Viimeaikaiset arviot, joiden mukaan Yhdysvallat saattaisi Donald Trumpin toisella presidenttikaudella kääntyä sisäänpäin ja kääntää selkänsä Euroopalle, vaikuttavat ranskalaisen geopolitiikan asiantuntijan, professori Jean-Sylvestre Mongrenier’n mielestä jokseenkin epärealistisilta nykyoloissa.
– Sen lisäksi, että Eurooppa on arvokas strateginen alusta voimien ja vaikutusvallan projisoimiseksi ”laajemmalle Välimerelle” – Välimeren alueelle, Pohjois-Afrikkaan, Mustallemerelle ja Lähi-itään sekä aktiivisen politiikan harjoittamiseksi Keski-Aasiassa, vetäytyminen Natosta muuttaisi perusteellisesti myös globaaleja voimasuhteita revisionististen suurvaltojen eduksi, ja sillä olisi vakavia seurauksia Itä-Aasiassa ja Intian-Tyynenmeren alueella, Ranskan geopoliittisessa instituutissa työskentelevä Mongrenier sanoo Desk Russie -verkkojulkaisussa.
Yhdysvaltojen muodollinen irtautuminen Natosta edellyttäisi hänen mukaansa sitä paitsi vahvaa määräenemmistöä maan kongressissa, mikä nostaa Pohjois-Atlantin sopimuksen irtisanomisen kynnyksen huomattavan korkealle.
– On kuitenkin hyvin mahdollista, että Yhdysvallat panostaa jatkossa vähemmän tähän euroatlanttiseen rakenteeseen ja kohdentaa sotilasmenojaan osin uudelleen Aasian ja Tyynenmeren alueelle, hän toteaa.
Muuttuvissa oloissa on Mongrenier’n mukaan tärkeää, että Naton eurooppalaiset jäsenmaat lisäävät varustelumenojaan ja hankkivat puuttuvia sotilaallisia suorituskykyjä, joilla kyetään kompensoimaan USA:n asevoimien painopisteen siirtymistä Aasian ja Tyynenmeren alueelle.
– Tätä silmällä pitäen liittoutuneiden joukkojen komentajan tehtävä, jota on Yhdysvaltain Euroopassa olevien joukkojen komentajana toimiva upseeri, olisi jatkossa annettava eurooppalaiselle kenraalille, joka edustaa jompaakumpaa maanosan kahdesta ydinasevallasta eli Ranskaa tai Britanniaa, Mongrenier esittää.
Lyhyesti sanottuna kyse olisi hänen mukaansa Naton eurooppalaisen pilarin vahvistamisesta ja uudesta taakanjaosta, jossa Eurooppa sitoutuisi antamaan poliittisen, diplomaattisen ja sotilaallisensa tukensa Yhdysvaltojen pyrkimyksille suitsia Kiinan geopoliittista revisionismia Itä-Aasiassa ja Indopasifisella alueella.
Hän painottaa Yhdysvaltojen indopasifisen strategian tukemisen vastineena USA:n sotilaallisesta läsnäolosta olevan Euroopan omien turvallisuusintressien etujen mukaista. Näin on hänen mielestään yhtäältä siksi, että Intian valtameri ja Tyynimeri ovat tärkeitä myös eurooppalaisten valtioiden näkökulmasta. Toisaalta Kiina pyrkii jo nyt ulottamaan oman vaikutusvaltansa Euroopan rajoille arktiselta alueelta Välimerelle, ja siihen on korkea aika vastata.
Pelissä on Mongrenier’n mukaan viime kädessä koko Euroopan kohtalo. Jos vuosikymmeniä kestänyt turvallisuussuhde Yhdysvaltoihin päättyisi tyystin, Vladimir Putinin aggressiivisen valloituspolitiikan liikkumatila kasvaisi moninkertaiseksi kertaheitolla.
