FT Marko Halonen ja KM Mari Ahmajärvi työskentelivät opettajina Qatarin Dohassa vuosina 2019-2020 ja tästä syntyi ajatus tehdä teos Persianlahden pikkujättiläisistä eli Bahrainista, Kuwaitista, Omanista, Qatarista ja Yhdistyneistä arabiemiraateista. Nämä valtiot ovat kaikki itsenäistyneet vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Persianlahden pienet valtakeskittymät alkoivat muotoutua 1700-luvun alkupuolella, monet arabiheimot ja -klaanit vaelsivat Arabian niemimaalta Persianlahden rannikolle paetakseen kuivuuden heikentämiä elinoloja.
Öljyn löytyminen loi tietyllä tapaa paradoksaalisen tilanteen kaikkiin Persianlahden pikkuvaltioihin, koska öljyn ansiosta ne sekä muuttuivat että jämähtivät paikoilleen.
Taloudellisessa mielessä muutos oli suunnaton. Aavikkoisten rantojen köyhät kyläpahaset muuttuivat moderneiksi kaupungeiksi pilvenpiirtäjineen. Toisaalta rikkaudet mahdollistivat poliittisessa mielessä pysähtyneisyyden. Hallitsijasuvut pystyivät varojensa kautta luomaan kansalaisilleen nollaverotuksen ja kansalaispalkan. Tästä syystä valtaapitävät pystyvät edelleen estämään demokratiapyrkimykset.
Halosen ja Ahmajärven mukaan kaikissa Persianlahden maissa on havaittavissa hyvin selkeä säätyjako, jossa henkilön juridinen asema määräytyy perinnöllisesti. Siten säädystä toiseen on käytännössä mahdotonta siirtyä. Persianlahden maissa säätyjaon perusteena ovat etnisyys, heimo, uskonto, kieli tai asuinpaikka. Poliittiset puolueet samoin kuin ay-liike puhumattakaan lakoista ovat kaikissa näissä maissa kiellettyjä.
Persianlahden maissa huomaa selvästi, että tietyt kansalaisuudet tekevät tiettyjä töitä. Esimerkiksi Qatarissa vartijat ovat huomattavan usein afrikkalaisia, lastenvahdit kaakkoisaasialaisia ja rakennusmiehet pakistanilaisia tai iranilaisia. Länsimaalaisia on vain korkeakoulutetuissa ammateissa. Varsinaisten kansalaisten ja siirtotyöläisten asuinalueet ovat tiukasti erillään toisistaan.
Hyvä kysymys onkin etenkin rikkaimmissa Persianlahden maissa, mitä mielekästä tekemistä tulevaisuuden sukupolville keksitään, kun he ovat tottuneet korkeaan elintasoon ja vähäiseen työmäärään.
Kuwait
Kuwaitin valtavat öljylöydöt tehtiin 1930-luvulla. Tässä vaiheessa Kuwait joutui vielä sopimaan öljytuloista Britannian kautta, mutta rahojen myötä al-Sabah-suvun johtoasema tuli yhä selvemmäksi. Vuoteen 1957 mennessä Kuwaitista oli tullut maailman toiseksi suurin öljynviejä Venezuelan jälkeen. Kuwait itsenäistyi vuonna 1961.
Turvallisuuspoliittisena ongelmana oli pitkään ollut pohjoinen naapuri Irak, joka oli ollut katkera Kuwaitille erityisesti Britannian määrittelemän rajalinjan takia, joka antoi Irakille vain hyvin kapean ja soisen kaistaleen Persianlahden rannikosta.
Kansainvälisen politiikan muutokset vaikuttivat myös Kuwaitin asemaan. USA:n reaktio Iranin islamilaiseen vallankumoukseen heijastui siten, että Yhdysvallat puolustaisi aktiivisesti ja suoraan sen omia intressejä Persianlahden alueella.
Irakin diktaattori Saddam Husseinin uhkailuja Kuwaitin suuntaan ei otettu vakavasti. Elokuun toisena päivänä 1990 yli sadantuhannen miehen armeija vyöryi Kuwaitiin, jonka vaatimaton noin 16 000 miehen armeija kukistettiin parissa päivässä.
Yhdysvallat sai nopeasti koottua Irakin-vastaisen liittouman, johon lopulta liittyi tavalla tai toisella 34 valtiota. Kuwaitin takaisinvaltaus oli liittoumalle hyvin helppo operaatio. Joukkojen etenemisen suurin hidaste oli irakilaisjoukkojen massa-antautuminen, joka ruuhkautti tiet.
Sodan jälkeen Yhdysvallat painosti emiiriä jakamaan valtaansa. Maassa järjestettiinkin vaalit, joiden tuloksena valta jakautui kohtalaisen tasan islamistien, rojalistien ja liberaalien kesken. Sodan jälkeen Kuwait on jatkanut kasvuaan ja osoittanut olevansa ainoa Persianlahden maa, jossa demokratialla on edes jonkinlaiset toimintamahdollisuudet.
Qatar
Sheikki Khalifa al-Thani julisti vuonna 1971 jalkapallon MM-kisat saaneen Qatarin itsenäiseksi valtioksi ja vuoden 1916 protektoraatti sopimuksen Britannian kanssa päättyneeksi.
Khalifa al-Thanin kaudella Qatar alkoi rikastua toden teolla, tietenkin pääosin öljyn avulla. Myöhemmin maakaasu nousi vientituotteena öljyn rinnalle ja sen ohi. 2010-luvulla Qatarilla on Venäjän ja Iranin jälkeen kolmanneksi suurimmat kaasuvarannot ja sen alueella arvellaan olevan peräti 13 prosenttia koko maailman maakaasusta.
Qatar ei kuitenkaan ole ripustautunut täysin fossiilisten raaka-aineiden varaan, vaan valtio on jo pitkään panostanut sijoitustoimintaan ulkomaille. Kuuluisia hankintoja ovat esimerkiksi viidenneksen osuus Lontoon pörssin omistavasta London Stock Exchange -yrityksestä vuonna 2007 ja seitsemän prosentin osuus Volkswagen-konsernista vuonna 2009.
Sinänsä qatarilaisia on hyvin vähän, he muodostavat nykyään vain reilun kymmenen prosentin vähemmistön omassa maassaan.
Marko Halonen & Mari Ahmajärvi: Persianlahden pikkujättiläiset – Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiraatit. 317 sivua. Gaudeamus Oy.
JARKKO KEMPPI
