Äskeisessä Kotkaniemi-foorumissa puhuttiin Suomen matkasta Natoon. Presidentinvaaligallupien kärkinimi, vihreiden Pekka Haavisto ei maininnut puheenvuorossaan oman kantansa muuttumisesta koskien Nato-jäsenyyttä.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2014 ja 2022 on noussut puheenaiheeksi se, ketkä näkivät oikein itänaapurin uhan meitä kohtaan. Entä ketkä päättäjät eivät olleet ymmärtäneet – vaikka he voivat olla Suomen parhaiten informoituja henkilöitä – Venäjän historiallista luonnetta, vaan ajoivat laajaa yhteistyötä?
Pekka Haavisto oli ulkoministeri hyökkäyssodan alkaessa helmikuussa 2022. Hän sai paljon julkisuutta myös keväällä 2023 jättäessään Suomen liittymiskirjan Natoon. Haavisto onkin kommentoinut usein Nato-jäsenyyteen liittyviä asioita, mutta samalla on sivuutettu, että aiemmin hän on vastustanut Natoon liittymistä koko uransa ajan.
Presidentinvaaleissa 2018 Pekka Haavisto perusteli Nato-vastaisuuttaan sillä, että jäsenyys ”laukaisisi varustelukierteen Suomen rajalla”.
Pekka Haavisto vastusti Natoa vielä vuoden 2022 alussa, kun useat muut vihreät päättäjät Suomessa alkoivat Venäjän vaatimusten vuoksi jo kääntyä Naton kannalle. Haaviston mieli kääntyi Nato-jäsenyydelle vasta myöhään keväällä 2022 Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Vladimir Putin oli jo joulukuun alussa 2021 ilmoittanut Suomen Nato-optiota loukaten, että Venäjä vaatii etupiirejä eikä hyväksy Naton laajenemista itään.
Naton vastustamisen lisäksi Haavisto on läpi uransa ajanut aseriisuntaa, aiemmin myös niin, että Suomen olisi hänen mukaansa tullut aloittaa se puolustusvoimien kymmenen prosentin vuosittaisilla leikkauksilla.
”Pitäisi nähdä Venäjän
mahdollisuudet”
Pekka Haaviston tausta on 1970- ja 1980-luvun vaihtoehtoliikkeissä. Tultuaan valituksi eduskuntaan 1987 Haavisto käytti useita puheenvuoroja, joissa hän puhui naapuriyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä Neuvostoliiton sortuessa. Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy hänen tuon aikaisia kannanottojaan.
Eduskunnan puhuessa 16. tammikuuta 1992 selonteosta EY-jäsenyyden vaikutuksista Pekka Haavisto sanoi olevansa ”vähän epäileväinen” turvallisuusargumenteista, ”kun ne nähdään hyvin myönteisinä argumentteina sille, että Suomen tulisi hakea EY-jäsenyyttä”.
– Vierastan sen tyyppistä ajattelua, joka lähtee esimerkiksi pelosta sitä kohtaan, että Venäjällä tapahtuu jotain sellaista hyvin traagista, jota varten meidän pitäisi hakea nyt apua tai turvaa lännestä, Pekka Haavisto sanoi tammikuussa 1992.
– Jotenkin itse ajattelen, että paljon sen traagisempaa, mitä Stalinin Venäjä oli, ei varmasti siinä ilmansuunnassa voi tapahtua. Kun siitäkin on selvitty, niin en oikein ymmärrä tässä mielessä tätä länsihakuisuutta.
Maaliskuun 13. päivänä 1992 täysistunnossa käsiteltiin Suomen ja Venäjän sopimuksia.
– On myös paikallaan kysyä, onko todellista tarvetta nyt esiteltäviin sopimuksiin vai riittäisikö yksinkertaisesti, että Venäjän-suhteemme perustuisi samanlaiseen hyvään yhteistyöhön kuin vaikkapa Ruotsi- tai Saksa-suhteemme ilman erillisiä sopimuksia. Vastauksena tähän on esitetty vain, että Neuvostoliitolla ja nyt Venäjällä on ollut tapana järjestää suhteensa tämän kaltaisin sopimuksin myös muihin länsimaihin, mm. Ranskaan, Saksaan ja Espanjaan. Hyväksyttäneen se perusteeksi, kansanedustaja Pekka Haavisto sanoi.
– Arvoisa puhemies! Nyt solmittavien sopimusten valossa olemme tekemisissä uuden, eurooppalaisen ja demokraattisen Venäjän kanssa. Kehittyköön Suomen ja Venäjän yhteistyö niin, että tämäkin yhteistyö tukee juuri näitä elementtejä.
Selonteko pitkän aikavälin tulevaisuudesta -asiakirjaa eduskunnassa käsiteltiin 27.-28. lokakuuta 1993. Pekka Haavisto puhui kahteen otteeseen suhteiden luomisesta Venäjän ”nousevaan uuteen sukupolveen”.
– …raamiin mielestäni hyvin kuuluisi se, että Suomi profiloituisi myös lännen avun koordinaattorimaana suhteessa Venäjään ja varsinkin lähialueisiin. Tähän mielestäni liittyy elementti, josta pitäisi Suomessa puhua enemmän. Nimittäin Venäjä-kuvamme alkaa vääristyä tai on vääristynyt julkisessa keskustelussa niin, että me puhumme mafiosoista ja prostituoiduista kovaa vauhtia, mutta me emme näe, mitä muuta on tapahtumassa, Pekka Haavisto sanoi.
– Me emme näe siellä uutta sukupolvea, joka on tulossa talouteen ja kulttuuriin, emmekä rakenna systemaattisesti yhteistyötä tämän sukupolven kanssa sillä tavalla, että täällä esimerkiksi kielen opiskelu olisi kunnossa taikka uusien suhteiden luominen muulla tavalla kunnossa. Tässä mielestäni Suomi menettää yhden sellaisen aseman ja mahdollisuuden, joka meillä olisi tavallaan gateway-maana lännen ja idän välissä tai muuttuvan Venäjän naapurina, ja tästä mielestäni hallitus kantaa tietyn vastuun.
Vihreän kansanedustajan mielestä ”kansalaisten silmät pitäisi Suomessa avata näkemään Venäjän uhkien lisäksi ne mahdollisuudet, mitkä nykyinen murrosprosessi siellä sisältää”.
– Nyky-Venäjällä ei ole vain prostituoituja ja mafiosoja, kuten saattaisi suomalaisia tiedotusvälineitä seuraamalla luulla, vaan myös uusi sukupolvi niin tieteessä, taiteessa, liike-elämässä kuin politiikassakin. Suhteiden luominen tähän nyt nousevaan uuteen sukupolveen on Suomen ja suomalaisten kannalta avainkysymys, Haavisto totesi lokakuussa 1993 täysistunnossa.
– Hallituksen idänpolitiikka ei saa olla vain varautumista pahan päivän varalle tai pahimman vaihtoehdon varalle. Sen pitää olla aktiivista uusien yhteyksien tukemista ja uusien mahdollisuuksien luomista. Tässä voidaan tehdä paljon paitsi virallisella tasolla myös suoraan kansalaisyhteiskunnan tasolla ja kansalaisten välillä, hän vetosi.
LUE MYÖS:
Tuntematon Pekka Haavisto – näin hän halusi leikata Suomen asevoimilta (VU 26.6.2023)
Pekka Haaviston vanha kysymys pasifistina: ”Onko mitään todellista, jota aseilla voi puolustaa?” (VU 28.6.2023)
19-vuotias Pekka Haavisto kehui itsesensuuria 1977: Emme räpelly valittelemaan Neuvostoliiton ihmisoikeuksia (VU 29.7.2023)
