Ennen hallituspuolueet kokosivat muhkeita poliittisia virkapaketteja. Kabineteissa jaettiin huippuvirat kuten ministeriöiden kansliapäälliköt. Paketit ovat menneisyyttä, mutta politiikka on yhä mukana nimityksissä.
Vuosituhannen alussa ministerit saivat poliittiset valtiosihteerit. Tarkoituksena oli vahvistaa hallinnon poliittista ohjausta ja vapauttaa kansliapäälliköt johtamaan ministeriöitä.
Uudistus ajautui osaksi hakoteille. Työn jatkuvuus kärsi, kun kansliapäälliköiden virat muutettiin määräaikaisiksi.
Viisivuotiset virkakaudet ovat johtaneet siihen, että ministeriöiden huipulla on jatkuva kierto. Kansliapäälliköitäkin tiuhemmin vaihtuvat ministerit ja valtiosihteerit.
Politikointi nimityksissä voi yhä hyvin, vaikka julkisuus on vähentynyt. Jos pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus selviää vuoden 2027 eduskuntavaaleihin, se nimittää melkein jokaiseen ministeriöön kansliapäällikön. Ainoastaan sosiaali- ja terveysministeriön Veli-Mikko Niemen ja oikeusministeriön Pekka Timosen virkakaudet jatkuvat vaalien yli.
Tavaksi on tullut, että kansliapäälliköksi nimitetään päällikköministerin ehdokas. Usein tuo suosikki on ollut myös sopiva eli ministerin puoluetoveri.
Tyypillinen ja ajankohtainen esimerkki on työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön valinta. Ministeriötä johtaa työministeri Arto Satonen (kok.). Kokoomus on nostamassa tehtävään valtiosihteeri Timo Jaatisen (kok.).
Edellisen kansliapäällikön Raimo Luoman (sd.) virkaan esitteli työministeri Tuula Haatainen (sd.). Luomaa ennen ministeriön virkakuntaa johti Jari Gustafsson.
Gustafsson oli toiminut kokoomuksessa. Nimityksen valmisteli elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.).
Mielenkiintoista on seurata, ketä ministeri Anna-Maja Henriksson (r.) tarjoaa opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäälliköksi Anita Lehikoisen (sd.) jälkeen. Sisäministeriön kansliapäällikön Kirsi Pimiän virkakausi päättyy 2025 lopussa. Hän oli silloisen ministerin Maria Ohisalon (vihr.) ehdokas. Pimiä tuskin on sisäministeri Mari Rantasen (ps.) suosikki.
Valtiosihteeristä piti tulla lähes apulaisministeri tehtävään, johon nimitetään jo uraa tehneitä tunnettuja vaikuttajia ja osaajia. Valtiosihteeri avustaa ministeriä tämän määräämissä asioissa.
Uudistus onnistui puolittain. Nimitykset ovat vuosien aikana todistaneet, että valtiosihteerit ovat usein enemmän supererityisavustajia kuin apulaisministereitä.
Taso on vaihdellut. Sopivien joukossa on myös päteviä. Esimerkiksi Jaatinen ja Luoma.
Entisistä ministereistä valtiosihteerinä ovat toimineet Olli-Pekka Heinonen (kok.), Eeva Kuuskoski (kesk.), Maija Perho (kok.) ja Kimmo Tiilikainen (kesk.). Joukossa on entisiä kansanedustajia ja työmarkkinajohtajia.
Valtiosihteerijärjestelmä on tukeva ponnistusalusta nousevalla vaikuttajalle. Puolueet ovat onnistuneet kierrättämään väkeään hallituksien avustajina tehtävissä, joista on ollut helppo kurkottaa vieläkin tukevammille oksille.
Valtiosihteerin palkkakin on kohtuullinen, 10 703 euroa kuukaudessa. Valtioneuvoston kanslian päällikkönä toimivalle pääministerin valtiosihteerille maksetaan vielä enemmän.
Avustajien rahatulo ei välttämättä lopu hallituksen vaihdokseen. Valtioneuvoston kanslia voi määrätä valtiosihteerille tai erityisavustajalle karenssin, jolloin ei saa tehdä töitä. Tuolta ajalta maksetaan valtiosihteerin tai erityisavustajan bruttopalkkaa vastaava veroton palkkio.
Orpon hallituksella on tällä hetkellä 11 valtiosihteeriä ja 49 erityisavustajaa. Hallitus tarvitsee renkinsä.
Järjestelmässä on kuitenkin selviä säröjä. Helpointa olisi pidentää kansliapäälliköiden virkakaudet esimerkiksi 7–9 vuoteen. Se parantaisi jatkuvuutta ja vähentäisi poliittista suhmurointia.
Nykyinen karenssijärjestelmä on härskiä rahastusta. Vaitiolosäädökset sitovat avustajia ilman karensseja ja veronmaksajien kukkarosta kaivettavia korvauksia.
