Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon mukaan puolueella on SDP:n kanssa ”selkeä ja suuri näkemysero talous- ja työllisyyspolitiikassa, suhtautumisessa velkaan, veroihin ja julkisen sektorin kokoon”.
– Se oli suuri Antti Rinteen kanssa neuvoteltaessa ja se on vain suurentunut tämän hallituskauden aikana, Orpo painottaa Nykypäivä-lehdessä julkaistussa haastattelussa.
Julkisuudessa on viime aikoina spekuloitu myös puolueiden presidenttiehdokkailla. Orpo sanoo haastattelussa, että kokoomuksen presidenttiehdokkaan nimi on selvillä viimeistään alkusyksystä 2023.
Alla Petteri Orpon Nykypäivässä 3.6 julkaistu haastattelu kokonaisuudessaan:
Lause oli keskellä linjapuhetta. ”Hyvät ystävät, kokoomus kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä”, puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi Turun puoluekokouksessa Logomo-salissa 2018.
Se ei ollut uutinen, mutta tätä seurasivat puoli minuuttia kestävät, intensiiviset aplodit. Jälkikäteen on esitetty erilaisia näkemyksiä ”kovakouraisten” kokoomusnuorten roolista taputusepisodissa.
Niin tai näin, hetki toi esiin Nato-jäsenyyden merkityksen puolueen kannattajille.
Puheenjohtaja Orpo muistaa tilanteen:
– Vieläkin kylmät väreet menevät.
Kokoomus on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä vuodesta 2006 lähtien. Vuonna 2016 puolue tarkensi kantaansa niin, että Suomen kannattaa liittyä Natoon ”lähivuosina”.
Tämä ei herättänyt sen enempää muissa puolueissa kuin kansan parissakaan vastakaikua, kunnes 24. helmikuuta 2022 kaikki muuttui. Venäjän hyökkäys Ukrainaan sysäsi liikkeelle asennemuutosten vyöryn, jollaista ei ole nähty Suomen turvallisuuspolitiikassa koskaan.
Kevätaurinko paistaa sisään kokoomuksen uuteen puoluetoimistoon, joka sijaitsee historiallisessa Ostrobotnian talossa Helsingin Etu-Töölössä. Kun Petteri Orpo istuu pöydän toisella puolen Nykypäivän haastattelussa, Suomi ei ole jättänyt vielä Nato-hakemusta, mutta käytännössä sen jättäminen on vain ajan kysymys.
Jäsenyyden takana on nyt vahva tuki – niin poliitikkojen kuin kansankin parissa. Ilmassa on historian havinaa. Suomi on ottamassa sen viimeisenkin askeleen lännettymisen tiellä.
– Tuntuu todella hyvältä. Ja tämä on Suomelle oikea ratkaisu.
”Nato-haukkoja” ja ”Nato-intoilijoita”
Orpo ottaa vauhtia historiasta kuvatessaan Suomen pitkää ja osin mutkikasta lännettymisen tietä. Autonomian vahvistaminen Venäjän vallan alla 1800-luvulla. Suomen itsenäistyminen 1917. Itsenäisyyden puolustaminen talvi- ja jatkosodissa. Kylmä sota ja suomettuneisuuden vuodet.
Sitten 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoaminen. Suomen EU-jäsenyys. Loogisena jatkumona olisi ollut myös Nato-jäsenyys, mutta siihen ei ollut Suomessa vielä valmiutta.
Kokoomus ei ole ollut tällä tiellä jarrumiehenä – päinvastoin. Orpo torjuu myös viime aikoina muista puolueista heitetyt näkemykset, ettei kokoomus olisi – Nato-kirjauksestaan huolimatta – ajanut ”aktiivisesti” jäsenyyttä.
– Kokoomus on määrätietoisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä. Puolueen kädenjälki näkyy siinä, että olemme ajaneet Suomen niin syvälle Nato-kumppanuuteen, että olemme Nato-yhteensopivampi kuin moni jäsenmaa. Olemme edistäneet taustalla koko ajan Suomen länsisuhteita, Eurooppa-suhteita ja transatlanttisia suhteita.
Tosiasia on kuitenkin, ettei yksi puolue voi viedä Suomea Natoon. Orpo muistaa hyvin, miten kokoomuksen Nato-myönteisyyttä on käytetty puoluetta vastaan myös vaaleissa lyömäaseena.
Puoluetta on syytetty ”Nato-kiihkoilusta”. Yksittäisiä edustajia on leimattu ”Nato-haukoiksi”. Tai ”Nato-intoilijoiksi”.
Neuvotteluhuoneessa takavasemmalla Orposta on ex-presidentti Juho Kusti Paasikiven patsas. Miehen, joka puhui tosiasioiden tunnustamisesta viisauden alkuna. Venäjän hyökättyä Ukrainaan kävikin niin, että kansa havahtui ensin. Nato-jäsenyyden kannatus ampaisi mielipidemittauksissa nousuun, mikä pakotti poliitikotkin reagoimaan. Vuosikymmeniä vakuutellulta ulkopoliittiselta linjalta putosi pohja.
– Tämä (kansan näkemys) ei ole pelästyksestä johtuva muutos, vaan pragmaattinen muutos. Suomalaiset näkivät ja ymmärsivät, mitä Venäjä teki Ukrainassa. Nato-jäsenyyden kannatus ei tule laskemaan Suomessa. Jos Venäjä tekee lisää hirveyksiä, se vain vahvistaa suomalaisten Nato-myönteisyyttä.
Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistyössä hallituksen kanssa. Se ei pois sulje sitä, etteikö oppositiopuolueillakin olisi sananvaltaa ja mahdollisuus edistää Suomen historiallista turvallisuuspoliittista ratkaisua. Orpo viittaa huhtikuiseen Yhdysvaltain-matkaansa, jonka aikana hän tapasi republikaanipuolueen keskeiset edustajat ja turvallisuuspolitiikan neuvonantajat.
– Suomi tarvitsee Nato-jäsenyydelleen senaatin tuen, ja siksi nämä keskustelut olivat aivan olennaisia. Kokoomuksella on puolueista parhaat suhteet republikaaneihin, koska kuulumme samaan kattojärjestöön.
Orpo luonnehtii ”tuulahdukseksi menneisyydestä” vihreiden vaikuttajan Osmo Soininvaaran matkasta esittämää kritiikkiä, jonka mukaan oppositiopuolueet eivät saisi tällä tavoin neuvotella ulkopoliittisista asioista.
Orpo ottaa taas vauhtia historiasta. Hän muistuttaa, miten kokoomusta ei kylmän sodan aikoina kelpuutettu hallitukseen ”yleisistä syistä”. Ja kuinka kokoomus on pyrkinyt vielä 2000-luvullakin murtamaan tähän liittyen suomettuneisuuden ajan rippeitä:
– Kokoomuksella oli 2000-luvun puolivälissä ihan kiertuekin ”Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa”, Orpo muistuttaa.
Ihmisiä kannustettiin toreilla ja baareissa ottamaan osaa ulkopoliittiseen keskusteluun. Tätä varten kehitettiin oma lautapelikin.
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää vuosi. Jos yllättäviä kompastuskiviä ei ilmene ja ratifiointiprosessi etenee ripeästi, Suomi on silloin jo Naton jäsenmaa.
Toistaiseksi kapuloita Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden tielle on aiheuttanut Turkin vastustus, mikä ei ollut tätä haastattelua tehtäessä vielä tiedossa.
Korona syrjäytti lihansyöntiväittelyt
Takana on pian vaalikausi, jollaista kukaan ei osannut odottaa. Vaalien jälkeen muodostettiin SDP:n Antti Rinteen johdolla hallitus, joka puhui ”tulevaisuusinvestoinneista” ja matkusti ratikalla Säätytalolta keskustakirjasto Oodiin.
Velkaa otettiin reippaasti. Kokoomus oli menossa pitkästä aikaa oppositioon. Puolueen sisällä kipuiltiin. Pitkän hallitusvastuun myötä kokoomuksesta oli tullut ”valtionhoitajapuolue”, jonka oma viesti oli jäänyt sivuraiteelle.
Politiikan agendalle oli noussut vahvasti myös niin sanottu identiteettipolitiikka, jonka vastapuolet vihreät ja perussuomalaiset hyötyivät toisistaan. Väiteltiin lihansyönnistä. Maahanmuutosta.
Sitten tuli koronakriisi. Suomeen julistettiin poikkeusolot. Politiikan agenda meni kertaheitolla uusiksi. Ja sitten tänä talvena – kun koronan vihdoin oletettiin jo hellittävän, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Suomen keväästä tuli Nato-kevät.
Vauhti on ollut hengästyttävä, mutta palataan hetkeksi vaalien 2019 jälkeisiin tunnelmiin ja kokoomuksen tilaan.
– Mehän etsimme kokoomuksessa itseämme. 12 vuoden hallitusvastuun aikana olimme unohtaneet kokoomuksen oman viesti. Teimme Suomessa laajan kiertueen, jonka aikana pohdimme ja puhuimme yhdessä siitä, miksi kokoomus on olemassa.
Orpo nostaa esiin Porin puoluekokouksen 2020. Siellä hyväksyttiin poliittinen tavoiteohjelma. Matkan varrella on purettu myös vaikeita kysymyksiä liittyen identiteettipolitiikkaan. Tehty havaintoja siitä, etteivät kokoomuslaisten näkemykset olekaan niin kaukana toisistaan.
– Porissa luotiin pohja sille, että pystyimme menemään kuntavaaleihin niin yhtenäisenä.
Kokoomus voitti kuntavaalit. Se nousi ykköseksi myös aluevaaleissa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan kokoomuksen myönteinen Nato-kanta herätti suomalaisissa luottamusta, mikä on kasvattanut mielipidemittauksissa kaulaa muihin puolueisiin entisestään.
– Olen erittäin tyytyväinen kokoomuksen tilaan tällä hetkellä. Puolueen yhtenäisyyteen, selkeyteen, osaamiseen. Kokoomuslaisten kykyyn tehdä vaaleja, järjestötyötä ja ohjelmatyötä. Meillä on tehty tosi paljon työtä tämän kolmen vuoden aikana. Ja se on mahdollistanut tämän poliittisen menestyksen.
Vaalityössä vastaan tulevat helposti myös jaksamisen rajat. Tästä Orpollakin on henkilökohtaista kokemusta. Muutama päivä kuntavaalien jälkeen hän sai sydäninfarktin.
– Työtahti ennen kuntavaaleja oli ollut tosi hurja. Olin soittanut melkein 500 ehdokaspuhelua ja kiertänyt maata koronan keskellä. Olimme tehneet töitä yötä myöten, koska uskoimme kokoomuksen vaalivoittoon. Sen kaiken keskellä olisi pitänyt pitää paremmin huolta itsestä. Tähän sydänkohtaukseen se sitten purkautui.
Mitä se opetti?
– Olen oppinut entistä paremmin priorisoimaan ja delegoimaan asioita. Itse olen pyrkinyt keskittymään enemmän puolueen johtamiseen ja isompiin kysymyksiin. Olen myös pitänyt paremmin huolta itsestäni ja lenkkeillyt enemmän.
Sitten Orpo pitää hetken tauon ja jatkaa:
– Tämä oli jo hyvällä mallilla, kunnes kaaduin koiralenkillä ja samassa yhteydessä murtui nilkka ja pohjeluu.”
Ja tämä tapahtui päivä aluevaalien jälkeen.
Vuosi politiikassa ”tosi pitkä aika”
Toipuminen tästäkin on ottanut aikaa. Tätä haastattelua tehtäessä on kulunut vasta viikko siitä, kun Orpo sai lääkäriltä luvan ryhtyä jälleen lenkkeilemään.
Kokoomuksella menee nyt hyvin, mutta vaaleihin on vielä matkaa.
Kestääkö kannatus?
– Kestää, mutta vain kovan työn kautta. Tässä ei ole yhtään varaa tuuletella. Minä jos kuka tiedän, että se vuosi politiikassa on tosi pitkä aika. Meidän on joka päivä tehtävä politiikkaa, jossa lunastamme suomalaisten luottamuksen.
Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja kokoomus oli pitkään mielipidemittausten kärjessä, kunnes vanhusten hoitajakohu muutti viime hetkellä asetelman ja SDP nousi ykköseksi. SDP voitti vaalit täpärästi 17,7 prosentin kannatuksella ja pääsi asettamaan raamit hallitustunnusteluille.
Sillä oli iso merkitys.
Jos kokoomus on vaalien 2023 jälkeen päättämässä asioista, mitkä ovat keskeisimmät kysymykset?
Orpo nostaa esiin Suomen ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden. Nato-Suomen rakentamisen. Rajaturvallisuuden. Jengirikollisuuteen tarttumisen.
– Suomen turvallisuutta on pidetty itsestään selvänä asiana. Tällä vaalikaudella on nähty, ettei näin ole.
Toiseksi Orpo ottaa esiin talous- ja työllisyyspolitiikan, jonka hoidossa ” hallitus on epäonnistunut ja tämä vaalikausi jo menetetty”.
– Kokoomus haluaa palauttaa Suomen kestävän kasvun uralle. Suomalaisten hyvinvointi voi syntyä vain työstä. Emme tule pärjäämään tällä ikärakenteella ja tällä velkataakalla ilman, että saamme nostettua työllisyysasteemme 80 prosentin pohjoismaiselle tasolle tulevien vuosien aikana. Tähän kiteytyy kaikki. Ja se on mahdollista vain, jos Suomi on kilpailukykyinen maa, johon halutaan investoida ja jossa ihmiset haluavat yrittää.
Orpo pitää hetken tauon ja jatkaa sitten:
– Tämä ketju on saatava kuntoon: kilpailukyky, sen tuomat investoinnit, halu yrittää – syntyy työpaikkoja, syntyy verotuloja.
Sormet rummuttavat neuvotteluhuoneen pöytää ketjun lenkkien tahtiin.
Puheenjohtaja viittaa puolueen marraskuussa 2021 julkaisemaan vaihtoehtobudjettiin. Kokoomus keventäisi palkka- ja eläketulojen verotusta 800 miljoonalla eurolla, porrastaisi ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja tekisi sosiaaliturvasta työntekoon kannustavan. Vaihtoehtobudjetti vahvistaisi julkista taloutta 2,5 miljardilla eurolla ja nostaisi työllisten määrää yli 100 000 työllisellä.
– Tämä ei ole kylmää politiikkaa, kun me haluamme, että ihmisillä on töitä ja heidän kannattaa myös ottaa niitä myös vastaan.
Olisiko hallituksella ollut vaihtoehtoa?
Hallitus on tällä vaalikaudella päättänyt rikkoa valtiontaloudet menokehykset toistamiseen useilla sadoilla miljoonilla. Tämä on historiallista, mutta poikkeuksellinen on ollut vaalikausikin. Ensin menopaineita kasvatti korona.
Sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, minkä johdosta esimerkiksi puolustusmäärärahoihin on tulossa lähivuosina parin miljardin euron korotus.
Olisiko hallituksella ollut muuta vaihtoehtoa?
– Niin koronan hoitoon kuin Ukrainan sotaankin liittyen on ollut menoja, jotka on ollut pakko hoitaa. Ja kun ylimääräistä rahaa ei ole ollut, ne on pitänyt hoitaa velkarahalla. Samaan aikaan hallitus on lisännyt – näiden kriisin varjolla – muitakin menoja ja paisuttanut julkisen sektorin kokoa. Ainuttakaan todellista priorisointia ei ole tehty.
Viime eduskuntavaalien 2019 jälkeen SDP ja kokoomus eivät mahtuneet samaan hallitukseen. Kompastuskiveksi nousi iso railo talous- ja työllisyyspolitiikassa.
– SDP:n kanssa meillä on selkeä ja suuri näkemysero talous- ja työllisyyspolitiikassa, suhtautumisessa velkaan, veroihin ja julkisen sektorin kokoon. Se oli suuri Antti Rinteen kanssa neuvoteltaessa ja se on vain suurentunut tämän hallituskauden aikana.
Esimerkiksi perussuomalaiset taas ovat ”kovin kaukana”, mitä tulee suhtautumisessa EU:hun, työperäiseen maahanmuuttoon tai ilmastonmuutokseen. Orpo korostaa kuitenkin, että ”näin pienessä maassa kaikkien kanssa pitää pystyä neuvottelemaan”.
– Mitä painavampi valtakirja kokoomuksella on suomalaisilta huhtikuussa 2023, sitä enemmän kokoomuksen ääni kuuluu hallitusohjelmaa rakennettaessa. Ja me haluamme muutosta.
Kokoomukselta oma ehdokas 2023
Vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen pian häämöttävät jo presidentinvaalit. Julkisuudessa on pyörinyt erilaisia kokoomusnimiä, kuten Alexander Stubb ja Jan Vapaavuori. On väläytetty myös mahdollisuutta, että kokoomus asettaisikin ehdokkaan puolueen ulkopuolelta.
– Lähtökohta on varmasti se, että kokoomuksella on kokoomuslainen ehdokas. Tähän on löydettävissä varmasti hyviä nimiä. Käydään nämä eduskuntavaalit ensin ja tehdään vasta sen jälkeen päätöksiä presidenttiehdokkaasta.
Milloin kokoomuksen presidenttiehdokas on selvillä?
– Viimeistään alkusyksystä 2023.
Potentiaalisia nimiä Orpo ei lähde spekuloimaan.
– Näyttäähän niitä tuolla pyörivän.
Puheenjohtaja Orpo ei ole huolissaan siitä, etteivät kokoomuslaiset ehdokkaat ole toistaiseksi pyörineet median presidenttigallupien kärjessä.
– Sinä päivänä, kun kokoomus ryhmittyy yhden ehdokkaan taakse, tämä alkaa näyttää ihan toisenlaiselta.
Itse Petteri Orpo ei ole lähdössä presidenttiehdokkaaksi.
– Tähtään kokoomuksen voittoon eduskuntavaaleissa ja pääministerin tehtävään. Se on missio.
