoin, että Naton väitettyjä uusia suunnitelmia ei pidä yksinkertaistaa liikaa.
– Ne ovat pyrkimyksenomaisia. Ne on pantava konkreettisella tavalla toimeen, jotta ne toteutuisivat, Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitos FOI:n tutkimusjohtaja Dalsjö sanoo Verkkouutisille.
Hänen mukaansa Suomella ja Ruotsilla voisi olla kuitenkin erittäin suuri rooli näissä suunnitelmissa.
– Venäjän olisi otettava huomioon Suomen ilmavoimat, jolla on vahva ilmasta maahan -aseistus. Jos Venäjä hyökkäisi Viroon, niin heidän pitäisi varautua siihen, että Suomen ilmavoimat saattaisi puuttua asiaan.
Dalsjö mainitsee myös Suomessa ja Ruotsissa olevat lentotukikohdat.
– Ne voisivat olla erittäin hyödyllisiä liittolaismaille – esimerkiksi USA:lle tai Britannialle – jotka voisivat sijoittaa tukikohtiin väliaikaisesti esimerkiksi taktisia pommikoneita tai hävittäjiä. Tällä tavalla ne pystyisivät suorittamaan enemmän taistelutehtäviä Suomesta ja Ruotsista käsin kuin kotitukikohdistaan.
Hän on samoilla linjoilla Pevkurin kanssa siitä, että Viro tarvitsee strategista syvyyttä, jota Nato-Suomi ja puolustusliittoon lähitulevaisuudessa liittyvä Ruotsi voivat tarjota.
– Aikaisemmin Viro oli niin sanotusti selkä seinää vasten, Dalsjö sanoo.
Dalsjö katsoo, että Nato-Suomen tulee auttaa ja tukea liittokunnan heikompia jäseniä paitsi konfliktin aikana myös jokapäiväisessä arjessa ilman välitöntä uhkaa idästä. Tämä on mahdollista monella eri tavalla.
– Suomen maavoimien joukko-osastot voivat toimia ja harjoitella siten, että Venäjän on pidettävä tilannetta silmällä ja sidottava joukkojaan maiden välisen rajan läheisyyteen.
– Vaikka Suomen armeija ei lähtisi maan rajojen ulkopuolelle, niin Suomen ilmavoimat voisivat toimia, jos esimerkiksi Viron Narvassa taisteltaisiin.
Hänen mukaansa Suomen merivoimat voisi lisäksi sulkea Suomenlahden ja estää Venäjän laivaston poispääsyn sen perukoilta.
Koko Pohjola saman esikunnan alle?
Naton Vilnan-huippukokouksessa Viro pyrkii Hanno Pevkurin mukaan varmistamaan, että Itämeren aluetta käsitellään liittokunnan puolustusjärjestelyissä yhtenä kokonaisuutena.
Baltian maat ja Tanska ovat Naton komentorakenteessa Hollannin Brunssumissa toimivan esikunnan alaisuudessa. Esimerkiksi Norjan ja Islannin joukkoja on johdettu taas Yhdysvaltain Norfolkista. Suomi on viimeisimmän tiedon mukaan menossa Brunssumin alle. Mediatietojen perusteella Suomessa on kuitenkin esitetty toiveita Norfolkista.
Kokoomuksen kansanedustaja ja puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali (evp.) Jarmo Lindberg arvioi Verkkouutisten Asiakysymys-ohjelmassa, että komentorakenne voi vielä elää. Hänen mukaansa Suomen sijoituksella ei vielä ”siirtymävaiheessa” ole välttämättä suurta merkitystä.
– Ruotsi ei ole vielä Naton jäsen ja emme tiedä, kauanko siinä menee. Norja on Norfolkin alla. Aika näyttää, kun Ruotsikin on Natossa ja koko Pohjola yhtenäisenä Natossa, onko se sitten Brunssum vai Norfolk. Mielestäni olisi joka tapauksessa hyvä, että koko Pohjola olisi sitten yhden ja saman esikunnan alla, Lindberg totesi.
Entisen komentajan mukaan ajatus eräänlaisesta omasta Pohjolan alaesikunnasta ei välttämättä olisi huono.