Siperiassa Gulag-vankileirillä syntyneellä Juli Rybakovilla on elämän mittainen kokemus siitä, millaista on kamppailla sortovaltiota vastaan. Hän kertoo kokemuksistaan ruotsalaiselle Dagens Nyheter -lehdelle.
Nuorena taiteilijana hän kuului maanalaiseen toisinajattelijaryhmään, joka levitti Neuvostoliittoa vastustavia julisteita ja kylttejä eri puolille Leningradia eli nykyistä Pietaria. Ryhmän suosiossa olivat esimerkiksi iskulauseet ”Kommunistinen puolue on kansan vihollinen” ja ”Neuvostolitto on ihmisten vankila”.
Öisin Rybakov saattoi kiivetä aidan yli raitiovaunuvarikolle. Vaunuihin kiinnitettiin neuvostovastaisia julisteita.
– Aina vaunun takapäähän, jotta raitiovaunukuljettajat eivät huomanneet niitä. Sitten ne ajelivat ympäri kaupunkia ”Vapautta poliittisille vangeille” -tekstin kera, hän muistelee.
Rybakov ja muut toisinajattelijat levittivät myös kirjailija Aleksandr Solženitsynin kirjoittamaa Gulag: Vankileirien saaristo -teosta, joka oli kielletty Neuvostoliitossa.
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB pääsi lopulta ryhmän jäljille. Rybakov ja hänen taiteilijaystävänsä Oleg Volkov pidätettiin vuonna 1976. He olivat käyneet maalaamassa suurilla kirjaimilla Pietari-Paavalin linnoituksen edustalle lauseen ”Te yritätte ristiinnaulita vapauden, mutta ihmisen sielua ei voi kahlita!”.
Leningradin käräjäoikeus tuomitsi Rybakovin kuudeksi vuodeksi rangaistussiirtolaan.
Hän kertoo, että noihin aikoihin toisinajattelijoita pidettiin Neuvostoliitoissa hulluina. Monet eivät ymmärtäneet, miksi joku vastustaisi voittamatonta järjestelmää.
– Kaikki luulivat, että Neuvostoliitto on vankka kuin teräs, se ei koskaan muutu. Monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset tutkimuslaitokset päätyivät samanlaisiin tuloksiin. Kun Neuvostoliitto hajosi, se oli täydellinen yllätys, hän sanoo.
Rybakov näkee yhtymäkohdan nykyhetkeen.
Vladimir Putinin Venäjällä monet pitävät esimerkiksi Ukrainan sodan vastustajia järkensä menettäneinä. Rybakovin mukaan kyse on eräänlaisesta itsepuolustuksesta.
– Diktatuurissa on helpompi elää, jos sanoo itselleen, ettei vaihtoehtoja ole.
Rybakovin mukaan ilmassa on merkkejä siitä, että diktaattori Putinin Venäjä kokee samanlaisen romahduksen kuin Neuvostoliitto aikoinaan.
– Sillä on luultavasti muutama vuosi aikaa jäljellä, mutta ei paljoa. Venäjällä on nyt paljon ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet köyhyyteen ja eristäytyneisyyteen. Lopulta syntyy tilanne, että he ovat saaneet tarpeekseen. Se tulee spontaanisti ja odottamatta, kuten kaikki vallankumoukset. Kukaan ei tiedä, milloin viimeinen pisara katkaisee kamelin selän, hän arvioi.
– Emme me toisinajattelijat Neuvostoliittoa kukistaneet. Se oli talous. Rahat olivat loppuneet.
