– Kehitysyhteistyötä on viime vuosina kritisoitu muun muassa kohdemaiden korruption lisäämisestä. Tällä hetkellä Suomi ja muut budjettituen antajat seuraavat tansanialaisviranomaisten tutkintaa väärinkäytösepäilyistä, jotka liittyvät voimalaitos- ja sähkönmyyntisopimuksiin, Pia Kauma toteaa.
Epäilyjen julkistamisen aikaan Suomi oli ehtinyt jo maksaa Tansanialle vuosittaista suoraa budjettitukea 11 miljoonaa euroa.
Viime vuonna Suomi ilmoitti perivänsä maalta takaisin 80 000 euroa paikallishallinnon uudistamiseen tarkoitettuja varoja, joita oli käytetty väärin muun muassa perusteetta maksettuihin tai liian suurin päivärahoihin sekä ylihintaan ostettuihin autoihin.
Ulkoministeriön mukaan kaikki väärinkäytökset eivät edes tule nykyisellä valvonnalla ilmi. Varsinkin ruohonjuuritason valvonnassa on edelleen paljon kehitettävää.
Pia Kauman mukaan julkisuuteen nousseet tapaukset herättävät vakavia kysymyksiä kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta.
Hän muistuttaa, että paljon julkisuutta Dead Aid -teoksellaan vuonna 2009 saanut sambialaisekonomisti Dambisa Moyo on todennut suurten avustusvirtojen pääasiassa rapauttavan vastaanottajamaiden poliittisia järjestelmiä ja johtavan pysyviin riippuvuussuhteisiin.
– Yhdysvaltain hallituksen vuonna 2004 käynnistämä MCC-apujärjestelmä on havaittu William & Mary -yliopiston viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa onnistuneeksi esimerkiksi siitä, miten ehdollinen kehitysapu voi edistää uudistuksia kehitysmaissa perinteistä apua tehokkaammin, Pia Kauma sanoo.
Ehdollisen rahoituksen perustana on avunantajien ja vastaanottajan yhdessä sopimien, mitattavien tavoitteiden saavuttaminen.
– Näihin periaatteisiin pohjautuvalla kehitysavulla on saatu merkittäviä tuloksia varsinkin korruption kitkemisessä sekä hallinnon ja yrityselämän kehittämisessä, mistä myös Suomella olisi syytä ottaa mallia omien apukäytäntöjensä uudistamisessa, Pia Kauma toteaa.
