Subjektiivisen päivähoito-oikeuden suhteen laki antaa kunnille mahdollisuuden rajata lapsen varhaiskasvatusoikeus kokopäiväisestä 20 tuntiin viikossa, mikäli lapsen huoltajat eivät työskentele kokoaikaisesti, opiskele päätoimisesti tai toimi yrittäjänä.
Käytännössä lapsi on päiväkodissa joko päivittäin neljä tuntia tai osan viikosta. Kansanedustaja Pia Kauma (kok.) pitää rajausta järkevänä, sillä se antaa esimerkiksi kunnille lisää joustovaraa palveluiden järjestämisessä.
– Rajaaminen antaa kunnille enemmän joustovaraa, ja 20 tuntia viikossa on aivan riittävä määrä päiväkodissa olemista pienelle lapselle. Onhan se kuta kuinkin sama määrä kuin ekaluokkalaisen viikkotuntimäärä koulussa. Se riittää mainiosti lapselle tärkeiden sosiaalisten ja muiden taitojen oppimiseen, Kauma toteaa.
SDP ja vihreät ovat esittäneet rajausmahdollisuuden poistamista. Kauma huomauttaa, että tuoreen perhebarometrin mukaan reilusti yli puolet vastaajista kannatti toteutettua päivähoito-oikeuden rajausta. Vain viidennes vastaajista oli aiemman kaltaisen rajaamattoman subjektiivisen päivähoidon kannalla.
– Silloin, kun vanhemmat opiskelevat tai ovat täysipäiväisesti työelämässä, lapset saattavat joutua viettämään jopa 8–10 tuntisia päiviä päiväkodeissa, johtuen jo pitkistä etäisyyksistä ja niihin käytettävästä ajasta työpaikan, kodin ja päiväkodin välillä, Pia Kauma sanoo.
– Lapsen etu kuitenkin on se, että päivät eivät muodostu liian pitkiksi, silloin kun siihen suinkin on mahdollisuus.
Alle 3-vuotiaan päivähoito maksaa yli 16 000 euroa vuodessa
Pia Kauman mukaan lapsilla tulisi olla oikeus myös aikaan vanhempien ja muun perheen parissa. Vanhempia pitäisi kannustaa yhdistämään joustavasti työtä ja perhe-elämää eli osapäivätyötä, yksilöllisiä ratkaisuja ja työajan joustoja.
– Kunnat taas tarvitsevat joustavuutta. Ja sitä lainsäätäjä on rajoittamisen kautta tarjonnut, sillä halutessaan lisää hoitoaikaa voi hakea perustellusta syystä.
Päivähoito on kallista etenkin pienimpien lasten kohdalla. Esimerkiksi Espoossa alle 3-vuotiaan päivähoito maksaa noin 16 300 euroa vuodessa, josta lapsen vanhemmat kustantavat noin 15 prosenttia.
– Aika iso lasku jää siis maksettavaksi veronmaksajalle. Jos sama lapsi on kotihoidossa, on kustannus noin puolet tästä, Kauma sanoo.
