”Eurooppalaiset autonvalmistajat ovat myöhässä sähköistymisessä”.
”Saksa on Euroopan sairas mies, koska sen autoteollisuus nukkui sähköistymisonnensa ohi”.
Tällaisia otsikoita on viljelty viime vuosina ahkerasti niin meillä Suomessa, kuin muissakin Euroopan maissa.
Eurooppalainen, ja oikeastaan koko Kiinan ulkopuolinen autoteollisuus on juuri nyt haasteellisessa tilanteessa. Ulkomaiset automerkit ovat ahtaalla Kiinan valtavilla markkinoilla. Lisäksi moni valmistaja joutuu investoimaan sekä polttomoottoriteknologian kehittämiseen – muun muassa Euro 7 -päästöluokan voimaantulon myötä – että syytämään miljardeja euroja sähköautomallistonsa laventamiseen.
Mutta väite siitä, että eurooppalaiset autonvalmistajat olisivat nukkuneet onnensa ohi, on laiska ja pääosin väärä. Erityisesti eurooppalaiset valmistajat ovat viime vuosina vyöryttäneet markkinoille massiivisen määrän sähköautomalleja. Ne ovat siis vastanneet EU-komission huutoon jo siksi, että muutoin niille lankeaisi vuosittain maksuun miljardisakot tiukkenevien päästötavoitteiden ylittämisestä. Autonvalmistajat ovat olleet pakotettuja voimakkaaseen mallistojensa sähköistämiseen, vaikka sähköautojen kuluttajakysyntä on Etelä- ja Itä-Euroopassa olematonta ja Länsi- ja Pohjois-Euroopassakin se takkuaa.
Kiina lähti valtiollisin toimin jo 2010-luvun alussa haalimaan eri puolilta maailmaa itselleen sähköautojen akkujen maametallivarantoja ja panosti rajusti akkuteknologian koko arvoketjuun. Samaan aikaan eurooppalaiset päättäjät seisoskelivat kädet taskuissaan. Brysselissä ja jäsenmaissa ajateltiin, että kun asetetaan autonvalmistajille jyrkät ja miljardisakoilla ryyditetyt päästötavoitteet, kuluttajat kyllä repivät sähköautot valmistajien käsistä.
Kuviosta unohdettiin, että EU:n ja sen jäsenmaiden hallitusten olisi tullut omalta osaltaan varmistaa sähköistymisen arvoketjuun liittyvä omavaraisuusosuuden ripeä kasvattaminen ja sen myötä auttaa teollisuuttaan kilpailukykyhaasteen ratkaisemisessa.
Akkuarvoketjun lisäksi Eurooppa unohti investoida puolijohdetuotantoon. Pahaan uneen herättiin parin vuoden takaisessa komponenttipulassa. Eurooppalaiset päättäjät ja kriitikot voivat tietysti vedota Ukrainan sotaan tai vyöryttää syyn autonvalmistajien niskaan – kuten ovat tähän asti tehneetkin.
Totuus on kuitenkin se, että autoteollisuus on vastannut sille asetettuun haasteeseen sähköistymisestä ja tekee voitavansa komission päästövaatimusten täyttämiseksi markkinassa, jossa kysyntää ei ole vaaditulle sähköautojen valmistusmäärälle. Kuluttajia ei voi ohjata pelkillä poliittisilla mahtikäskyillä. Autonvalmistajien tulee aina pyrkiä poliittisen ohjauksen lisäksi huomioimaan se, millaisia autoja kuluttajat haluavat ostaa ja mihin hintaan. Ei voida määrättömästi valmistaa autoja, joille ei ole kysyntää.
Syyllisten karsinassa eivät siis istu autonvalmistajat, vaan aiemmat EU-komissiot ja kansalliset hallitukset. Ne ovat keskenään ristiriitaisin toimin varmistaneet, että sähköistymisvaatimusten täyttämisestä tulee mahdollisimman hankalaa: yhtäältä komissio ohjaa valmistamaan yhä enemmän sähköautoja ja toisaalta kansalliset hallitukset ovat samalla poistaneet kilvan hankintatukia. Latausverkostokin on Pohjoismaiden ulkopuolella riittämätön ja sähkö kalliimpaa.
Lopputulos on, ettei eurooppalaisilla kuluttajilla ole varaa ja halua ostaa vaadittua määrää sähköautoja. Tällä hetkellä Euroopan autonvalmistusta vaivaakin ylituotanto-ongelma, johon saksalaistehtaiden sulkemissuunnitelmatkin liittyvät.
Uusi EU-komissio on asettanut Euroopan kilpailukyvyn kaiken muun yläpuolelle. Täyttääkseen päästövaatimukset autonvalmistajat joutuvat kuitenkin pahimmassa tapauksessa leikkaamaan tuotantoaan – jo valmiiksi alamaissa olevan myyntimäärän tasosta. Näin siksi, että valmistamalla vähemmän polttomoottori- ja hybridiautoja, riittää pienempi sähköautojen myyntimäärä pitämään valmistettujen autojen keskipäästön vaaditun alhaisena. Ja tähän nimenomaan joudutaan, jos sähköautot eivät käy riittävässä määrin kaupaksi eurooppalaisille kuluttajille.
Samalla komission keskeinen tavoite eli EU:n kilpailukyvystä huolehtiminen vaarantuu. Autoteollisuus on arvoltaan maanosamme keskeisin teollisuuden ala. Komission ja kansallisten hallitusten ristiriitaiset politiikat ajavat sitä kohti karia. EU:n ja sen jäsenvaltioiden hallitusten on korkea aika katsoa peiliin ja vastata omaan huutoonsa sähköistymisestä tai tehdä muutoksia autonvalmistajien päästötavoitteisiin. Ja ripeästi sittenkin.
