Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn puhui hallituksen kehysriihen avausistunnossa ja kävi läpi talouden pitkän aikavälin näkymiä.
– Suomen julkisen talouden alijäämä on muodostunut rakenteelliseksi ja on selvää, että menojen ja tulojen pysyvä epäsuhta täytyy korjata. Nyt olemme tilanteessa, jossa joudumme kansakuntana miettimään julkisen talouden vahvistamiseksi sekä nopeasti vaikuttavia – osin välittömiäkin – toimia että uskottavaa pidemmän aikavälin suunnitelmaa.
Tärkeä lyhyen aikavälin indikaattori sopeutustarpeelle tulee EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen liiallisen alijäämän menettelystä.
Joulukuun ennusteiden mukaan Suomen alijäämä ylittää tämän vakaus- ja kasvusopimuksen kolmen prosentin alijäämärajan selvästi tänä ja ensi vuonna. Lisäksi joulukuun jälkeen heikentynyt suhdannetilanne ja julkisten menojen ennakoitua nopeampi kasvu ovat kasvattaneet arvioita alijäämästä.
– Tämä merkitsee riskiä joutua liiallisen alijäämän eli EDP-menettelyyn. Alijäämärajan noudattaminen ja velkaantumisen hidastaminen edellyttävät uusia suoria sopeutustoimia tämän vaalikauden aikana karkeasti ottaen kolmen miljardin euron verran, Rehn sanoi.
Hänen mukaansa tarvitaan myös pitemmän aikavälin suunnitelma Suomen julkisen talouden velkakestävyyden turvaamiseksi.
– Samalla on tärkeää arvioida, olisiko nykyistä vahvempi finanssipolitiikan ohjauskehikko hyödyllinen tavoitteen saavuttamisessa. Ajankohta pohdinnalle on otollinen, koska EU:n finanssipolitiikan sääntöjen uudistuessa kotimaisiakin sääntöjä on uudistettava.
Opit Ruotsista
Uudistustyössä hyödyllisenä vertailukohtana voisi Olli Rehnin mielestä olla Ruotsin ajan myötä vakiintunut finanssipolitiikan ohjauskehikko. Ruotsissa kokonaisuuden peruspilarit ovat tasapainotavoite ja velka-ankkuri sekä niiden kanssa johdonmukainen menokatto.
Tasapainotavoite koskee rakenteellista eli suhdanteen vaikutuksesta puhdistettua julkisyhteisöjen rahoitusasemaa. Valtiopäivät asettaa tasapainotavoitteen joka kahdeksas vuosi vaalikauden lopussa niin, että uusi tavoite koskee ennakoivasti seuraavia vaalikausia.
Velka-ankkuri puolestaan on keskipitkän aikavälin tavoite julkiselle velkasuhteelle. Se on nykyisin 35 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Menokatto on valtiopäivien asettama rajoite valtion ja eläkkeiden kokonaismenoille kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Menokatto vastaa suomalaista menokehysjärjestelmää, mutta on sitä kattavampi. Lisäksi kuntien ja maakuntien tulojen on normaalioloissa katettava menot.
– Kaikkiaan Ruotsin finanssipolitiikan ohjauskehikko muodostaa kokonaisuuden, jolla on riittävä selkänoja lainsäädännössä sekä perustellut ja laajasti parlamentaarisesti hyväksytyt tavoitteet ja mittarit, Rehn totesi.
Kohti yhteistä tavoitetta
Suomen Pankin arvion mukaan tätä Ruotsin mallia kannattaa Suomessa tutkia tarkkaan, kun kansallisia finanssipolitiikan sääntöjä uudistetaan.
– Valmistelutyö varmasti edistyy sitten, kun olemme saaneet tietoa siitä, miten uutta EU-sääntökehikkoa aletaan soveltaa, Olli Rehn sanoi.
Hänen mielestään oleellista on myös yhteinen, jaettu tavoitteenasettelu.
– Miten saavuttaa parlamentaarinen yhteisymmärrys tasapainotavoitteesta ja kattaa useamman hallituskauden aikajänne? Avainkysymys kun – myös tutkimusten nojalla – on laajapohjainen sitoutuminen ja omistajuus.
Rehnin mukaan yhteinen tavoite ei kaventaisi demokratian liikkumatilaa. Demokraattinen päätöksenteko vain nojaisi kestävään raamiin. Vaalituloksen mukaiset poliittiset arvovalinnat ohjaisivat sekä julkisten menojen että verotuksen painotuksia rakennetta ja tasoa.
– Mikä sitten olisi Suomelle mielekäs velkasuhteen tavoite? Ruotsissa ja Tanskassa julkinen velka on nyt noin 30 prosenttia BKT:stä, Suomessa 75 prosenttia ja lähivuosina jopa 80 prosenttia.
Rehn katsoo, että velkasuhde olisi käännettävä mahdollisimman pian laskevalle uralle, mikä onkin hallituksen tavoite.
– Vakaus- ja kasvusopimuksen 60 prosentin velkasuhde on hyvä virstanpylväs, jota kohti EU:n uudet finanssipolitiikan säännöt asettavat meille kunnianhimoiset askeleet. Ottaen huomioon Suomen väestökehitys, talouden rakenteet ja laajat hyvinvointipalvelut, meidän tulisi pitemmällä aikavälillä pyrkiä kohti velkasuhdetta, joka sisältää riittävän turvamarginaalin vakaus- ja kasvusopimuksen velkarajaan.
