Opiskeluhuolto on eri toimijoiden välistä yhteispeliä. Koulutuksen järjestäjä, kuten esimerkiksi kunta, vastaa yhteisöllisestä opiskeluhuollosta. Hyvinvointialueen järjestämisvastuulla ovat taas opiskeluhuoltopalvelut kuten koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut.
Palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen hyvinvointialueille vuonna 2023 nähtiin mahdollisuudeksi parantaa opiskeluhuoltopalvelujen keskinäistä yhteistyötä ja selkeyttää niiden sijoittumista osaksi sote-palvelujärjestelmää ja alueellisia palvelu- ja hoitoketjuja. Yhteistyön muiden sote-palvelujen kanssa ajateltiin tiivistyvän.
Uudistuksessa nähtiin myös uhkia. Opiskeluhuoltopalvelujen pelättiin esimerkiksi siirtyvän pois kouluista ja oppilaitoksista, ja yhteistyön opettajien ja muun henkilöstön kanssa heikkenevän. Myös yhteisöllisen työn tekemisen pelättiin vähenevän opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaisilla. Näitä uhkakuvia pyrittiin taklaamaan muun muassa lainsäädännöllä.
Viime aikoina tehdyt selvitykset, kuten valtioneuvoston joulukuussa julkaisema selvitys opiskeluhuollon kokonaisuudesta, ovat osoittaneet, että kaikki ennakoidut pelot eivät ole toteutuneet, joskin selvitysten tuloksissa ilmenee alue- ja kuntakohtaisia eroja esimerkiksi palvelujen saatavuudessa.
Opiskelijoiden yhdenvertaisuus palveluiden saannissa ei vielä täysimääräisesti toteudu. Myös ehkäisevälle työlle ja yhteisölliselle opiskeluhuollolle jää entistä vähemmän aikaa. Eroavaisuuksia löytyy myös yhteistyössä. Esimerkiksi hyvinvointialueiden ja kuntien kokemukset alueellisten yhteistyöryhmien toimivuudesta vaihtelevat. Hyvinvointialueen mukanaan tuomia uusia mahdollisuuksia ei ole vielä pystytty täysimääräisesti hyödyntämään.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta eri tahot – kuten ministeriöt, Kuntaliitto, THL ja ammattiliitot – ovat julkisesti ottaneet kantaa opiskeluhuollon palvelujen säilyttämisestä hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla.
Tytöt oirehtivat poikia enemmän
Monien lasten ja nuorten hyvinvointia mittaavien tutkimusten mukaan suuri osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta esimerkiksi viimeisimmän Kouluterveyskyselyn (2023) mukaan oman terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi kokevien oppilaiden osuus on kasvanut vuodesta 2015 lähtien. Tytöistä kolmasosa koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuksesta kertoi noin kolmannes tytöistä. Pojilla lukemat ovat hieman matalammat. Oppilaiden ilmoittamat sairauspoissaolojen määrät kasvoivat.
Uutta tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista saadaan seuraavan kerran syyskuussa, kun vuoden 2025 kouluterveyskyselyn tulokset julkistetaan. Tiedonkeruu kyselyä varten on oppilaitoksissa parhaillaan menossa.
Nuorten hyvinvointia koskevissa selvityksissä nousevat esiin erityisesti mielenterveyteen liittyvät ongelmat ja neuropsykiatriset oireet sekä yksinäisyyden kokeminen.
Mielenterveyden häiriöistä noin 75 prosenttia puhkeaa ennen 24:ttä ikävuotta. Tilastokeskuksen mukaan seitsemän prosenttia 15–24-vuotiaista nuorista oli vuonna 2021 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella.
Pitkät odotusajat palveluihin ovat kestämättömiä erityisesti mielenterveysongelmissa. Paha olo ei jonossa parane. Usein nuoren tilanne tuolloin vain pahenee, mistä seuraa ongelmien pitkittymistä ja auttamisen vaikeutumista sekä oppimisongelmia ja opintojen pitkittymistä.
Toukokuussa astuu voimaan laki alle 23-vuotiaiden terapiatakuusta. Sen tavoitteena on vastata lasten ja nuorten lisääntyneeseen mielenterveyden oireiluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja siten edistää nuorten opiskelua sekä osallistumista työelämään ja yhteiskuntaan. Lasten ja nuorten terapiatakuu sisältää mielenterveyden häiriöiden ehkäisemisen ja hoitamisen.
Eri selvitysten perustella voidaan vetää johtopäätös, että opiskeluhuollossa on parannettavaa. Ja palvelut on hyvä saada nopeasti kuntoon, sillä lapset ja nuoret eivät voi odottaa.
Yhteistyötä tehostettava
Opiskeluhuolto edellyttää moniammatillista ja monipuolista yhteistyötä kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien sekä hyvinvointialueiden välillä. Yhteistyötä on tehtävä niin alueellisesti kuin paikallisestikin. Tarvitaan myös parempaa yhteistyötä opiskeluhuoltopalvelujen henkilöstön ja opetushenkilöstön sekä muiden sote-palvelujen henkilöstön välillä.
Myös opiskeluhuollon henkilöstön sisäisen yhteistyön kehittäminen on tärkeää. Oppilaiden ja opiskelijoiden huoltajien kanssa tehtävä saumaton yhteistyö on niin ikään laadukkaan ja vaikuttavan opiskeluhuollon edellytys.
Painopistettä olisi siirrettävä enemmän ennaltaehkäisevään ja yhteisölliseen opiskeluhuoltoon, joka lainkin mukaan on ensisijainen opiskeluhuollon toteutusmuoto. Selvitysten mukaan oppilaat ja opiskelijat käyttävät paljon opiskeluhuoltopalveluja, ja mielenterveysongelmiin käytetty työaika korostuu ammattilaisten työssä. Nämä ovat lisänneet yksilökohtaista opiskeluhuoltoa.
On myös varmistettava riittävät henkilöstöresurssit. Opiskeluhuoltopalveluiden henkilöstöpula vaihtelee alueittain, mutta kaikkialla on pula erityisesti psykologeista ja lääkäreistä.
Tiedonkulkua eri ammattiryhmien välillä tulee sujuvoittaa ja nopeuttaa. Tämä tarkoittaa myös, että opiskeluhuoltopalvelujen henkilöstön tiedonsaantioikeuksia on edelleen vahvistettava. Siten voidaan varmistaa opiskelijan avunsaanti riittävän ajoissa ja oikea-aikaisesti.
Opiskeluhuoltopalvelujen keskinäistä työjakoa, yhdessä työskentelyä ja yhteisiä työkäytäntöjä tulee hyvinvointialueilla edelleen kehittää tavoitteellisesti.
Ja keskusteluissa opiskeluhuollon henkilöstön kanssa korostuu, että opiskeluhuollon palveluja on oltava saatavilla siellä missä lapset ja nuoretkin ovat, kouluilla ja oppilaitoksissa.
Kirjoittaja Paula Risikko on eduskunnan varapuhemies ja kokoomuksen kansanedustaja. Koulutukseltaan hän on terveydenhuollon opettaja ja terveystieteiden tohtori. Artikkeli on julkaistu alun perin Nykypäivässä 1/2025.
