Kun ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittynyt Carnegie Europe -ajatushautomo kartoitti nimekkäiden asiantuntijoiden arvioita Euroopan oman ydinasepelotteen toteuttamiskelpoisuudesta, reaktiot olivat varauksellisen myönteisiä.
– Euroopan valtiot – vauraat, teknologisesti kehittyneet maat, joilla on vahvistunut ymmärrys uhasta – voivat tietenkin rakentaa oman itsenäisen ja laajennetun ydinpelotteensa. Se ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, helposti eikä halvalla, hollantilaisen Rotterdamin Erasmus-yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Michal Onderco sanoi.
Teknologisesta osaamisesta asia ei ainakaan jäisi kiinni, sillä esimerkiksi ranskalainen ASMP-A-ohjus edustaa oman kategoriansa ehdotonta huippua.
– Ongelma on pikemminkin strategiassa, asenteissa ja luottamuksessa. Ranska ei ole suoraan sanoen koskaan ajatellut ydinaseitaan eskalaation – tai ainakaan eurooppalaisen konfliktin – hallinnan näkökulmasta, vaan lopullisena rangaistuksena hyökkääjälle. Itsenäisen eurooppalaisen ydinpelotteen kehittäminen edellyttäisikin strategisia muutoksia, joihin pitäisi liittyä muutoksia asenteissa ja poliittisen luottamuksen rakentamisessa ollakseen uskottavia, Onderco totesi.
Leicesterin yliopiston kansainvälisen politiikan professorin Andrew Futterin mukaan Britannian ydinaseet on 1960-luvulta lähtien valjastettu koko Naton puolustamiseen.
Tämä koskee myös niitä nykyisin kuljettavia neljää ydinsukellusvenettä.
– Britannian ydinasekyvykkyyden nopeaan parantamiseen on kuitenkin rajalliset edellytykset. On mahdollista, että ydinkärkien enimmäismäärää, joka on enintään 260, voidaan jonkin verran lisätä, tai että 2030-luvulla rakennetaan ja otetaan käyttöön lisää ydinaseistettuja sukellusveneitä, Futter sanoi.
Tämä ei kuitenkaan olisi halpaa eikä poliittisesti ongelmatonta. Haastetta lisää hänen mukaansa osaltaan se, että Britannialla on kova paine vahvistaa myös tavanomaisia joukkojaan ja niiden aseistusta vahvistaakseen pelotettaan Euroopan heikentyneen turvallisuustilanteen edellyttämälle tasolle.
Toinen brittiasiantuntija, fyysikko James Acton muistutti, että pelote ei perustu yksinomaan ydinarsenaalin kokoon, vaan todellinen kyky rajattuihinkin ydiniskuihin on omiaan pidättelemään vihollista.
– Uskottavuus on suurempi kysymys. Onko todella uskottavaa, että tietty valtio ryhtyy liittolaisensa puolustamiseksi ydinsotaan, joka saattaa johtaa sen omaan tuhoon? Ranskan ja Britannian olisi teoriassa Washingtonia helpompi vastata tähän kysymykseen myöntävästi – olisihan Venäjän hyökkäys Eurooppaan suorempi uhka niille kuin Yhdysvalloille, Acton huomautti.
Britannialla ja Ranskalla on Oslon yliopiston apulaisprofessori James Cameronin mukaan jo nyt kyky tuhota ballistisin ydiniskuin kaikki Venäjän suurimmat kaupungit.
Molempien maiden tulisikin hänen mielestään nyt keskittyä vahvistamaan tavanomaisia joukkojaan niin merkittävästi, että riittävä pelotevaikutus toteutuisi jo ennen ajautumista ydinsodan kynnykselle.
