Suomen ja Venäjän välinen merirajakohu leimahti nopeasti ja vaimeni lähes yhtä nopeasti.
Mitä tästä pitäisi nyt ajatella, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila?
– Ehkä rajakysymystä ei kannata miettiä yksittäisenä tapauksena, kun on hämärän peitossa, mistä on ollut kyse. Tämä kannattaa suhteuttaa yleisempään viestintään, mitä Venäjältä on tullut Suomen ja lännen, erityisesti Naton suuntaan, Lassila määrittelee Verkkouutisille.
Lassilan mukaan vastaaviin aloitteisiin tulee varautua jatkossakin, vaikka alueiden rajoihin tai maanrajoihin liittyviä kysymyksiä ei meillä olekaan nähty Venäjän aiemmin nostavan esiin.
Venäjän puolustusministeriön sivustolta löytyneen ehdotuksen mukaan Venäjä määrittelisi aluevesirajansa uusiksi Suomen ja Liettuan vastaisilla rajoillaan. Suomenlahden saarista listalla olivat Suomelle kuuluva Jähi sekä nykyisin Venäjälle kuuluvat Someri, Suursaari, Ruuskeri ja Pien-Tytärsaari, joiden edustalla laskettaisiin uudet merikoordinaatit.
Ehdotus, jota tulkittiin siten, että Venäjä aikoisi siirtää merirajaa omalla ilmoituksellaan yksipuolisesti, aiheutti reaktioita niin Suomessa, Virossa kuin Liettuassakin, kunnes dokumentti katosi Venäjän valtion sivuilta eilen iltapäivästä. Mahdollista on asiantuntijoiden mukaan sekin, että kyse olisi Venäjän omien sisävesien rajojen tarkistuksesta.
Oliko Suomen reaktio tilanteeseen oikea?
– Oli se sillä tavalla oikea, että on Venäjän toiminta sitten kuinka spontaania tai suunnitelmallista, niin tässä maailmantilanteessa ja näissä olosuhteissa on ihan perusteltua antaa signaali, että tämä on tärkeä asia, ja sellainen, jota ei vain yksipuolisesti ilmoiteta, kun se suoraan osuu kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään, Lassila arvioi.
Hänen mukaansa ei pidä antaa tilaa tulkinnoille, että Suomi olisi valmis taipumaan yksipuolisiin julistuksiin, jos kohta puolustusvoimien ”voiman demonstrointiinkaan” ei ole perusteita ryhtyä.
Venäjän hallitukselle suunnattu ehdotusluonnos on voinut päätyä verkkoon myös vahingossa tai siksi, että joku teki virheen tai ei ollut valtuuksia. Epämääräisiä ulostuloja on nähty itänaapurissa ennenkin, Lassila toteaa.
– On rakenteellinen piirre Venäjän hallinnossa, että presidentin alapuolella ministeriöt ja eri toimijat kilpailevat asemastaan Kremlin silmissä, ja tehdään ulostuloja asioissa, jotka eivät ole heidän päätäntävallassaan.
Lassilaan mukaan profiloituminen ”päättömien hankkeiden” ja provosoivien lausuntojen kautta on keino yrittää säilyttää oma elintila järjestelmässä, jota sävyttää jatkuva pelko oman aseman menettämisestä.
– Osaltaan kyse on myös Kremlin hajota ja hallitse -tekniikasta hallintonsa sisällä, joka luo epävarmoja signaaleja, joista ei tiedetä haetaanko niillä oikeasti jotakin vai testataanko länttä. Epätietoisuutta ja sekoilua voidaan käyttää jopa strategisena resurssinakin.
Lassilan mukaan määrätietoisuus tai suunnitelmallisuus eivät ole sanoja, jotka Venäjän hallintoa kuvaavat.
– Kokonaisuus on usein melko kaoottista, joka on seurausta presidenttivetoisesta systeemistä, jonka alaisuudessa toimii lukuisia vastuiltaan päällekkäisiä toimijoita. Nämä eivät puolestaan koordinoi toimiaan, koska sellaiseen ei ole valtuuksia. Kaikki toimii suhteessa presidenttiin vertikaalisesti.
Lassilan mukaan kannattaa muistaa, millaista keskustelua Venäjän hallinnon sisällä käydään, joka lähinnä on sisäpoliittisesti suuntautunutta. Meriraja-asiankin voi nähdä osana kokonaisuutta, jossa imperialistinen uho ja länsivastaisuus on uusi normaali.
– Se määrittää poliittisia ulostuloja Venäjän sisällä, jossa puhetapa on, että me teemme mitä haluamme ja meitä ei kiinnosta teidän mielipiteenne, Lassila toteaa.
Hän muistuttaa, että vastaavaa on nähty ennenkin, esimerkiksi kun Kreml kertoi tammikuussa rahoittavansa hanketta, joka kartoittaa Venäjän omistuksia ja kiinteistöjä ”Venäjän imperiumin historiallisilla alueilla”.
– Nämä ovat tällaisia yksipuolisia julistuksia ja uhoa, ja riippumatta siitä, mikä niiden pohjimmainen motiivi, ne palvelevat vääjäämättä myös informaatiovaikuttamista. Ne eivät aina ole suunnitelmallisia, mutta osa voi olla sitäkin.
Suomella on aina harkinnan paikka siinä, miten mihinkin Suomeen kohdistuvaan ulostuloon reagoidaan. Lassila muistuttaa, että nykyisessä tilanteessa Venäjä hakee mahdollisuuksia poliittiseen eskalaatioon suhteessa länteen, jota voisi käyttää omassa propagandassaan.
– Sitten jossain vaiheessa voidaan kaivaa naftaliinista jokin tällainen vanha aloite, ja alkaa vääntää siitä yrityksenä saada siitä itselle esimerkiksi neuvotteluvaltti.
Voisiko kyse sitten olla Venäjän Suomen suuntaan vierittämästä ”koepallosta”. Lassila toteaa, että jos kyse olisi testailusta, näyttäisi hieman liian improvisoidulta, että asiakirja yhtäkkiä katosi venäläisministeriön sivuilta.
– Ei sitäkään voida silti täysin poissulkea. Mutta jos olisi koepallo, niin uskon, että tämä olisi tehty eri tavalla, jonkun keskitason virkamiehen julkisena ulostulona. Kun dokumentti häviää, niin sehän näyttää meidän suuntaan perääntymiseltä, vaikka kyse olisi sisäisestä huonosta koordinoinnista, Lassila sanoo.
Venäjän oikeaan aikeeseen siirrellä kansainvälisiä merirajojaan ei Lassila myöskään usko, koska silloin oltaisi nopeasti sotilaallisen yhteenoton äärellä, eikä Venäjällä ole resursseja tai aitoa pyrkimystä siihen tällä hetkellä.
– Isossa kuvassa vastaavanlaisiin yrityksiin saadaan kuitenkin varautua, ja pidän hyvinkin todennäköisenä, että vastaavia tulee ja ne voivat olla radikaalimpiakin, jopa maarajoihin liittyviä, hän arvioi.
Eilen hallintoa lähellä oleva nimetön lähde vakuutti maan valtiollisille uutistoimistoille, että Venäjä ei ole siirtämässä mitään rajojaan. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov muotoili puolestaan, että ”hanke ei ole poliittinen, vaikka poliittinen tilanne onkin huomattavasti muuttunut merirajojen hyväksymisen jälkeen”.
– Peskov on ammattivalehtelija ja Venäjän hallinnosta lahjakkain selittämään kaikkea, hyvinkin luovasti. Käsitykseni mukaan hänellä on laajat valtuudet kommentoida asioita parhain päin, kun aina ei ole mahdollisuuksia varmistaa [Vladimir] Putinilta, mitä saa sanoa. Jos Putin itse kommentoisi merirajaa, niin silloin voitaisiin olla varmoja asian merkityksellisyydestä, Jussi Lassila kuittaa.
Lassilan mukaan Peskoviin pätee sääntö, että jos Peskov sanoo, että ”tässä ei ole mitään”, niin yleensä on ja toisin päin.
Lassila huomauttaa myös, että jos kyse olisi puhtaasti Venäjän omiin sisäaluevesiin liittyvistä teknisistä tarkastuksista, ja tylsästä byrokratiadokumentista, josta meillä nousi suuri älämölö, niin ainakin Venäjä osoitti, ettei sillä ole mikään kiire korjata väärintulkintoja. ”Hutilaukaus” ei ole myöskään peruste Suomelle olla reagoimatta.
– Yleensä yhteisesti käydään ne keskustelut, eikä niin, että yhtäkkiä ilmestyy jokin dokumentti jonnekin.