Tieteentekijöiden liiton kysely nuoremmille tutkijoille 2024 osoittaa, miten hälyttävän yleistä epäasiallinen kohtelu on yliopistoissa. Lähes kolmannes (32 %) väitöskirjatutkijoista tai vastikään väitelleistä on kohdannut kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus.
Syrjintää oli kohdannut 31 prosenttia ja seksuaalista häirintää 13 prosenttia vastaajista. Useampi kuin joka viides nuorempi tutkija kokee joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun kokeneemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi.
Kyselytutkimuksen mukaan eniten epäasiallista kohtelua kohtaavat muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat Suomen kansalaiset sekä muunsukupuoliset. Syrjintää olivat kohdanneet usein myös muunkieliset ulkomaan kansalaiset sekä yli 39-vuotiaat vastaajat.
Seksuaalinen häirintä oli koetun epäasiallisen kohtelun muodoista harvinaisinta, mutta suhteellisesti yleisempää naisten ja hiljattain väitelleiden kohdalla.
– Tällä kyselykierroksella halusimme keskittyä kokemuksiin akateemisesta ympäristöstä ja työyhteisöstä monesta eri näkökulmasta ja siksi kysyimme myös mahdollisista negatiivisista kokemuksista. Saamamme vastaukset avasivat ikävämmän näkökulman yliopistoyhteisöön, josta harvoin puhutaan, Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo kertoo.
– Ongelma ei rajoitu vain Suomeen, vaan tiedämme myös kansainvälisistä tutkimuksista, että epäasiallinen kohtelu on valitettavan yleistä akateemisessa ympäristössä, jossa muun muassa yhteisön sisäinen hierarkia voi altistaa vallan väärinkäytölle, hän jatkaa.
Tutkijoiden moninaisuus ja erilaiset elämäntilanteet haastavat ”tutkijan ihannetyypin”
Vertailu vuoden 2022 Opiskelijabarometriin paljastaa, että kaikenlainen epäasiallinen kohtelu oli selvästi yleisempää nuorempien tutkijoiden kohdalla kuin korkeakouluopiskelijoilla, ja hiljattain väitelleet olivat kohdanneet epäasiallista kohtelua useammin kuin väitöskirjatutkijat.
Häirintää kokeneista yli kolmannes näki häirinnän syyksi iän (37 %) tai sukupuolen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisemisen (34 %).
Kieli tai etninen tausta koettiin harvemmin epäasiallisen kohtelun syiksi, mutta näitäkin mainintoja esiintyi vastauksissa.
Avovastauksista välittyy pelko omasta asemasta yhteisössä ja tutkimustyön jatkumisen epävarmuus. Osa vastaajista koki oman luokka-, koulutus- tai ammatillisen taustansa olevan vääränlainen akateemiseen työympäristöönsä nähden.
Osa kertoi henkilökohtaisista tai tieteellisistä erimielisyyksistä, ja moni mainitsi perhetilanteensa, esimerkiksi raskauden tai yksinhuoltajuuden olevan ongelma.
Hyvin yleisiä olivat maininnat akateemisesta arvojärjestyksestä, väitöskirja- tai apurahatutkijoiden alisteisesta asemasta tai muuten varhaisemman uravaiheen ja vähäisemmän meritoitumisen tuomista haasteista.
– Epäasiallisen kohtelun taustalla vaikuttavat syyt saavat pohtimaan, onko olemassa jokin tutkijan ihannetyyppi, ja jos (nuorempi) tutkija ei ikänsä, elämäntilanteensa tai taustansa perusteella vastaa sitä, hän joutuu kokemaan epäasiallista kohtelua työyhteisössä, kysyy Ijäs-Idrobo.
Vaikka vertaisarviointiin perustuvassa akateemisessa työkulttuurissa kritiikin antaminen ja vastaanottaminen on tieteentekijöille ominaista, on yliopistotyöpaikoilla esimerkiksi uravaiheisiin liittyviä valtarakenteita, jotka mahdollistavat väärinkäytöksiä, sanoo Tieteentekijöiden liitto.
– Tarkoituksemme ei ole syyllistää yksittäisiä ryhmiä tai toimijoita, vaan nostaa pinnan alla kytevä ongelma esiin. Kyselytulosten herättäminä haluamme laajassa yhteistyössä löytää ratkaisuja, miten voimme vahvistaa akateemisen ympäristön avoimuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, vetoaa liiton puheenjohtaja Tero Karjalainen.
Nuorempien tutkijoiden kysely on Tieteentekijöiden liiton toistuva tiedonkeruu, jonka avulla selvitetään tutkijanurallaan varhaisemmassa vaiheessa olevien väitöskirjatutkijoiden ja hiljattain väitelleiden kokemuksia ja näkemyksiä työskentelystä, toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä. Kyselyn kohderyhmää ovat kaikki Suomessa toimivat väitöskirjatutkijat ja neljän vuoden sisällä väitelleet riippumatta siitä, kuuluvatko he Tieteentekijöiden liittoon. Vastauksia saatiin yhteensä 1 138 kaikista yliopistoista ja kaikilta tieteenaloilta.
