Pähkäily kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon seuraajasta on kuin Kummelista. Sketsissä perijät tuskailevat, kun kakoileva vanha isäntä (Heikki Silvennoinen) ei millään heitä veiviänsä.
Välillä vanha isäntä nukahtelee. Pesänjakajien harmiksi veteraani virkoaa, ottaa pullosta kirkasta taikajuomaa ja rutistaa nuorikkoaan.
Orpon lähtölaskennassa otettu varaslähtö on tuttu reaktio. Kun puolueen suosio kääntyy alamäkeen, kenttä ja seuraajat ryhtyvät pähkäilemään puheenjohtajan vaihtoa ennen eduskuntavaaleja.
Puheet uudesta puheenjohtajasta ovat pelkkiä veikkauksia. Kisa alkaa sitten, kun Orpo kertoo aikeistaan, todennäköisemmin huhtikuun vaalien jälkeen.
Eduskuntavaaleihin on vain viisi kuukautta. Orpon lähtö sotkisi kokoomuksen vaalityötä ja vaikuttaisi livistämiseltä.
Orpo on erilaisessa asemassa kuin pääministerit Matti Vanhanen (kesk.) 2010 ja Jyrki Katainen (kok.) 2014. He lähtivät noin vuosi ennen vaaleja.
Vanhanen jätti hallituksensa ja eduskunnan siirtyi myöhemmin Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Katainen lähti Euroopan unionin komissioon.
Orpolle ei ole ainakaan julkisuudessa löydetty sopivaa tehtävää politiikan ulkopuolelta.
Tällä hetkellä kenties kaikista tai ainakin pääministerikaartista vahvin ehdokas Suomen seuravaksi komissaariksi on Sanna Marin (sd.).
Puheenjohtajan vaihdos on epävarma pelastusrengas. Keskusta hävisi 2011 vaaleissa 16 ja kokoomus neljä vuotta myöhemmin seitsemän edustajapaikkaa.
Petteri Orpo on johtanut kokoomusta kymmenen vuotta. Sinä aikana puolue on menestynyt mainiosti. Historiassa on tukku esimerkkejä, että puoluejohtajan ura huipentuu pääministerin tehtävään.
Puheenjohtajan vaihdokseen vaikuttaa ratkaisevasti se, että kukaan ei ole ilmoittautunut olevansa valmis Orpon seuraajaksi. Tehtävä kiinnostaa, mutta vasta vaalien jälkeen.
Kokoomuksen puoluekokous on kesällä 2028. Tarvittaessa vaihdos on mahdollista tehdä ylimääräisessä kokouksessa, vaikka ensi kesänä. Valitaan Orpon seuraaja milloin tahansa, odotettavissa on mielenkiintoinen puheenjohtajakisa.
Rafael Paasio (sd.) kuvaili, että sosialidemokraateissa katto on korkealla ja seinät leveällä. Tokaisu sopii tänään mainiosti kokoomukseen. Ovathan kansanedustaja Atte Kaleva ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen samassa puolueessa.
Henkilöiden lisäksi puoluekokous pääsee äänestämään kokoomuksen linjasta ja imagosta. Vuosia Orpon ensimmäisinä perijöinä ovat olleet puolustusministeri Antti Häkkänen ja ulkoministeri Elina Valtonen.
Asetelma ei ole enää näin selvä. Valtonen on ollut haluton miettimään puheenjohtajan tehtävää, ja Häkkänen on pitänyt ehdokkuudestaan suunsa kiinni.
Aika on nostanut puheenjohtajapörssiin uusia henkilöitä. Häkkäsen lisäksi kokoomuksen syksyn nimiä ovat ympäristö- ja energiaministeri Sari Multala ja sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen.
Nelikon täydentää työministeri Matias Marttinen. Kaikilla on riittävä kokemus hypätä Orpon paikalle.
Multalan tai Partasen valinta murtaisi lasikaton. Puheenjohtajaksi tulisi ensimmäistä kertaa nainen.
Linjavaalikin on mahdollinen. Multala ja Marttinen ovat kokoomuksen liberaaleja. Häkkänen ja Partanen sijoitetaan heistä oikealle.
Ehdokkaiden lisäksi puheenjohtajavaalin tunnelmaan ja tulokseen vaikuttaa kokoomuksen poliittinen asema. Onko puolue mukana seuraavassa hallituksessa vai oppositiossa.
Orpon seuraaja on vielä horisontin takana. Pyörtääkö Valtonen mielensä, nouseeko kisaan uusi ehdokas? Entä, jos kokoomus voittaa vaalit, ja Orpolle tarjoutuu mahdollisuus koota toinen hallitus?