Nuorten räjähdysmäisesti lisääntyneestä ryöstörikollisuudesta kertonut poliisi vaati aiemmin helmikuussa suljettuja lastensuojelulaitoksia rikoskierteessä oleville alle 15-vuotiaille, koska tällä hetkellä laitoksista voi ”mennä ja tulla liki oman mielensä mukaan”. Aiemmin poliisi on kertonut, että vakavienkin rikosten selvittäminen on joskus vaikeaa, kun rikosvastuuiän alittaville ei ole käytössä pakkokeinoja.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo Verkkouutisille, että nykylain puitteissa on mahdollista asettaa liikkumisvapauden ja yhteydenpidon rajoituksia, mutta on rikoskierteessä olevia ja päihdeongelmaisia nuoria, jotka tarvitsisivat napakampaa ohjausta.
– Osa tarvitsee tiukemmat rajat, ja heitä varten pitäisi olla sellaisia laitoksia, joissa ne rajat on mahdollista asettaa ilman tempoilua, jossa tarvitaan yksi päätös täällä ja toinen tuolla, Pekkarinen arvioi.
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tiina Muinonen kertoo, että julkisuudessa esitetyt suljetut laitokset vaatisivat lakimuutosta.
– Nykymuodossa sijaishuollon lastensuojelulaitokset ovat lähtökohtaisesti avoimia kodin kaltaisia laitoksia.
– Lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelu on käynnissä, ja sen osana tullaan tätäkin asiaa varmasti selvittämään, Muinonen jatkaa.
Liikkumisvapauden rajoittamisen lisäksi nuori voidaan eristää muista kokonaisuudessaan enintään 24 tunniksi. Lisäksi käytössä ovat erityisen huolenpidon niin sanotut eho-jaksot.
Muinonen muistuttaa, että järjestelmä ei ole aukoton.
– Jos lapsi haluaa lähteä ja on nokkela, niin kyllä hän laitoksesta karkuun pääsee. Tähän hatkaamisilmiökin liittyy.
Eho-jaksolla rikoskierteessä oleva tai itselleen vakavaa vaaraa aiheuttava 12-17-vuotias sijoitetaan korkeintaan 30 päiväksi lastensuojelulaitoksen suljetulle osastolle, ja erittäin painavasta syystä ehoa voidaan jatkaa 60 päivällä. Eho-päätökseen tarvitaan useamman ammattilaisen lausunto ja lisäksi paikoille on pitkät jonot.
Aikanaan Naulakallion hoito- ja kasvatuskodissa haastavien nuorten parissa työskennellyt Pekkarinen luonnehtii, ettei ole eho-jaksojen ”suurin fani”.
– On nuoria, jotka tarvitsevat jatkuvaa tukea ja suljetumpia ovia. Jaksoajattelu ei toimi heillä. Eho voi olla hyvin irrallaan arjesta, toisella puolella Suomea, jossa on vieraat ohjaajat ja nuoret. Samalla nuoret tietävät, että tämä on väliaikaista, jolloin on helppo olla siivosti. Jos on hyvin vaikea menneisyys, päihdeongelma ja rikoskierre, se ei asetu kolmessa kuukaudessa mihinkään, eikä kuntoutumista tapahdu.
Vaativan sijaishuollon tulevaisuutta pohtinut työryhmä esitti jakson pituudeksi 90 + 90 vuorokautta eli kuutta kuukautta. Pekkarinen sanoo pitävänsä sitäkin riittämättömänä. Rahoitusta ei Tiina Muinosen mukaan myöskään riittänyt eho- jakson pidentämiselle, mitä lausunnoilla olleessa hallituksen esityksessä keväällä 2021 ehdotettiin.
– Samaan aikaan pitää olla tarkkana, ettei tehdä niitä virheitä mitä Ruotsissa suljetuissa laitoksissa on tehty, Pekkarinen korostaa.
Ruotsissa henkilöstöpulassa ja vähäisellä osaamisella pyöritetyissä laitoksissa rajoitustoimia nuoriin on sovellettu omavaltaisesti. Tulokset ovat olleet arvattavan heikkoja.
– Järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät ovat päässeet vahvistumaan vankilamaisissa olosuhteissa, joissa on kehittynyt oma alakulttuuri. Silloinhan nämä ovat toimineet täysin kontraproduktiivisesti, Pekkarinen sanoo.
Myös ministeriön Muinonen alleviivaa, ettei nuoren laittaminen lukkojen taakse ole itsessään ratkaisu. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita pitäisi vahvistaa.
– Jos alaikäisiä suljetaan laitokseen, on siinä oltava vahva kuntouttava ja hoidollinen elementti. Muuten se on vankila, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. Jos mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät toimi, tilanteet ovat usein jo eskaloituneet, kun sinne laitokseen tullaan, Muinonen toteaa.
Esitys uudesta lastensuojelulaista on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2025 ja laki tulisi voimaan 2026. Tarkempi sisältö on auki.
– Hallitusohjelmastakin löytyy kirjauksia, että rikoksia tekevien, väkivaltaa ja päihteitä käyttävien alaikäisten löydetään ratkaisuja, sanoo Muinonen, jonka mukaan teema tulee olemaan mukana valmistelussa yhdessä muiden ministeriöiden kanssa.
Pekkarisen mielestä laissa pitäisi erotella ne usein pienemmät lapset, jotka tarvitsevat suojelua turvattomien kasvuolosuhteidensa vuoksi sekä ne nuoret, jotka itse vaarantavat toiminnallaan kasvunsa ja kehityksensä.
– Ero on tällä hetkellä olematon, jokainen pykälä koskee kaikkia lapsia. En tarkoita, että sinne erikseen pitäisi kirjoittaa, mitä tehdään 11-vuotiaalle rikoksentekijälle, vaan että tunnistetaan erilaiset ryhmät, jotka tarvitsevat erilaista suojelua. On teini-ikäisiä, jotka tarvitsevat rajoja ja järjestystä.
Hän muistuttaa, että asian mutkikkuus ei koske vain alle rikosvastuuiän olevia, sillä myös 15-17-vuotiaiden rikoksentekijöiden kohdalla ensisijainen toimija on sosiaalihuolto ja lastensuojelu.
Pekkarisen mukaan alle 18-vuotiaiden vankeusvankien määrä on lisääntynyt hälyttävästi ja on syytä miettiä, onko alaikäiselle tuomitulle vankilan nuoriso-osasto se paras paikka. Toinen asia, minkä Pekkarinen korjaisi, on nykyinen nuorten hatkaamiseen liittyvä ”täysin naurettava tilanne”, jossa ohjaaja ei saa ottaa nuorta kiinni, vaikka tämän jossain tapaisi, vaan paikalle tarvitaan poliisi.
Poliisi on puolestaan todennut, että resurssit eivät millään riitä satojen nuorten etsintään ja palauttamiseen – etenkin kun nuori voi karata heti uudelleen.
– Kiinniotto-oikeutta pitäisi laventaa ja hyvinvointialueilla voisi olla virassa olevien päivystävien työntekijöiden ryhmä, joka pystyisi etsimään nuoria. Nykytilanteessa vastaanhangoittelevaa lasta ei voi edes taluttaa autoon, Pekkarinen sanoo.
Sääntely koetaan osin vaikeaksi soveltaa
Lastensuojelulakia muutettiin vuoden 2020 alusta, jolloin muun muassa vahvistettiin kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeutta hyvään kohteluun, huolenpitoon ja valvontaan. Lisäksi tarkennettiin rajoitusten käytölle asetettavia edellytyksiä sekä täsmennettiin rajoitustoimenpiteiden kirjaamisvaatimuksia.
Tiina Muinosen mukaan kentältä on tullut viestejä, joiden mukaan laki ja rajoitustoimia koskeva sääntely koetaan liiankin yksityiskohtaiseksi ja vaikeaksi soveltaa. Hän ei ole sitä mieltä, että keinoja laista puuttuisi.
– Laki kyllä mahdollistaa hyvinkin paljon, vaikka varmasti on jotain mitä esimerkiksi päihderiippuvaisten lasten hoidon ja kuntoutuksen mahdollistamiseksi pitäisi muuttaa.
Elina Pekkarinen ei myöskään näe, että muutaman vuoden takainen uudistus olisi tuonut mitään dramaattista muutosta.
– Ehkä alussa jossain vähän lyötiin hanskoja tiskiin, mutta nyt ei ole sellaista viestiä tullut. Lastensuojelun parissa työskentelevillä on aina ollut yhteisymmärrys, että lapsella on oikeus autonomiaan ja itsenäisyyteen ja samalla yhtä tärkeää on oikeus suojeluun. He eivät ole pieniä aikuisia. Nämä asiat pitää yhteensovittaa niin, että ei kuitenkaan olla mielivaltaisia, Pekkarinen sanoo.
LUE MYÖS:
Mikä on totuus nuorten rikollisuudesta?
Oikeusministeri: Nuorten rikoksiin on olemassa keino, jota ei juuri käytetä