Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa toteutettu tutkimus osoitti, että parempaa lihasvoimaa tukeva geeniperimä ennustaa pienempää riskiä sairastua tyypillisimpiin kansansairauksiin ja pidempää elinikää.
Tutkimusaineistona oli yli 340 000 suomalaisen genomi- ja terveystiedot.
Lihasvoima ja etenkin käden puristusvoima voivat kuvata henkilön voimavaroja suojautua ikääntymisen myötä yleistyviltä sairauksilta ja toiminnanvajauksilta sekä kykyä selviytyä niistä.
Lihasvoiman heikkeneminen ikääntyessä on yksilöllistä. Elintapojen lisäksi heikkenemisen nopeuteen vaikuttaa myös perimä.
Tutkimuksessa selvisi, että henkilöillä, joilla on perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan, on jonkin verran alhaisempi vaara sairastua tyypillisimpiin kansansairauksiin sekä pienempi riski kuolla ennenaikaisesti. Parempi perinnöllinen lihasvoima ei kuitenkaan ennakoinut parempaa selviytymistä akuuteista sairauksista.
– Vaikuttaa siltä, että parempaa lihasvoimaa tukeva perimä kuvastaa enemmän yksilön sisäistä kykyä ja kestävyyttä vastustaa patologisia muutoksia ikääntyessä kuin kykyä palautua tai toipua ennalleen vakavien terveyttä uhkaavien tapahtumien jälkeen, pohtii väitöskirjatutkija Päivi Herranen liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin ainutlaatuista väestöaineistoa
Lihasvoimaan vaikuttavat monet tekijät, joita elintapojemme ja elinympäristömme lisäksi selittävät lukuisat eri geenimuunnokset, joilla yksittäin on hyvin pieni vaikutus lihasvoimaan. Tässä tutkimuksessa lihasvoiman perinnöllinen alttius määriteltiin muodostamalla lihasvoiman polygeeninen summa, joka kokoaa jopa satojen tuhansien geenimuunnosten yhteisvaikutuksen.
Polygeenisen summan avulla voidaan vertailla osallistujia, joilla on poikkeuksellisen korkea tai matala perinnöllinen alttius parempaan lihasvoimaan ja tutkia sen yhteyksiä muun muassa sairauksiin.
– Pääsimme hyödyntämään tässä tutkimuksessa yli 340 000 suomalaisen miehen ja naisen genomi- ja terveystietoja. Tietääksemme tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa lihasvoimaa tukevan perimän yhteyttä erilaisiin sairauksiin on tutkittu tässä mittakaavassa, Herranen kertoo.
Lisätutkimusta elintapojen vaikutuksista tarvitaan vielä
Tietoa lihasvoimaa tukevasta perimästä voidaan jatkossa hyödyntää perinteisen riskiarvioinnin rinnalla tunnistettaessa henkilöitä, joilla on erityisen korkea riski tyypillisimpiin kansansairauksiin ja terveysongelmiin. Lisätutkimusta aiheesta tarvitaan kuitenkin vielä.
– Näiden tulosten perusteella emme osaa sanoa, kuinka elämäntavat, kuten fyysinen aktiivisuus, muokkaavat ihmisen luontaista kykyä vastustaa sairauksia ja eroavatko elintapojen terveysvaikutukset eri henkilöillä perimän vuoksi, Herranen toteaa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin kansainvälisesti ainutlaatuista FinnGen-aineistoa, joka on koottu suomalaisten biopankkien yhteistyönä. Aineisto koostui 342 443 suomalaisesta, jotka ovat antaneet biopankkisuostumuksen ja -näytteen. Tutkittavat olivat iältään 40–108-vuotiaita ja heistä 53 prosenttia oli naisia.
Tutkimukseen valitut sairausdiagnoosit perustuivat yleisimpiin kuolinsyihin sekä merkittävimpiin kansansairauksiin Suomessa. Valittuihin sairausdiagnooseihin kuuluivat yleisimmät kardiometaboliset- ja keuhkosairaudet, tuki- ja liikuntaelinten ja sidekudosten sairaudet, kaatumiset ja murtumat, mielenterveys- ja kognitiiviset häiriöt, syövät sekä kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin.
Tutkimus on toinen osajulkaisu Päivi Herrasen väitöskirjatutkimuksesta, jossa selvitetään, miten perimä ja ympäristötekijät erikseen ja yhdessä vaikuttavan biologiseen ikääntymiseen ja erityisesti lihasvoiman ja toimintakyvyn heikkenemiseen ikääntyessä. Tutkimus on osa GenActive-projektia.
