Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 mullisti amerikkalaisprofessori Andrew Michtan mukaan Euroopan turvallisuuden ja sen, miten Euroopan maat suhtautuvat omaan turvallisuuteensa. Tästä todistavat muun muassa Suomen ja Ruotsin hakeutuminen Natoon sekä Saksan ja Ranskan päätökset merkittävistä lisäpanostuksista puolustukseen.
– Yhdysvallat on toimittanut Ukrainalle aseita ja sijoittanut lisäjoukkoja Eurooppaan, mutta maa ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut sellaista strategisen lähestymistapansa muutosta, jota historiallinen hetki edellyttäisi, Michta toteaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Andrew Michta on George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaani ja entinen Yhdysvaltain laivastoakatemian professori.
USA tarvitsee hänen mukaansa Eurooppa-strategian, joka turvaa Yhdysvaltojen edut ja vähentää samalla merkittävästi sen Euroopan puolustamisesta aiheutuvia menoja. Tämä edellyttää sitä, että pääosa Naton tavanomaisesta pelotteesta ja kollektiivisesta puolustuksesta siirretään eurooppalaisten liittolaisten harteille, mutta Yhdysvallat tarjoaa edelleen ydinasesateenvarjon ja korkeimman tason aseteknologian.
Olennaista ei Michtan mukaan ole se, montako prosenttia bruttokansantuotteesta kukin Nato-maa käyttää puolustukseen, vaan se, mitä sotilaallisia suorituskykyjä ne voivat tarjota.
– Yhdysvaltojen strategian tulisi perustua yhteistyöhön sellaisten maiden kanssa, joilla on yhteinen uhkakuva suhteessa Venäjään ja jotka ovat sen perusteella päättäneet tehdä yhteistyötä USA:n kanssa turvallisuutensa takaamiseksi. Lyhyesti sanottuna Yhdysvallat tarvitsee Eurooppa-strategian, jossa huomio ja resurssit kohdistetaan Venäjän torjumiseen eniten panostaviin maihin, hän painottaa.
Entistä vahvempi Puola
Kun Euroopan puolustusta kehitetään vastaamaan uusiin uhkiin, paljon riippuu Michtan mukaan siitä, mikä on kunkin jäsenmaan todellinen valmius varustautua ja hankkia Naton suunnitelmien edellyttämät sotilaalliset voimavarat.
– Naton itäisellä sivustalla sijaitsevat maat ovat johtaneet näitä ponnisteluja maksaen ”kohtuullisen osuutensa” ja vielä enemmän. Näihin kuuluvat ennen kaikkea Puola ja Baltian maat, mutta myös Suomi, Romania ja pian myös Ruotsi. Myös Norja on vahvistanut puolustustaan, hän sanoo.
– Vaikka länsieurooppalaiset liittolaiset ovat olleet hitaampia suorituskykyjensä jälleenrakentamisessa, Natossa vallitsee uusi päämäärätietoisuus ja yleinen yhteisymmärrys siitä, että liittokunnan on palattava kollektiivisen pelotteen ja puolustuksen juurille, hän toteaa.
– Kun Suomi ja Ruotsi ovat Natossa ja Puola on sitoutunut rakentamaan 300 000 sotilaan armeijan, jolla on Euroopan suurimmat panssarivoimat, Yhdysvalloilla on liittolaisia, jotka sekä kykenevät että haluavat varmistaa, että pelote Venäjää vastaan pitää. Tavoitteena olisi pidettävä Ukrainan liittymistä Natoon, jolloin maan rauhanajan joukot – jopa 350 000 sotilasta – olisivat tulevaisuudessa mukana.
USA:n joukkoja Suomeen
Michta kehottaa Yhdysvaltoja asettamaan uuden Eurooppa-strategiansa ytimeen Pohjoismaat, Baltian maat sekä Mustanmeren rantavaltiot, joista on hänen mukaansa nopeasti tulossa Naton uusi painopiste.
– Niillä on yhteiset uhka-arviot, päättäväisyys investoida asevoimiinsa ja halu etsiä luovia ratkaisuja niiden tehokkuuden lisäämiseksi, hän sanoo.
– Osana uutta strategiaansa Yhdysvaltojen olisi siirrettävä osa joukoistaan Saksasta itäiselle sivustalle Suomeen, Puolaan ja mahdollisesti Romaniaan, ja samalla pyydettävä niitä sijoittamaan omia joukkojaan Baltian maihin, hän toteaa.
Hän muistuttaa Naton itäisen sivustan noudattelevan nyt Suomen, Baltian maiden, Puolan ja Romanian rajoja. Nämä ovat nyky-Euroopan rajavaltioita, aivan kuten Saksan liittotasavalta oli kylmän sodan aikana. Nykyisin Saksa on pikemminkin Naton operaatioiden logistiikka- ja koulutuskeskus.
– Venäjän Euroopalle aiheuttama uhka tuntuu voimakkaimmin itäisellä sivustalla. Aivan kuten 1950-luvulla geostrateginen logiikka edellytti, että Yhdysvallat asetti Länsi-Saksan etusijalle, nykyään Washingtonin olisi asetettava saman välttämättömyyden vuoksi etusijalle Puola, Suomi ja muut Pohjoismaat sekä Baltia ja Romania, hän korostaa.