Ukrainalaissotilailla ei ole riittävästi suojavarusteita Venäjän kemiallisten aseiden käyttöön etulinjassa, kertoo Kyiv Independent.
Itä-Ukrainassa Venäjän taktiikka on seuraava: Droonista tiputetaan linnoitteisiin kaasukranaatti, joka heikentää ukrainalaisten taisteluhenkeä ja pahimmassa tapauksessa pakottaa heidät hylkäämään asemansa. Tämän jälkeen asema voidaan vallata.
Ennen tammikuuta 2024 Venäjä oli käyttänyt kemiallisia aseita Ukrainassa noin 600 kertaa. Kuluvan vuoden aikana luku on noussut 4 000:een.
Yksi Venäjän kaasuiskun kokeneista on 214. erillisen erikoispataljoonan alikersantti Ihor, jonka mukaan iskun aikana on mahdotonta hengittää keuhkoissa tuntuvan palavan kivun vuoksi. Drooni lenteli juoksuhaudan ympärillä lähes vartin ajan, ennen kuin Igor ja muut joukkueen jäsenet pääsivät pakenemaan.
– Ylimääräiset viisi minuuttia (kaasun saastuttamassa juoksuhaudassa) ja keuhkoni olisivat romahtaneet, Ihor sanoo.
Kaasuisku vahingoitti Ihoria pysyvästi. Hän ei enää pysty hölkkäämään kymmentä metriä enempää ilman, että hän hengästyy.
Venäjän toiminta on kansainvälisen oikeuden vastaista. Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:n mukaan kyynelkaasun käyttö lasketaan kemialliseksi sodankäynniksi, jos sillä isketään vastapuolen sotilaisiin.
Heinäkuussa mennessä kaksi ukrainalaissotilasta on tiettävästi kuollut kaasuiskuissa. Sen sijaan jopa 2 000 on joutunut iskujen vuoksi sairaalahoitoon.
Ison-Britannian ABC-aserykmenttiä (ydinaseet, biologiset aseet, kemikaaliset aseet) aiemmin komentaneen Hamish de Bretton-Gordonin mukaan kemialliset aseet mahdollistavat Venäjälle ukrainalaisasemien valtaamisen ilman, että ne tuhoutuvat.
– Luonnollinen reaktio siinä tilanteessa on painua h**vettiin, sillä se tuntuu kuin tekisit kuolemaa, Bretton-Gordon tiivistää.
Ukrainan ABC-suojauksesta vastaava eversti Artem Vlasiuk kertoo Venäjän käyttävän sekä CN- että CS -kyynelkaasuja. Lisäksi Venäjä on tiettävästi käyttänyt ammoniakkia sekä klooripikriinikaasua, joka aiheuttaa rajua oksentelua.
Taistelun tuoksinassa ukrainalaissotilaiden on kuitenkin vaikeaa tunnistaa, mistä kaasua venäläiset käyttävät.
– Kaikki polttaa. Ihoa polttaa, nenää polttaa, kurkkua, keuhkoa, tiivistää 79. erillisen rynnäkköprikaatin sotilas Vladyslav Piholenko.
Monilla ukrainalaissotilailla ei myöskään ole esimerkiksi moderneja kaasumaskeja. Vaikka maskeja olisikin, moni sotilas ei halua kantaa taistelussa painavaa maskia, vaan täyttää reppunsa mieluummin ylimääräisillä panoksilla, ruoalla ja juomalla.
Tällä hetkellä Ukraina tarvitsisikin 300 000 kaasumaskia.
Oman haasteensa luo kaasuiskun aiheuttama paniikki. Sotilaat saattavat hieroa silmiään, paeta tai pahimmassa tapauksessa levittää paniikkia myös viereisiin yksiköihin.
Bretton-Gordonin mukaan avain on etukäteen varautuminen.
– Kyse on tiedosta. Jos tiedät mitä tehdä, päädyt pienemmällä todennäköisyydellä uhriksi, hän sanoo.
– Varusteiden puute, maskien puute, koulutuksen puute, nämä luovat paniikkia, jota venäläiset juuri haluavat.
Kaasun käyttö oli ensimmäisessä maailmansodassa niin toimivaa, koska vastapuolella ei ollut kaasumaskeja. Kun vastapuolet saivat maskit, muuttuivat kaasuhyökkäysten tulokset laihoiksi.
Jos Ukraina onnistuu saamaan lisää maskeja ja sotilaat koulutetaan niiden käyttöön, menettänee Venäjä sen myötä yhden valttikorttinsa.
