Radioaktiivisille jätteille ei aina löydetä omistajaa, joka huolehtisi jätteen asianmukaisesta käsittelystä.
Säteilyturvakeskus STUK:n johtaja Tommi Toivosen mukaan valtion vastuulle jääviä radioaktiivisia jätteitä pitäisi olla vain pieni osa hävitettävistä radioaktiivisista aineista, mutta käytännössä tilanne on ollut erilainen.
Ydinenergian käytöstä syntyvälle radioaktiiviselle jätteelle on Suomessa toimivat ratkaisut, mutta sen lisäksi jätteitä syntyy teollisuudessa, terveydenhuollossa ja tutkimuksessa.
STUK on kehittänyt valvontaansa ja uudistanut toiminnanharjoittajille ja käytöstä poistettuja säteilylähteitä vastaanottaville yrityksille antamiaan ohjeita, jotta jätteistä huolehdittaisiin entistäkin asianmukaisemmin.
Vuoden 2018 jälkeen Suomeen tuoduille säteilylähteille on oltava valmistajan vastaanottositoumus, ja toiminnanharjoittajan on etsittävä vanhempienkin säteilylähteiden reitti loppusijoitukseen ensisijaisesti kaupallisesti. Käytännössä säteilylähteiden pitäisi tällöin mennä loppusijoitettavaksi ulkomaille.
– Osa radioaktiivista jätteistä jää Suomeen ymmärrettävistä syistä. Suomessa löydetään joka vuosi orpoja lähteitä, joilla ei ole omistajaa. Tällaisia orpoja lähteitä löytyy esimerkiksi teollisuus- tai tutkimuslaitosten muuttojen yhteydessä tai varastoja siivotessa.
– Lisäksi säteilylähteitä tulee Suomeen ulkomailta tuotavan romun mukana. Suomeen jää myös esimerkiksi Neuvostoliitossa tai Venäjällä valmistettuja säteilylähteitä, joita ei nykyään voida palauttaa valmistajalle, Tommi Toivonen toteaa.
Käytöstä poistettujen säteilylähteiden vastaanottamisesta ja käsittelystä on vastannut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan yksi yksityinen yhtiö. Tänä vuonna alalla aloitti toinenkin yrittäjä.
Valtiolle kuuluvien radioaktiivisten jätteiden välivarastointi ja loppusijoittaminen ovat STUKin vastuulla. Vuonna 1996 tehdyn sopimuksen myötä valtio sai käyttöönsä TVO:n Olkiluodossa sijaitsevan välivaraston ja oikeuden loppusijoittaa sen kalliosiiloihin radioaktiivisia jätteitä.
Pienjätteen vastaanotto Olkiluodossa on ollut katkoksissa viime vuodesta saakka. Tommi Toivosen mukaan päällimmäinen syy on se, että vuoden 1996 sopimuksen soveltamisessa syntyneet epäselvyydet halutaan ratkaista ja käytännöt sopia yksityiskohtaisesti ennen kuin varastoon viedään lisää tavaraa.
– Kiireellisin kysymys jäteratkaisussa on Olkiluotoon kelpaamattomien jäte-erien loppusijoitusratkaisun etsiminen. Osa jätteistä on sellaisia, että niitä ei ilman jatkokäsittelyä voida Olkiluotoon loppusijoittaa. Pitää myös ratkaista, mitä tehdään, kun Olkiluodon loppusijoitustilat täyttyvät. Kymmenen vuoden kuluttua valtiolle päätyneitä radioaktiivisia jätteitä ei nykyisten sopimusten mukaan enää Olkiluodon loppusijoitustilaan mahdu, Toivonen sanoo.
Loppusijoitusta tekeviä laitoksia on Suomessa kolme: yksi molemmilla ydinvoimalaitoksilla ja yksi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta aloittelevalla Posivalla. Laitosten lupia on muutettu siten, että muualta tulevan radioaktiivisen jätteen loppusijoitus olisi niissä mahdollista.
