Tiesitkö, että opiskelusta karttuu eläkettä? Tai tarkemmin ottaen eläkettä karttuu tutkinnosta. Esimerkiksi ylempi korkeakoulututkinto kartuttaa nykyrahassa noin 61 euroa kuukaudessa eläkettä.
Vuonna 2005 voimaan tullut uudistus oli osa isompaa ajattelutavan muutosta, jossa muutkin palkattomat ajat alkoivat kartuttaa eläkettä: vanhempainvapaa, kotihoidon tuki sekä ansiosidonnainen työttömyysturva (Huom! ei peruspäiväraha). Nyt kun kolmikanta alkaa neuvottelemaan eläkeuudistuksesta, luulisi eläkejärjestelmän palkattomien aikojen eläkekarttumienkin olevan pöydällä.
Vuonna 2005 irtauduttiin isosti eläkejärjestelmän vanhasta ohjenuorasta “eläkettä ansioiden mukaan”, mikä oli viitannut tietysti siihen, että eläkettä karttuu työstä. Yhtäkkiä vähän kaikki muukin kuin ansiotulo alkoi kartuttaa eläkettä.
Mietitäänpä hetki mitä hyötyä opiskelijoiden eläkekarttumasta on.
Nopeuttaako tutkinnosta saatava eläkekarttuma opiskelutahtia? Ei, koska eläkkeen saa riippumatta opiskelujen tahdista – kunhan valmistuu.
Kannustaako eläkekarttuma aloittamaan opiskelun? Korkeintaan marginaalisesti. Opiskelusta (ja valmistumisesta) seuraava niin sanottu palkkapreemio on niin iso, että opiskelusta seuraava eläkkeen korotus on käytännössä merkityksetön. On hyvin vaikea nähdä, että ketään motivoituisi valmistumaan opinnoista saadakseen 61 euroa kuukaudessa lisää eläkettä ehkä noin 40 vuoden päästä.
Onko tutkinnon eläkekarttuma tulonjaollisesti perusteltu? Ei lainkaan. Opiskelijat, varsinkin korkeakouluopiskelijat ovat tulevaisuuden keskiluokkaa ja suurituloisia. Enemmän haasteita on juurikin heillä, jotka eivät opiskele, valmistu eivätkä pääse käsiksi opiskelusta seuraavaan hyvinvointiin. Valmistumisesta saatava eläkekarttuma on tulonjaollisesti todennäköisesti regressiivinen tulonsiirto.
Opiskelijat joutuvat yleensä elämään pienellä budjetilla. Auttaako eläkkeen karttuminen käteisen rahan puutteeseen? No ei tietenkään.
Kuinka suuresta kustannuksesta opiskelijoiden eläkekarttumassa on kyse? Tänä vuonna ei paljon mistään, koska vuoden 2005 jälkeen valmistuneet eivät vielä ole sankoin joukoin jääneet eläkkeelle. Tarkkoja lukuja ei myöskään ole tarjolla tilastojen puutteiden takia.
Tulonsiirron suuruusluokan saa kuitenkin selville Eläketurvakeskuksen PTS-laskelmasta. Laskelman mukaan VEKL-menot (laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta) nousevat noin 0,8-0,9 prosenttiin palkkasummasta järjestelmän kypsyessä. Puhutaan siis (kaukaisessa tulevaisuudessa) vuositasolla 1,3-1,5 miljardin nykyeuron tulonsiirrosta valtiolta eläkejärjestelmään. Tästä summasta arviolta 75 prosenttia liittyy opiskeluihin. Sievoinen summa!
Mistä päästäänkin politiikkasuosituksiin. Opiskelijoilla on usein raha tiukassa. Huomattavasti viisaampaa politiikkaa olisi lopettaa opiskelusta karttuva eläke ja kanavoida säästyneet rahat suoraan opiskelijoille esimerkiksi korkeamman opintotuen muodossa. Tämä sentään auttaisi opiskelijoiden ikuista rahapulaa.
Tai jos halutaan kannustaa opiskelijoita valmistumaan ajallaan, niin saman rahan voisi kanavoida ajallaan valmistumisesta saatavana könttäsummapalkkiona.
Tai sitten uudistuksesta säästyneet varat voisi yksinkertaisesti säästää ja siten marginaalisesti lyhentää julkisen talouden lonkeroita.
Summa summarum, tutkinnosta karttuvalle eläkkeelle on vaikea löytää perusteluita, vaikka etsisi kissojen ja koirien kanssa.
