Eduskunnan ensi vuoden talousarviota käsittelevä keskustelu kiertyy toistuvasti hyvinvointialueiden ympärille. Se on sinänsä ymmärrettävää, että kasvavat sote-kulut muodostavat kohta kolmasosan vuosittaisista menoistamme. Vasemmisto-oppositio pitää sitkeästi yllä punervaa mielikuvaansa soteleikkauksista, jotka tulisi heidän mukaansa perua.
Hallitus on vasemmistosta poiketen sitoutunut yhdeksän miljardin euron sopeutustoimiin, jotta velkaantuminen saataisiin edes tulevina vuosina hallintaan. Talouden tilanne on todella haastava ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Lainaa joudutaan tulevinakin vuosina ottamaan lisää talouden ollessa alijäämäinen. Keskeisiä tekijöitä talouden haasteisiin ovat kasvavat valtion korkomenot, sotilashankinnat, heikko suhdanne sekä vauhdilla kohoavat sotemenot.
Opposition toistellessa leikkausmantraansa hallitus todellisuudessa lisää hyvinvointialueiden rahoitusta koko hallituskauden ajan 1-2 miljardia euroa vuodessa. Tämä siis erittäin haasteellisessa julkisen talouden tilanteessa, jotta voisimme jatkossakin turvata kansalaisille laadukkaat sotepalvelut myös niukkenevien resurssien aikoina.
Olemme siis tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden kulukehitys on rajua ja valtiontalous tiukalla. Juuri tällaista tilannetta varten edellinen hallitus sotensa puuhasteli. Yksi uudistuksen perusajatuksia oli mahdollisuus hillitä kulukehitystä sisältöjä ja prosesseja kehittämällä. Nyt vastassa on tilanne, jossa pelkkä puhuminen kulukasvun hillinnästä ei riitä vaan joudutaan miettimään konkreettisia tekoja. Vasemmalla on tämän seurauksen ilmeisesti hieman säikähdetty omaa sote-luomusta ja sen perusajatusta.
Miten nykyoppositio näkisi hallituksen parhaiten kunnioittavan kulujen kasvun taittamiseen tähdänneen soteuudistuksen henkeä? Heittämällä myllyyn rahaa entisestään kiihtyvällä tahdilla? Vai pitäisikö pohtia aidosti, miten nuo miljardit eurot voisi käyttää entistä vaikuttavammin ja peremmin kohdennettuna maksimaalisen terveyshyödyn saamiseksi? Näin voisi kulukehityskin hiljalleen taittua.
Poliittinen sotekeskustelu kiertää tällä hetkellä kehää. Rakenteiden sijaan katseet tulisi suunnata sisältöihin sekä vaikuttavuuteen. Systeemistä tulee poistaa kaikki mahdollinen hukka ja haitta. Integraatiossa on vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia useammankin rajapinnan kohdalla.
It-ratkaisut ovat toistaiseksi olleet valtaosin pelkkää sutta ja inhimillistä kärsimystä. Suurin osa itseään Apotilla kiusanneista allekirjoittanee tämän. ICT:n tulee palvella ammattilaista päivittäisissä työtehtävissä niitä sujuvoittaen. Tällä hetkellä suorittava porras elää tietotekniikan ehdoilla. Ammattilaisten pitää saada tehdä koulutustaan vastaavaa työtä vailla hyödytöntä taustakohinaa.
Omalääkärijärjestelmä turvaa parhaiten hoidon jatkuvuuden perusterveydenhuollossa. Siihen tulee kannustaa ja huolehtia riittävästä työvoiman saatavuudesta. Julkisen sektorin työn houkuttelevuus tulee korjata ja käytännön hoitotyön arvostus palauttaa. Vuokratyövoimakokonaisuus tulee saada haltuun, jotta ylilyönnit saadaan kitkettyä. Lisäksi taloudellisen ohjauksen rinnalle tulisi saada keinot toteuttaa sisällöllistä ohjausta ja koordinoida toimintaa kansallisesti hyvinvointialueiden välillä.
Hyvinvointialueilla tehdään jo erinomaista työtä alueen asukkaiden tasavertaisten palveluiden eteen, mutta alueiden välillä on aivan liikaa sisällöllisiä eroja. Näihin pitää päästä kiinni kansallisen koordinaation turvin.
Paljon on siis tehtävää, vaikka rakenteet ja hallinto on myllätty. Sisällöistä löytyy avain kustannusnousun hillitsemiseen. Lisäraha ilman sisältöjen muokkausta ei sosiaali- ja terveydenhuoltoamme pelasta, vaikka oppositio haluaisikin hoitaa hyvinvointialueita samalla strategialla kuin valtiontaloutta. Velaksi vailla huolta huomisesta.
