Asiakirjat paljastavat amerikkalaisjohdon huolineen 1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliiton Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystöön kohdistamasta salamyhkäisestä mikraaltosäteilystä. Kyse oli niin kutsutusta ”Moskovan signaalista”.
George Washington Universityn National Security Archiven tietopyynnöillä hankkimat asiakirjat valottavat erikoisen ilmiön taustaa ja amerikkalaisia yrityksiä saada se loppumaan.
Mikroaaltojen aiheuttamiksi epäillyt vaikutukset tuovat mieleen viime vuosina otsikoissa olleen niin kutsutun Havanna-syndrooman. Sillä tarkoitetaan erikoisia neurologisia oireita, joista on kärsinyt suuri joukko amerikkalaisia diplomaatteja ja muita Yhdysvaltain ulkomaan edustustojen työntekijöitä vuodesta 2017 alkaen. Verkkouutiset on kertonut asiasta esimerkiksi tästä löytyvässä artikkelissa.
Havanna-syndrooman aiheuttajasta ei ole vieläkään ainakaan julkisuudessa olevien tietojen perusteella sataprosenttista varmuutta. Joissain arvioissa on epäilty, että kyseessä on venäläinen mikroaaltoase. Toisten lähteiden mukaan koko ilmiö saattaa taas olla silkkaa massahysteriaa.
Varmaa on kuitenkin se, että Yhdysvaltain johto kävi vuosikymmeniä pitkälti salassa pysynyttä diplomaattista vääntöä lähetystöön Moskovassa kohdistuneen signaalin takia.
”Puhutaan signaalista”
Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger valmistautui joulukuun 9. päivänä 1975 matkustamaan Moskovaan asevalvontaneuvotteluihin. Hän soitti ennen lähtöään erikoisen puhelun. Toisessa päässä oli Neuvostoliiton Washingtonin-suurlähettiläs Anatoli Dobrynin.
– Haluan puhua signaalista. Emme voi odottaa siihen, että pääsen sinne, Kissinger latasi yllättäen puhelusta laaditun muistion mukaan.
Dobrynin vähintään esitti yllättänyttä.
– Mistä signaalista?, hän kysyi.
Kissinger pamautti takaisin:
– Siitä säteestä, jota kohdistatte lähetystöömme Moskovassa.
Neuvostoliiton lähettiläs yritti jatkaa ”kysyneensä asiasta”, mutta Kissinger keskeytti hänet.
– Koeta saada minulle vastaus muutaman päivän sisällä, USA:n ulkoministeri ohjeisti.
Dobrynin vastasi yrittävänsä parhaansa.
Tässä vaiheessa keskustelu meni vielä erikoisemmaksi. Henry Kissinger nimittäin kysyi ilmeisesti vitsaillen Anatoli Dobryniniltä, voisiko säteen panna pois päältä siihen asti, että hän saapuu. Siihen lähettiläs taas heitti, että se voitaisiin käynnistää taas heti Kissingerin tultua paikalle. Tähän ulkoministeri kuittasi, että ”voisitte antaa minulle sädehoitoa”.
– Sitten teistä tulisi radioaktiivinen. Voisin lähettää taas yhden tänään, Dobrynin veisteli takaisin.
Seuraavaksi Kissinger kuitenkin vakavoitui ja antoi ymmärtää, että asiasta voi todella tulla ongelma maiden välille.
– Me ihan oikeasti pidämme tätä salassa, mutta liian moni tietää tästä. Joudumme pulaan, jos emme voi myöntää, että jotakin on tekeillä, hän sanoi
Dobryninin vastaus on mielenkiintoinen. Suurlähettiläs nimittäin kysyi seuraavaksi, kertovatko amerikkalaisten raportit Moskovasta, että ”se jatkuu”. Kissinger lupasi tarkistaa asian. Lopuksi ulkoministeri vitsaili vielä, että hehkulamppu palaa itsekseen ilman virtaa, jos sen vie USA:n suurlähettilään huoneeseen Moskovassa.
Neljän hallinnon ongelma
Erikoisen sananvaihdon takana oli National Security Archiven artikkelin mukaan tässä vaiheessa jo vuosikymmenen ajan jatkunut kylmän sodan kiista Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä.
Asiakirjojen perusteella Yhdysvalloissa oli uskottu ainakin 1960-luvun puolivälistä lähtien Neuvostoliiton altistavan Moskovassa palvelevia amerikkalaisia diplomaatteja vaarallisena pidetylle mikroaaltosäteilylle. Tämä haluttiin saada loppumaan ja asia nousi toistuvasti esiin neljän amerikkalaishallinnon aikana. Ongelmaa pidettiin niin vakavana, että siitä väännettiin jopa valtioiden johtajien välillä.
Julkaistujen asiakirjojen joukossa on esimerkiksi ensi kertaa julkistettua Yhdysvaltain presidentti Gerald Fordin ja neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin välistä kirjeenvaihtoa.
– Nämä signaalit ovat luoneet lähetystön sisällä säteilytasoja, jotka ovat terveysviranomaistemme mukaan vaaraksi rakennuksessa työskenteleville ja heidän perheilleen, Ford kirjoitti Brezhneville joulukuussa 1975.
Brezhnev taas kiisti asian jyrkästi vastauksessaan ja totesi, että ”Yhdysvaltain lähetystön alueella sijaitseva elektromagneettinen kenttä on teollista alkuperää”. Kommunistisen puolueen pääsihteeri kuitenkin vakuutti, että säteilyn taso on matalampi kuin mitä Yhdysvaltain viranomaiset pitävät vaarallisena ja kutsui amerikkalaiset asiantuntijat tekemään mittauksia paikan päälle.
Toisessa asiakirjassa taas kerrotaan amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten diplomaattien vuonna 1976 käymästä salaisesta neuvottelusta. Tuolloin pyrittiin pääsemään sopimukseen, jossa amerikkalaiset olisivat poistaneet Moskovan lähetystön katolle sijoitetut valvontalaitteet vastineeksi siitä, että Neuvostoliitto lopettaa mikroaaltosäteilyn kohdistamisen lähetystörakennukseen. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan toteutunut.
”Vaiettu sankari”
Moskovan signaali pidettiin visusti salassa. Edes USA:n lähetystön henkilökunta ei saanut tietää siitä ennen helmikuuta 1976. Silloin järjestetyssä sisäisessä tiedotustilaisuudessa teroitettiin, ettei asiasta saanut kertoa ulkopuolelle. Pelkona oli, että Neuvostoliitto tulkitsisi asian julki vuotamisen vaikuttamisyritykseksi jo valmiiksi tulenarassa ulkopoliittisessa tilanteessa.
Salailu ei kuitenkaan enää onnistunut. Liian moni tiesi asiasta.
Aiemmin salatun diplomaattisen sähkeen mukaan Los Angeles Timesin Moskovan kirjeenvaihtaja soitti lähetystöön pian sen jälkeen, kun henkilökunnalle oli kerrottu signaaleista. Toimittaja totesi, että hänellä oli ”koko tarina lähetystön tiedotustilaisuudesta”.
National Security Archive luonnehtii Yhdysvaltain Moskovan-suurlähettiläs Walter Stoesselia skandaalin vaietuksi sankariksi.
Stoessel oli vaatinut ulkoministeri Henry Kissingeriä kuukausitolkulla painostamaan Neuvostoliittoa asiasta. Stoessel halusi myös, että mahdollisesti vaarallisesta altistumisesta kerrottaisiin lähetystön väelle. Tiedotustilaisuus oli todennäköisesti hänen ansiotaan. Mediassa aiemmin olleiden väitteiden mukaan Stoesselille oli tullut signaalista voimakkaita oireita kuten silmien verenvuotoa.
Stoesselin kenties merkittävin teko asian eteen oli keskustelu Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromykon kanssa tammikuussa 1976. Stoessel varoitti tapaamisessa, että hänen olisi kerrottava asiasta lähetystön henkilökunnalle, mikäli signaalit eivät loppuisi. Seuraavaksi Stoessel painosti Kissingerin suostumaan siihen, että signaaleista tiedotettiin.
Nyt julkistettujen asiakirjojen perusteella lähettilään ja neuvostoministerin keskustelulla oli vaikutusta. Signaalien voimakkuuden kerrotaan vähentyneen, vaikka Neuvostoliitto ei mitään myöntänytkään. Kokonaan signaalit eivät silti loppuneet.
Erään asiakirjan mukaan signaalin voimakkuus kasvoi taas yllättäen lokakuussa 1977. Silloinen Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter otti asian jyrkästi esiin kirjeessään neuvostojohdolle. Pääsihteeri Leonid Brezhnev kuitenkin kiisti jälleen kaiken. Lähetystön sähkeessä kuvaillaan, että Brezhnev ”takoi nyrkillä pöytää” ja huudahti ”tämä on typeryyttä”.
Miksi signaaleja lähetettiin?
Asiakirjojen perusteella Moskovan signaali havaittiin ensi kertaa jo 1950-luvulla. Ensin ”radiosignaaliksi” kirjattu lähetys tunnistettiin myöhemmin ”jatkuvaksi mikroaaltosignaaliksi”. Sen syy on kuitenkin yhä hämärän peitossa.
Vuosien varrella on pyöritelty erilaisia teorioita. Villeimmissä arvioissa on väläytelty Neuvostoliiton yrityksiä vaikuttaa kohteiden ajatteluun tai aiheuttaa tarkoituksella vammoja lähetystössä olijoille. Tällaiset ajatukset kuopattiin kuitenkin Yhdysvaltain puolustusministeriön salaisen Projekti PANDORA -nimisen hankkeen tutkimusten jälkeen. Verkkouutiset kertoo siitä ja muista yrityksistä tutkia ilmiötä alta löytyvässä jutussa.
Mielenhallintayrityksiä todennäköisempänä selityksenä on pidetty sitä, että Neuvostoliitto yritti häiritä lähetyksillä amerikkalaisten signaalitiedustelun toimintaa. Asiakirjojen mukaan Yhdysvalloissa on pohdittu, että neuvostotiedustelu saattoi myös aktivoida lähetystörakennuksen seiniin kätkettyjä kuuntelulaitteita mikroaalloilla.
National Security Archive huomauttaa, että saatavilla olevissa tiedoissa on yhä valtavasti aukkoja. Vaikka 1960- ja 1970-luvun asiakirjoja on julkaistu runsaasti, on paljon tärkeää materiaalia yhä salattu. Monia asiakirjoja on myös tuhottu.
Ilmiön jatkumisesta 1970-luvun jälkeen on joitakin viitteitä.
Yhdysvaltain ulkoministeri George Shultz valitti julkisen keskustelumuistion mukaan vuonna 1987 Neuvostoliiton kollegalleen Eduard Shevardnadzelle neuvostotiedustelun toiminnasta ja amerikkalaisdiplomaattien häirinnästä. [Korostus Verkkouutiset]
– Jatkuvaa valvontaa, salakuuntelua, ansojen asettamista, mikroaalloilla säteilyttämistä, ja vakoilupölyn käyttöä, Shulz listasi protestissaan.
LUE MYÖS:
Projektit PANDORA ja BIZARRE: Näin USA tutki kylmän sodan mysteeriä
Käänne CIA:n tutkimuksessa: Mystiset Havanna-oireet eivät olleetkaan hyökkäyksiä (VU 21.1.2022)
Hyytävä tapaus Neuvostoliitosta – selittääkö tämä mystiset ääni-iskut? (VU 10.9.2021)
Mystinen syndrooma aiheuttaa sekasortoa USA:n ministeriössä (VU 4.8.2021)
