Venäjän harjoittama GNSS-signaalin häirintä Kaliningradista on jatkunut lähes tauotta jo yli kuukauden. Joulun jälkeen se heijastui Suomessakin lähes Jyväskylään saakka, ja ilmailuviranomainen sai siitä useita ilmoituksia. Eteläisellä Itämerellä häirintä on jatkuvaa, ja Ruotsin sotilastiedustelu Mustin johtaja kutsui sitä hybriditoiminnaksi, jota on aiemminkin tapahtunut Venäjän sotaharjoitusten yhteydessä.
Harjoituksista Venäjä on kertonut asevoimiensa verkkosivuilla, ja niissä tiedetäänkin käytetyn erilaista elektronisen sodankäynnin kalustoa. Mutta vaikka Venäjän läntinen sotilaspiiri ja Kaliningradissa sijaitseva Itämeren laivasto sekä harjoittelevat aktiivisesti että tiedottavat kaikenlaisesta toiminnasta, ei jokainen häiriö ja niiden jatkuvuus selity vaihtelevilla harjoituksilla.
– Kyllä tämä alkaa olla ongelma. Venäläiset vain voimaantuvat siitä, kun heidän tekemisiinsä ei vastata, sanoo kansanedustaja Pekka Toveri (kok).
Kenraalimajuri evp Toveri toimi pääesikunnan tiedustelupäällikkönä 2019-2020.
GNSS-signaali ohjaa satelliittien avulla tapahtuvaa paikannusta. Jos siinä on häiriötä, häiriintyy GPS-paikannus jota käyttävät paitsi meidän kaikkien älypuhelimet, myös lento- ja meriliikenne. Lentokoneilla ja laivoilla on myös varajärjestelmiä, joten aivan hädässä ne eivät ole.
Pekka Toveri muistuttaa, ettei paikannuksen häiriintyminen kuitenkaan riskitöntä ole. Eikä toivottavaa.
– Jotain tarvitsisi tehdä. Sotaa ei voiteta sillä, että vain otetaan iskuja vastaan.
Samoilla linjoilla on yhdysvaltalaisen ajatushautomo Atlantic Councilin jäsen, Ruotsissa asuva Elisabeth Braw, joka haastatteli Ruotsin sotilastiedustelun entistä päällikköä Gunnar Karlssonia Politico-lehdessä. Karlssonin mukaan Venäjä testaa Euroopan reaktioita.
Avoimesti saatavilla olevaa lentotieto- ja satelliittidataa seuraavat tutkijat ovat paikantaneet GPS-häiriöiden lähteen monesti Kaliningradiin. Häirintä käynnistyy melko säännöllisesti iltayöstä ja jatkuu varhaiseen aamuun. Viime viikolla häiriöitä oli erityisesti Puolassa, keskiviikkona Virossa. Aiemmin tammikuussa ne ovat heijastuneet Kööpenhaminan lentokentälle Tanskassa ja toistuvasti eteläiseen Ruotsiin.
Asia on mitä suurimmissa määrin kansainvälinen. Suomessa ja lännessä ollaan muutenkin liian kilttejä vastustajan attribuutiossa, eli pahantekijän nimeämisessä, sanoo Pekka Toveri.
– Tällaisessa tilanteessa tömäkkä toimi olisi tuhota käytössä olevat häirintälaitteet. Mutta ei meillä tietenkään sellaiseen ryhdytä, sehän olisi jo sotatoimi, Toveri sanoo.
Toveri muistelee tapausta 1980-luvulta. Neuvostoliiton tiedettiin hankkivan luvatta länsiteknologiaa, joten Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA syötti kuormaan tärveltyjä venttiileitä, joista myöhemmin seurasi maakaasuputken räjähtäminen Siperiassa.
– Yhdysvallat on avainasemassa. Nytkin on keskusteltu mikrosirujen sabotoinnista mutta heidän päätöksentekokoneistonsa on vaalien takia nyt kykenemätön koviin ratkaisuihin.
Suomessa attribuutiota ja vastatoimia on perinteisesti sanellut historiallinen painolasti. Edes Puolustusvoimien harjoituksissa naapuria ei avoimesti kutsuttu Neuvostoliitoksi tai Venäjäksi ennen 2010-lukua. Virallisesti vastustajan nimeämisestä kerrottiin vasta kesällä 2022. Kun Suomeen kohdistuu haitallinen tai vihamielinen toimi, on attribuutio poliittinen päätös.
Viime aikoina asiassa on edistytty. Esimerkiksi Suomen itärajalle loppusyksystä alkaen kuljetettujen turvapaikanhakijoiden suhteen hallituksessa on nähty uutta avoimuutta. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on kutsunut toimintaa Venäjän hybridihyökkäykseksi.
– Kynnys puhua Venäjän toimista on laskenut, tunnistaa Pekka Toveri. Se on hänestä hyvä asia.
– Suomessa tilanne on sinänsä hyvä. Luottamus viranomaisiin ja maanpuolustustahto ovat korkealla. Mutta kaiken laittaminen salaiseen muistioon ei ole enää vaihtoehto. Ihmiset ymmärtävät toiminnan perusteluja paremmin, kun niistä kerrotaan avoimemmin.