”Neuvostofobia täällä käy yli kaiken” – VU esittelee Suomen-lähettilään ainutlaatuiset päiväkirjat

Neuvostoliiton historian merkkihenkilöihin kuuluneen diplomaatin päiväkirjat sisältävät monia Suomi-kohtia.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Englanniksi käännetty ja Britanniassa nyt julkaistu The Maisky Diaries. Red Ambassador to the Court of St James’s 1932-1943 on toimittajansa Gabriel Gorodetskin mukaan ainutlaatuinen teos. Kyse on huippudiplomaatti Ivan Maiskin (1884-1975) päiväkirjoista toisen maailmansodan alla ja ajalta.

Ivan Maiski kuvaili kannaltaan ja ilmeisen avoimestikin sotaan johtaneita ja sodan aikaisia keskusteluita ja tapahtumia Josif Stalinin ja Winston Churchillin kanssa ja lähellä. Tämä tapahtui aikoina, jolloin juuri kukaan Neuvostoliitossa ei uskaltanut pitää päiväkirjaa.

1950-luvulla Maiskia syytettiin vakoilusta ja päiväkirjat takavarikoitiin vuosikymmenten ajoiksi.

Lontoossa Ivan Maiski kuului seurapiireihin.

Useat Suomi-kohdat päiväkirjoissa selittyvät talvisodan ohella sillä, että ennen Britanniaa Maiski toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä Suomessa 1929-32.

Päiväkirjojen epilogissa Ivan Maiski valitteli kirjailija H.G. Wellsille, että hän Suomessa yrittää pitää yllä ”iloista ja hyvää taistelumieltä”.

– Russofobia ja neuvostofobia täällä on äärimmäistä. Se on kuin yleisen houretilan hyökkäys, Ivan Maiski totesi Suomesta Wellsille joskus 1930-luvun alussa.

Maiski pyysi useasti pääsyä pois Suomesta, joka oli hänen mukaansa ”pieni poliittinen ei-missään-kaupunki… ja hyvin tylsä”.

Päiväkirjat alkavat Ivan Maiskin kuvauksella hänen ”Helsingforsissa” tiedoksi saamastaan yllätysnimityksestä Lontooseen.

Britannian johtajien ja Ivan Maiskin Suomi-keskusteluista ennen talvisotaa kerrotaan tästä avautuvassa jutussa.

Talvisodan alku ja loppu

* Talvisodan syttymisen aattona marraskuussa 1939 Maiski kirjasi ylös, että Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteet ja irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa. Maiski oli neuvotellut sen.

– Ei koskaan tullut mieleeni että sopimus saisi tällaisen lopun… En voi käsittää Suomen hallituksen nykyistä linjaa. Tietysti britit, ranskalaiset ja skandinaavit ovat sotkeutuneet siellä asioihin, sekoittaen suomalaisia ja dramaattisesti pahentaen konfliktia joka olisi voitu hoitaa naapuritavoin. Silti… eivätkö suomalaiset tajua, että jos ongelma tulee, he eivät voi luottaa kenenkään auttavan heitä? Kuka heitä auttaa? Ruotsalaiset? Britit? Amerikkalaiset? Hitot!, Maiski kirjoitti 29. marraskuuta 1939.

Kirjan toimittajan tähän kohtaan lisäämän, rivien välistä tehdyn huomion mukaan ”epäsuosittu tehtävä sodan vierittämisestä suomalaisten uppiniskaisuuden syyksi, jota britit väitetysti kannustivat, lankesi Maiskille”.

* 1. joulukuuta Maiski kirjoitti talvisotaa tarkoittaen sota-sanan lainausmerkkeihin laittaen, että ”no niin, meillä on oma ’sotamme’. (Pääministeri A.K.) Cajander, (Väinö) Tanner ja kumppanit lopulta saivat asiat ylösalaisin. 30. marraskuuta aamulla Puna-armeija pakotettiin ylittämään Suomen rajan ja liikkumaan syvälle sen alueelle”. Maiski kuvaili sodan saamaa ”raivoisaa” vastaanottoa Britanniassa.

* 12. joulukuuta 1939 Maiski kirjoitti itselleen selitellen, että puna-armeija etenee ”suhteellisen hitaasti Suomessa”.

– Maaston luonne, ilmasto, vuodenaika (lyhyet päivät, matalien pilvien suoja, järvet ja suot jotka eivät vielä ole täysin jäässä) – kaikki on meitä vastaan. Sellaisissa olosuhteissa Puna-armeijan mekaaniset voimat eivät voi olla täysin tehokkaita. Lisäksi Karjalan kannas on suomalaisten voimakkaasti linnoittama, he ovat käyttäneet hyväksi lukuisat joet, järvet ja suot. Kaikki nämä vaikeudet tietysti voitetaan, mutta nyt tarvitaan kärsivällisyyttä.

Maiski ennusti samana päivänä, että brittien suuttumus talvisodasta menee saman tien ohi, kunhan ”tapahtumat Suomessa tulevat loppuunsa”.

”Halpamaista näytöstä”

Talvisodan etenemisestä suurlähettiläs ei tehnyt päiväkirjaansa monia merkintöjä. Sen sijaan hän kuvaili eri yhteyksissä pyrkimyksiään pitää britit erossa Suomen auttamisesta.

* 26. tammikuuta 1940 hän totesi brittien hallitsevien piirien pyrkivän Mannerheimia auttamalla nostamaan pienten puolueettomien maiden henkeä ja ”pitkittävän sotaa Suomessa, heikentäen Neuvostoliittoa, sitoen meidät käsistä ja jaloista pohjoisessa”.

* 21. helmikuuta 1940 Ivan Maiski kirjoitti, että ”kiistämättömät voittomme rintamalla (läpimurto Mannerheim-linjan läntisellä sektorilla) ovat tehneet voimakkaan, mutta kaksikärkisen vaikutuksen Britanniassa”. Hänen mukaansa järkevämmät britit ovat pidättyvämpiä Suomen-avun suhteet, mutta vähemmän järkevät ovat vetäneet päinvastaisen johtopäätöksen ”aistiessaan Mannerheimin heikkenevän” ja jopa kampanjoivat joukkojen lähettämiseksi ”riskeeraten avoimen sodan Neuvostoliiton kanssa”. Maiski arveli ensin mainitun ryhmän olevan jälkimmäistä painavampi.

* 13. maaliskuuta 1940 Maiski kirjoitti, ettei juuri nukkunut edellisenä yönä odottaessaan Moskovan radion tärkeää ilmoitusta. Se koski talvisodan päättymistä.

– Hurraa! Olin valmis heittämään hattuni ilmaan. Olemme selvinneet hyvin suuresta vaarasta. Olemme säilyttäneet mahdollisuuden pysyä poissa imperialistisesta sodasta. Ja olemme saaneet sen mitä halusimme: Leningrad ja luoteisrajamme ovat nyt turvassa.

Ivan Maiski kuvaili käyntiään Britannian parlamentissa, jossa Neuvostoliittoa tuomittiin rajusti.

– Katselin alas diplomaattiparvelta tätä paremmuuden tunteen sekaista halpamaista vihaisen impotenssin näytöstä. Ja samaan aikaan oli minulle selvempää kuin koskaan että rauha oli saavutettu juuri oikealla hetkellä.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)