Professori emeritus Kaarlo Tuori on ilmoittanut mielipiteenään, että Suomen oikeusvaltio on vaarassa. Perustuslakivaliokunta (PeV) on politisoitunut ja olemme suistumassa Puolan ja Unkarin tielle. Hänen mielestään kuolinkellot soivat perustuslakivaliokunnalle. Onkin pohdittava perustuslakituomioistuimen perustamista.
Oikeusvaltion murtamisen ensimmäinen vaihe on epäluottamuksen luominen ja hyökkäys oikeusvaltion instituutioita kuten perustuslakivaliokuntaa kohtaan. Seuraava vaihe on tuomioistuinten jäsenten vaihtaminen, tuomioistuinten tehtävien rajaaminen tai vanhan perinteisen tuomioistuimen korvaaminen uudella ja uusilla jäsenillä.
Haastattelullaan (HS 29.6.2024) Tuori onnistuu profiloitumaan suomalaisen oikeusvaltion horjuttajaksi numero 1.
Tuori on oikeassa, että keskustelu PeV:n ympärillä, ei kuitenkaan PeV:ssa, on politisoitunut. Tähän on syynsä. Arvostettujen asiantuntijoiden Mikael Hidén, Ilkka Saraviita ja Antero Jyränki aikana nämä eivät antaneet ehdottomia julkisia lausuntoja, vaan arvioivat esityksiin liittyviä haasteita. He myös pyrkivät löytämään keinoja, joilla hyväksyttyihin tavoitteisiin voitaisiin päästä.
2000-luvulla alkoi niin sanottujen julkkisproffien aika. He jo ennen hallituksen esityksen luonnoksen syntymistä kertoivat luottotoimittajalleen Helsingin Sanomissa, että hallituksen esitys on mahdoton toteuttaa, koska se on vastoin kaikkia perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Näistä professoreista voidaan mainita Kaarlo Tuori ja Martin Scheinin. Kun PeV kuitenkin lopulta hyväksyi muiden lausuntojen perusteella annetun esityksen sellaisenaan tai muutoksin, tehokas selityskeino oli syyttää PeV:a asian politisoimisesta.
Vain kahdella puolueella on PeV:ssa pitempi politisoimisen perinne: vasemmistoliitto ja vihreät. He ottavat toisinaan kantaa asiaan, ei sen perustuslaillisuuteen. Näin oli myös rajalaissa. Huomattava on, että PeV:n kaikki lukuisat juristijäsenet hyväksyivät valiokunnan lausunnon.
Perustuslakituomioistuin ei sinänsä ole huono ajatus.
Nykyisin PeV joutuu ennakoimaan erilaisia tulevia lain soveltamistilanteita. Riskien välttäminen johtaa liiankin tiukkaan perustuslakitulkintaan. Kun säädettyjen lakien perustuslainmukaisuuden jälkikäteiskontrolli olisi tehokas, PeV voisi merkittävästi vähentää käsittelyynsä ottamien asioiden määrää ja lieventää tulkintojaan. Jos PeV ei ole ollut riittävän tiukka, tuomioistuin korjaa.
PeV voisi myös ensisijaisesti keskittyä suuriin uudistuksiin kuten sote ja aluehallinto. Ennakkokontrollia tarvitaan juuri siksi, että muutama vuosi uuden järjestelmän käyttöönoton jälkeen perustuslakituomioistuin ei toteaisi, että järjestelmä on perustuslain vastainen ja se pitää purkaa.
PeV:ssa lausuntojen kirjoittaminen on yksimielisyystavoitteen vuoksi kompromissien hakemista. Perustuslakituomioistuin kykenisi syvemmin perustelemaan kantansa ja kompromissien vaatimat hyväntahtoiset hyvitykset jäisivät pois.
Myös perustuslakitulkintojen riippuvuus perustuslakiasiantuntijoista vähenisi. Perustuslakituomioistuin ei tarvitsisi maksettua ulkopuolista neuvontaa.
Vaikeampi kysymys on, pitäisikö perustuslain jälkikäteiskontrolli keskittää vain perustuslakituomioistuimelle vai olisiko myös tavallisilla tuomioistuimilla oikeus syrjäyttää lain säännös perustuslakiin vetoamalla. Selkeintä oikeusvaltiossa olisi, että tietyt asiat, tässä perustuslakitulkinnat, keskitettäisiin vain sille omistautuvalle tuomioistuimelle.
Perustuslakituomioistuimella pitää olla oikeus päättää, mitkä jutut se ottaa käsiteltäväkseen. Näin tuomioistuimen jäsenet voisivat olla osapäiväisiä. Perustuslakituomareiden pitäisi olla arvostettuja, kokeneita ja perusoikeuskysymyksiin perehtyneitä. Heidän pitäisi olla siinä määrin senioreita, että ongelmallisia sidonnaisuuksia ei synny. Perusteiden pitäisi käsittää juristin tutkinto, merkittävää yhteiskunnallista kokemusta ja kokemusta perusoikeuskysymysten ratkaisuista kuten perustuslakivaliokunnasta.
Näin seuraavat henkilöt olisivat erinomaisia tuomioistuimen jäseniä:
Sauli Niinistö, tuomioistuimen presidentti, entinen tasavallan Presidentti ja perustuslakivaliokunnan pj
Pauliine Koskelo, varapresidentti, entinen KKO:n presidentti, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen jäsen
Pekka Hallberg, jäsen, entinen KHO:n presidentti ja ihmisoikeuspolitiikan viejä
Jacob Söderman, jäsen, entinen oikeusministeri, Euroopan oikeusasiamies, perustuslakivaliokunnan vpj
Hannele Pokka, jäsen, entinen oikeusministeri ja perustuslakivaliokunnan jäsen
Jos perustuslakiasiantuntijoista halutaan jokin henkilö jäseneksi, pitäisi katsoa, kenen antamilla lausunnoilla on ollut eniten vaikutusta PeV:n kantaan. Tällöin jäsen olisi Mikael Hidén, jonka lausuntoja PeV pääsääntöisesti noudattaa.
Lisäksi historiallisella muistilla on suuri merkitys. Kun Ben Zyskowicz joskus aikanaan Suomen historian pitkäaikaisimpana kansanedustajana jää eläkkeelle, olisi hänellä kokemusta PeV:n toiminnasta useilta vuosikymmeniltä (puheenjohtajana jo 1980-luvulla). Hänen kokemustaan ja argumentaatiotaan ei voi jättää käyttämättä.
Aiemmin en ole kannattanut perustuslakituomioistuinta, mutta täytyy myöntää, että huolellisesti rakennettuna, siitä olisi etua oikeusvaltioon kohdistuvien horjutuspyrkimysten torjumiseksi.
Kirjoittaja toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 2003-2011.
