Balticconnector-kaasuputken rikkoutumiskohta etelästä kuvattuna Rajavartiolaitoksen kuvassa KRP:n, Rajavartiolaitoksen ja Merivoimien yhteisessä tiedotustilaisuudessa Vantaalla 24. lokakuuta 2023. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Oliko Balticconnectorin suojaus puutteellinen?

Asiantuntijan mukaan kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen pitää tehdä parannustoimia.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Erillisverkkojen johtava asiantuntija Tomi Lounema nostaa esiin tekemiään huomioita Balticconnector-kaasuputken katkeamisesta viestipalvelu X:ssä.

Hän toteaa, että julkisuudessa on esitetty piirroksia siitä, miten kaasuputki on suojattu merenpohjassa kivimurskalla. Kuitenkin valokuvissa on Louheman mukaan voitu nähdä, että putken katkeamispaikalla ei ollut suojausta.

– Etelä-Suomen AVIn antamassa vesilain mukaisessa sijoittamisluvassa 30.11.2017 määrätään putken suojaamistoimenpiteistä seuraavasti: ”Kivipeiton paksuus on pääosin 0,5–1,0 m. Suojaustoimenpiteet sijoittuvat — välille 24,6–39,5 km ankkureiden takia.”

Etäisyydet mitataan putken rantautumispaikalta Inkoossa. Sijoittamisluvan mukainen kivipeittosuojaus pitää olla koko lailla Suomenlahden keskikohdalle saakka.

– Putken katkeamispaikka on ilmeisesti juuri määräyksen eteläpuolella, kuitenkin Suomen talousalueella, Lounema toteaa.

Putkea koskevan YVA-ohjelmassa (2014) sanotaan seuraavasti: ”Läntisen Suomenlahden keskiosassa vesi syvenee asteittain ja keskimääräinen syvyys on noin 80 m”. Ohjelmassa sanotaan myös ”Suomenlahden syvissä kohdissa putki jää näkyviin merenpohjaan.”

– YVA-ohjelman jaksossa Epävarmuustekijät todetaan, että: ”Turvallisuusperiaatetta sovelletaan läpi arvioinnin, mikä tarkoittaa, että riskiarvioinnit edustavat pahimman tapauksen skenaarioita”. Huomion arvoista on, että maailma on nyt kovin eri asennossa kuin 2014, Lounema jatkaa.

Hän kiinnittää huomiota myös YVA-selostukseen vuodelta 2015. Siellä todetaan, että ”joillakin alueilla putki täytyy kuitenkin suojata joko kaivamalla putki kaivantoon merenpohjassa ja / tai peittämällä se merenpohjan sedimenteillä tai kivimatolla. Tärkeimmät putken suojaamistarpeeseen vaikuttavat tekijät ovat laivaliikenne (ankkurointi ja ”laahaavat ankkurit”) sekä rannikkoalueilla ahtojäät.

Alustavan kvantitatiivisen riskinarvioinnin perusteella laaditun selvityksen tulokset osoittavat, että suojaustoimia tarvitaan 85 prosentille putkilinjan kokonaispituudesta”.

Louneman mukaan pitää erottaa erilaiset ylevät periaatteet ja julkilausumat, joihin on helppo kirjata hyviä asioita ilman kustannusvaikutuksia.

– Tekemisiä ja tekemättä jättämisiä arvioidaan suhteessa viranomaispäätöksissä asetettuihin ehtoihin, esimerkiksi vesilain mukainen sijoittamislupa.

Hänen mukaansa on mielenkiintoista nähdä, mitä viranomaisten tutkimukset tuovat asiasta esille, mitä johtopäätöksiä vedetään ja mihin konkreettisiin toimiin ryhdytään.

– Olipa niin tai näin, niin olemassa olevan kriittisen infran suojaaminen pitää nyt tarkastella kriittisesti ja tehdä parannustoimia. Nykyiset menettelyt ja arvioinnit eivät huomioi riittävästi, josko edes lainkaan, niin sanottua kovaa turvallisuutta.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Opi sukeltamaan, ajattele kuin valkohai!

Suositut sukelluskurssit kokeneiden ammattilaisten johdolla. Verkkokaupassamme voit räätälöidä itsellesi sopivan paketin.
Tarjous

MUISTA LOGO!

Oy Sarin sukellus Ab
Roihupellon maauimala, Niinistö

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)